Italian lippuItalia – Matkaopas Alpeille

Vuorimaisema Dolomiiteilta

Dolomiiteilta

Italia on alppimaista eteläisin. Pitkä vuoriketju reunustaa maan koko pohjoisrajaa. Italian Alppeihin voi tutustua joko Italiasta käsin tai sitten naapurimaihin yhdistäen. Alppimatkan voi yhdistää myös vaikka Välimeren-lomaan tai Venetsiassa käyntiin.

Tämä matkaopas esittelee Pohjois-Italian Alppeja kesäistä autolomaa ajatellen. Ensin on Italiasta yleistietoa, jonka jälkeen esitellään valikoituja alppiseutuja. Tiedot perustuvat matkoihin vuosina 1998–2015.

Pääsivu:Matkaopas Alpeille
Italia:

Yleistietoa Italian Alpeilta

Italian kartta

Italian Alpit
L=Livigno, S=Stelvion sola, D=Dolomiitit

Italia kuuluu suurimpiin alppimaihin. Italiassa Alppien ketju on pisin. Italian pohjoisraja kulkee koko matkan Alpeilla aina Ranskan rajalta Välimereltä Slovenian rajalle asti.

Italian korkein vuori on Monte Bianco eli Mont Blanc, joka sijaitsee maan luoteiskulmassa Ranskan rajalla. Korkeimmillaan Italian Alpit ovat Ranskan ja toisaalta Sveitsin vastaisilla rajoilla. Huiput laskevat itään ja toisaalta etelään päin mentäessä. Lännessä alppialue on verraten kapea; leveimmillään se on keskivaiheilla Itävallan ja Sveitsin rajan läheisyydessä. Idässä Alpit jatkuvat, kuitenkin jo hiukan matalampina, Slovenian puolelle asti.

Italian Alpit ovat sen verran laajat, että koko alueeseen ei yhdellä lyhyellä lomalla tutustu. Kannattaa valita se kolkka, joka itsestä tuntuu mielenkiintoisimmalta sen sijaan, että kiirehtisi hiki hatussa joka vuorelle ehtimättä nähdä mitään.

Maahan saapuminen

Lyhin autoreitti Suomesta päin Italiaan kulkee Travemündestä Saksan ja Itävallan halki paikkaan, jossa Itävallan, Sveitsin ja Italian rajat yhtyvät. Italian rajalle on tätä reittiä melko tarkkaan 1000 km. Italian itäisille Alpeille on Travemündestä noin 1200 km ja läntisille Alpeille Välimeren rannikolle n. 1400 km.

Italia on Suomesta käsin jo niin kaukana, että järkevään lomaan omalla autolla on syytä varata kolmekin viikkoa – varsinkin, jos aikoo pysähtyä väliin jäävissä maissa myös. Jos maantie tuntuu liian pitkältä, lentokoneella pääsee siedettävän lähelle. Loppumatkan voi tehdä vuokra-autolla.

Tie vuoren rinteellä Dolomiiteilla

Tie Dolomiiteilla

Tiet ja liikenne

Liikennekulttuuri Italiassa on hullua. Kaahareita, rynnijöitä ja kahjoja riittää. Meno ei todellakaan ole leppoisaa. Kuskille on syytä antaa keskittymisrauha. Ajon aikana ei mussuteta ruokia tai opasteta takapenkkiläisiä. Italiassa ohitetaan aina sieltä, mistä vain suinkin pääsee pujahtamaan. Myös oikealta. Myös kieltoalueella.

Nopeusrajoitukset ovat merkillisiä. Periaatteessa ne ovat aika tiukat. Käytännössä niistä ei välitetä tuon taivaallista. 30 km/h alueella jää jalkoihin, jos ajaa "vain" 70:tä. Toisaalta vuoristoalueella saattaa rajoitus nousta esim. 70:stä 90 km/h:iin juuri ennen jyrkkää mutkaa, jossa pitäisi kiihdytyksen sijaan voimakkaasti jarruttaa. Logiikka on suomalaiselle joskus täysin käsittämätön. Suomessa pystyy yleensä ajamaan suurin piirtein sitä nopeutta, mitä rajoitusmerkki näyttää. Italiassa ei. Italiassa on käytettävä omaa järkeä eikä pidä sokeasti luottaa kylttien laittajan järkeen.

Liikennesäännöt ovat vapaaehtoisia suosituksia, jos kukaan ei valvo. Valvontaa on ilmeisesti kiristetty. Poliisin voi nähdä tutkan kanssa, ja peltipoliisit eli nopeuskamerat ovat käytössä. Kaahareilta otetaan kortti pois. Joidenkin mukaan meno onkin rauhoittunut aiemmasta.

Pienillä vuoristoteillä meno on onneksi leppoisampaa kuin ruuhka-alueilla. Kun moottoritie eli autostrada on täynnä autoja, voi odottaa rajumpaa menoa.

Italian moottoritiet ovat maksullisia. Maksut eivät ole aivan pienet, mutta kyllä ne turisti pystyy kustantamaan, jos on näin kauas autoilemaan kerran tullut. Aivan kaikkia tienpätkiä maksu ei koske. Tielle ajettaessa otetaan portilta lipuke. Ulos tultaessa maksetaan joko automaattiin tai kassanhoitajalle. On syytä ajaa kaistaa, joka on merkitty rahojen kuvalla. Telepass-kaistaa ei turistin ole syytä käyttää.

Kaupunkikeskustassa voi olla ZTL eli Zona Traffico Limitato. Se on ajokielto muille kuin luvan haltijoille.

Kapea autotie vuorimaisemassa

Ajelemassa Etelä-Tirolissa

Raha ja ostokset

Italian hintataso ei ole poikkeuksellisen korkea tai edullinen. Tätä kirjoitettaessa (2013) Italiassa käytetään euroja.

Polttoaine on Italiassa hirmu kallista (2012). Mahdollisuuksien mukaan kannattaa tankata naapurimaissa, esim. Sloveniassa tai Itävallassa. Näin voi säästää pitkän pennin tai oikeammin aimo kasan euroja. Moottoriteiden asemilla hinnat vaikuttavat korkeammilta kuin muualla.

Syöminen

Ravintolahinnastot näyttävät Italiassa petollisen halvoilta. Usein, muttei aina, hintaan lisätään lisämaksuja.

Aloitusmaksu eli coperto (kattaus) peritään per henki. Toisinaan se peritään vain syöjiltä, toisinaan myös lapsilta, joille ei tilattu omaa annosta. Joissain ravintoloissa lukee "no coperto" eli aloitusmaksu sisältyy silloin hintoihin. Toinen lisäerä on palvelupalkkio. Se voi olla esim. 12 % ja se lisätään laskun loppusummaan. Tämän päälle halukkaat antavat vielä vapaaehtoisen juomarahan n. 10 %.

Joissain ravintoloissa annokset ovat puutteellisia. Leike on pelkkä lihaklöntti ilman tykötarpeita. Lisukkeet kuten perunat tai salaatti tilataan erikseen. Ne voivat tulla kalliimmiksi kuin itse annos.

Lisämaksujen vuoksi ei ole mahdotonta, että kolmenkympin perhelounas maksaakin pari kymppiä enemmän kuin hinnaston mukaan luulisi. Lisämaksujen tulisi näkyä hinnastossa (tav. alussa tai lopussa), muttei niitä aina sieltä huomaa.

Yöpyminen

Yöpyminen yksityismajoituksessa on Italiassakin mahdollista. Maaseudulla voi kokeilla vaikkapa agriturismoa. Kyseessä on yöpyminen maatilalla. Majoitus olla hyvinkin moderni, ei suinkaan mikään heinälato tai rähjämökki sikalan takana. Sana albergo puolestaan viittaa hotelliin.

Kuten muidenkin maiden kohdalla, majoitusta voi etsiä etukäteen netistä. Vähäisen kokemuksen perusteella Italiassa peritään hanakasti varausmaksu etukäteen eikä nettisivulla ilmoitettu hintakaan välttämättä päde. Kannattaa olla tarkkana.

Kielet

Italian Alpit ovat monikielinen alue. Siellä puhutaan italian lisäksi useita vähemmistökieliä.

Italia on Italian pääkieli ja myös virallinen kieli. Italiahan on se kieli, jonka joitain sanoja saattaa ymmärtää, vaikkei kieltä olisi opiskellutkaan. Espanjan tai latinan taidosta voi olla hyötyä sanojen hahmottamisessa. Italiaa luetaan suurin piirtein kuten kirjoitetaankin, mutta sanoja painotetaan ”italialaisittain”.

Saksa on enemmistökieli ja toinen virallinen kieli Etelä-Tirolissa Itävallan rajan läheisyydessä. Etelä-Tiroli kuului aiemmin Itävallalle. Alueen yleisilme on edelleen saksalaisvaikutteinen. Erinäisten sotaisten ja kansallismielisten vaiheiden jälkeen lopputulos on se, että alue on nykyään monikielinen. Saksaksi alueella pärjää hyvin. Myös muualla Alpeilla on pieniä saksansukuisia ”kielitaskuja”.

Ranska on toinen virallinen kieli Aostan laaksossa, joka sijaitsee Ranskan ja Sveitsin rajojen muodostamassa nurkassa. Mm. paikannimet ovat ranskaksi. Ranskaa ei juuri puhuta täällä äidinkielenä, mutta monet ymmärtävät sitä.

Näiden ”suurkielten” lisäksi Italiassa puhutaan monia alueellisia kieliä. Näillä kaikilla kielillä on Italiassa virallinen vähemmistökielen asema.

Oksitaania ja frankoprovensaalia (eli arpitaania) puhutaan Italian läntisillä Alpeilla Ranskan vastaisella rajalla. Oksitaani on läheinen katalaanin kielen kanssa, frankoprovensaali puolestaan ranskan kanssa. Oksitaanin alue on etelämpänä ja frankoprovensaalin pohjoisempana. Molemmat kielet ovat harvinaisia ja uhanalaisia.

Ladiinia puhutaan Dolomiiteilla Cortina d’Ampezzon länsipuolella. Kielen omakielinen nimi on ladin. Suomeksi se on, lähteestä riippuen, joko ladin, ladiini tai keskireetti. Ladiini on retoromaaninen kieli. Se on sukua Sveitsin retoromaanille, mutta kielet eivät ole aivan samat. Ladiini on harvinainen kieli ja sen puhuma-alue on pieni, mutta se on aktiivisessa käytössä. Ladiininkieliset lapset saavat kouluopetusta omassa kielessään.

Friulia ja sloveenia puhutaan Italian itäisillä Alpeilla. Friuli on retoromaaninen kieli, jota puhutaan Friulin alueella Koillis-Italiassa. Friuli ja ladin ovat sukua keskenään. Sloveeninkielisiä italialaisia asuu Slovenian vastaisella rajalla.

Näiden kielten lisäksi Italiassa puhutaan useita italiansukuisia kieliä, jotka toisinaan katsotaan murteiksi, toisinaan taas omiksi kielikseen.

Englantia italialaiset eivät välttämättä osaa, ainakaan kovin paljon. Koulussa ei englantia ole kaikille opetettu. On siis hyötyä, jos matkailija osaa jokusen sanan myös italiaa. Etelä-Tirolissa saksalla pitäisi pärjätä.

Italian kielikartta 1
Italian kielikartta 2

Italian alppialueita

Italian Alpit ovat hyvin laaja alue. Voin esitellä alueesta vain pieniä murusia. Alueet on seuraavassa listattu lännestä itään päin. Näitä ei ole tarkoitettu mihinkään paremmuusjärjestykseen ja onkin oletettavaa, että Italian Alpeilta löytyy muitakin mielenkiintoisia paikkoja ja nähtävyyksiä. Niiden löytäminen jätetään harjoitustehtäväksi lukijan seuraavalle Italian-matkalle.

Läntisiä Alppeja

Lännessä Ranskan rajalla ovat Italian Alpit korkeimmillaan. Täällä seikkailu olisi ehkä hyvä yhdistää Ranskan Alpeilla käyntiin. Alppien ja valtakunnanrajan yli pääsee monestakin kohtaa.

Eteläisimmät ylitystiet Borgo San Dalmazzon länsi- ja eteläpuolella eivät ole kovin dramaattiset. Tämä reitti sopii kuitenkin keväällä käytettäväksi, jos aikoo siirtyä Nizzan/Monacon tienoilta pohjoiseen. Tuolloin Ranskan puoleiset korkeammat ylitystiet saattavat olla vielä talven jäljiltä kiinni. Muissa oloissa voisi ehkä harkita jotain toista tietä. Kannattaa tutkia karttaa ja miksei vaikka Google Earthiä.

Grangie: kivirakennusten raunioita

Grangie. Colle della Maddalena, läntiset Alpit.

Jos jostain syystä haluaa nähdä Matterhornin nimenomaan Italiasta käsin, se on mahdollista. Hissillä pääsee sekä Italian että Sveitsin puolelta Matterhornin juurelle. Vuori ei kuitenkaan ole kummoisen näköinen Italian puolelta. Tulee laskeutua alemmas Sveitsin puolelle nähdäkseen tunnusomaisen pyramidihahmon. Matterhornista voit lukea tarkemmin Sveitsin oppaasta.

Livigno

Haluatko lomailla ja shoppailla edullisesti vuorimaisemissa? Silloin oikea osoite on Livigno. Sveitsin vastaisella rajalla sijaitseva Livigno on yhdistetty vero- ja ostoparatiisi sekä turistikeidas. Täällä täytyy olla halpaa!

Livigno sijaitsee syrjäisessä alppilaaksossa melko korkealla noin 1800 metrissä. Kaupunki on levittäytynyt pitkin laaksoa. Kaupunkimainen alue on yllättävän laaja mutta samalla melko matalaan ja harvaan rakennettu. Livignon keskustassa on olosuhteisiin nähden laajahko kävelykatualue, joka on täynnä liikkeitä. Hintalappuja tutkimattakin voi havaita, että hinnat ovat riittävän edulliset houkuttelemaan asiakkaita massoittain kauempaakin. Tänne ei nimittäin muuten hevillä eksy, sen verran hankalan matkan päässä Livigno kuitenkin on. Maisemat eivät ole erityisen upeat eikä sääkään ole erityisen lämmin näin korkealla. Edullinen hinta taitaa olla väkevä houkutin.

Yleiskuva Livignon kaupungista alppilaaksossa

Livigno

Livignon kunnan alue nauttii vapautusta sekä arvonlisäverosta että tulleista. Alueella myydään monia tuotteita selvästi halvemmalla kuin muualla. Kaikki tuotteet eivät toki ole sen halvempia kuin muuallakaan. Verovapaita myymälöitä on runsaasti kaupungin keskustassa. Monenlaista myymälää riittää kuitenkin myös kaupungin ulkopuolella. Verovapaa alue ulottuu Livignon keskustasta ulospäin kilometritolkulla, joten kauppoja ja bensa-asemia voi bongailla pitkin teiden varsia melko pitkälle.

Myyntiartikkeleita ovat mm. polttonesteet, alkoholi, tupakka, parfyymit, elintarvikkeet ja monenlaiset kestokulutustavarat kuten vaatteet, korut, kellot, elektroniikka lelut ja niin edelleen. Valinnanvaraa riittää uusimmista kotkotuksista aina antiikkiin asti. Mielin määrin halpaa tavaraa ei kuitenkaan kannata hamstrata, sillä ostosten vientiä Livignosta pois hillitsevät tullirajoitukset. Tulliasema on paitsi Sveitsin rajalla myös Livignon ja muun Italian välissä, Trepallen kylän itäpuolella. Tullissa autoja myös pysäytellään.

Verovapaus johtuu Livignon syrjäisestä sijainnista. Luonnonolosuhteidensa puolesta Livigno on muusta maailmasta melko erillään. Kesäisin Livignoon pääsee nykyisin sekä Italian että Sveitsin puolelta. Talvisin on Italian puoleinen tie on suljettu ja kulku käy vain Sveitsin puolelta. Sveitsin Zernezin suunnasta saavuttaessa on ajettava maksullisen, yksikaistaisen tunnelin läpi. Jos satut matkustamaan tuolla suunnalla talviviikonloppuna, otathan huomioon, että tunnelissa voi olla yksisuuntainen liikenne tuntitolkulla. Muina aikoina pääsee kyllä molempiin suuntiin.

Ostoskatu Livignon keskustassa

Ostoskatu Livignon keskustassa

Livignossa voi onneksi tehdä muutakin kuin shoppailla takakontin täyteen. Alueella on muutakin turismia, kansallispuisto ja mm. runsaasti laskettelurinteitä.

Retkeilymahdollisuuksiakin on. Jos haluaa nopeasti kiinni jylhiin kallio- ja soramaisemiin, voi kävellä Val Viéira -nimiseen laaksoon (Val Viera, Áqua dal Zófri). Se on kyllä paremminkin kanjoni kuin laakso. Polku ei ole erityisen vaativa, mutta se ei sovi jyrkänpaikankammoisille, sillä polulle mahtuu lyhyitä kapeita ja hankalampia osuuksia. Paikka sijaitsee Livignon kylän lähellä tekojärven vieressä. Pieni polku lähtee Livignon keskustsan pohjoispuolelta rantatieltä. Vielä kesäkuussa voi laakson pohjalla nähdä paksulti lunta. Sulamatonta lunta roikkuu myös laakson rinteillä. Laakso on asumaton.

Val Viéira: jyrkkäreunainen laakso, jonka pohjalla lunta

Val Viéira, Livigno

Trepalle

Livignon kunnassa sijaitseva Trepalle on Italian korkeimmalla sijaitseva ympärivuotisesti asuttu kylä. Trepalle sijaitsee yli 2 kilometrin korkeudessa. Siellä on mitattu myös Italian pakkasennätys. Trepallen ympäristö on karun ja köyhän oloista. Rakennuksista osa on aika rähjäisiä. Trepalle ei ole mitään erityisen hienoa seutua, mutta korkealla se kyllä sijaitsee.

Pieniä extradoganale-kauppoja on ripoteltu myös Trepallessa päätien varteen. Suomalainen ehkä luulee, että extradoganale merkitsee extradogaamista, mutta näissä kaupoissa myydään kyllä muitakin tuotteita. Extradoganalet ovat siis tax free -myymälöitä.

Kirkko ja taloja Trepallen kylän lähellä

Colombina-Somarin, Trepalle, Livigno

Suomesta käsin katsoen Livigno on Sveitsin takana varsin syrjässä keskellä ei mitään. Kannattaako näin kauas lähteä tarjouksia metsästämään? Livignon voi onneksi yhdistää Stelvion solassa käyntiin.

Stelvion sola

Stelvion solan (it. Passo dello Stelvio, saks. Stilfser Joch) tie on Alppien toiseksi korkein solatie. Tie nousee peräti 2 757 metrin korkeuteen. Sola sijaitsee Livignon ja Etelä-Tirolin välillä. Suomesta katsoen sijainti on sellaisella reitillä, että sinne on vaikea vahingossa osua. Tänne täytyy siis tulla tarkoituksella.

Kyltti '48 Kehre tornante'Tie solan yli on varmasti yksi Euroopan kiemuraisimmista teistä. Idän puolelta saavuttaessa mutkia on 48. Lännen puolella mutkia on "vain" 36, mutta niiden lisäksi on lyhyitä tunneleita. Mutka ei tarkoita mitään loivaa kaarretta vaan oikeaa 180 asteen mutkaa. Heikkohermoiset matkustajat on syytä jättää suosiolla pois kyydistä ennen Stelviolle nousemista.

Vaikka tie onkin mutkainen, se on silti kunnollinen. Tie on asvaltoitu ja siinä on kaiteet. Idän puoleiset mutkat ovat niin tiukkoja ja ahtaita, että noin joka toisessa mutkassa on pysähdyttävä ja katsottava taaksepäin, onko vastaantulijoita. Idän puolelta onkin pidemmiltä kuin 10,5 metrin autoilta ajo kielletty. Pysähdyspaikkoja ei juuri ole ja ohittaminen on hankalaa. Länsipuolella on enemmän tilaa ja jopa pari piknik-paikkaa.

Valle del Braulio: hyvin mutkainen serpentiinitie vuoren rinteellä

Stelvion sola, nousu lännestä (Valle del Braulio)

Tie on motoristien ja polkupyöräilijöiden suosiossa. Huipulle pääsy omin voimin on oiva suoritus.

Stelvion tie on autollakin hyvin hidas. Lisäksi tekee mieli pysähtyä vähän väliä. Aikaa matkalle Livignosta yli Stelvion alas toiselle puolelle kannattaa varata ehkä nelisen tuntia.

Solan korkeimmalla kohdalla on matkailualan liiketoimintaa. Siellä on hotellia ja ravintolaa sekä lisäksi jos jonkinlaista kioskia ja matkamuistomyymälää hiukan ahtaissa ja ankeissakin oloissa. Olot ja maisemat ylhäällä ovat varsin karut. Tien huippukohta ei varsinaisesti olekaan korkeimman kohdan pysähdys vaan matka ylös ja alas.

Solan yläpuolella on Stelvion kesähiihtokeskus, jollaisia on Alpeilla tiettävästi vain kaksi. Hiihtokeskus on auki vain kesäpuolella vuotta, toukokuusta marraskuuhun. Keskuksessa voi sekä lasketella että hiihtää yli 3 km korkeudessa. Sukset mukaan siis, jos on kesälumille mieli. Korkeuksissa hiihtely saattaa tuntua jo ohuen ilmankin vuoksi hiukan erilaiselta kuin kotimetsässä. Talvella suksille ei täällä pääse, sillä solatie on talvisin suljettu.

Stelvion sola: hyvin mutkainen serpentiinitie vuoren rinteellä

Stelvion sola, nousu idästä

Etelä-Tiroli ja Dolomiitit

Etelä-Tiroli (it. Alto Adige) on saksankielinen alue Pohjois-Italiassa Itävallan rajalla. Alueen yleisilme muistuttaa monin tavoin Itävaltaa. Mm. rakennustyyli on saksankielisten alppityyliä. Etelä-Tiroli poikkeaa ”oikeasta” Italiasta niin paljon, että voisi luulla olevan kyse aivan eri maasta.

Etelä-Tirolissa pärjää saksaksi hyvin. Kyltit ovat saksaksi ja italiaksi. Aluetta voikin suositella niille, joille saksalainen kielialue on lähempänä sydäntä kuin italialainen.

Selva di Cadoren kylä Alpeilla

Dolomiiteilta. Selva di Cadore.

Dolomiitit ovat aivan omanlaisensa alppialue. Dolomiitit sijaitsevat Etelä-Tirolin eteläosissa ja toisaalta myös sen eteläpuolella, Bellunon ja Brixenin välissä. Dolomiitit ovat paikoin kovin jyrkkiä vuoria ja ne koostuvat dolomiitti-nimisestä kivestä. Jos tavalliset Alpit ovat jo tuttua seutua, Dolomiitit voisivat hyvinkin olla sellainen kohde, jonne suunnata seuraavaksi.

Ladinia Dolomiiteilla

Kyläläisiä juhlakulkueessa

Herz Jesu -päivän kulkue, Campill, Ladinia

Dolomiittien syrjäisissä laaksoissa sijaitsee pieni Ladinian alue. Täällä elää pieni ladiinikansa, jolla on oma kieli ja kulttuuri. Itse ladiinin kielestä, joka on sukua Sveitsin retoromaanille, olikin jo puhetta ylempänä.

Ladiinin kieltä voi nähdä mm. paikannimissä. Ladinian kylillä on usein kolmekin erikielistä nimeä: saksan-, italian- ja ladiininkielinen. Erikieliset nimet eivät välttämättä ole lainkaan samantapaisia, mikä kannattaa ottaa kartanluvussa huomioon.

Kansan historiaan ja nykypäivään on mahdollisuus tutustua Museum Ladin -nimisessä museossa. Valitettavasti se on ehkä pikkuisen tylsä. Museokäynti kannattaa vain, jos on kiinnostunut Ladiniasta ja ladiineista. Museo sijaitsee San Martin de Torissa (it. San Martino in Badia).

Luolakarhuista innostuneille on San Cassiano -nimisessä lähikylässä toinenkin museo (Museum Ladin Ursus ladinicus). Sekin on valitettavasti pikkuisen tylsä. Paitsi tietysti niille, jotka nimenomaan ovat kiinnostuneet luolakarhuista.

Vaikkei oudosta kielestä välittäisi pennin pyörylää, Ladinia sijaitsee vuoristoturistin kannalta mielenkiintoisella alueella. Täällä on kansallispuistoa ja laskettelukeskusta yms. Alueen keskuksista tunnetuin on Cortina d’Ampezzo.

Campill

Jos haluat pysytellä kaukana liian keskeisistä keskuksista, voit majoittua vaikka pikkukylään. Yksi vaihtoehto on Campill eli Longiarù eli Lungiarü. Kylä on pieni, mutta nimiä sillä riittää. Se sijaitsee San Martin de Torin eteläpuolella vuorten kainalossa. Campillista käsin pääsee retkille kansallispuistoon tai miksei vaikka sienestämään. Sienestyksestä lisää alla.

Jos matkailijan askel jo painaa, mutta retkelle on silti päästävä, voi Campillin yläpuolisella rinteellä käydä ihailemassa vesimyllyjä ”Myllylaaksossa” (Mühlental). Myllylaaksossa on myllytekniikan ystäville lähekkäin kymmenkunta myllyä, joista osa saattaa olla toimiviakin.

Mühlental: laidun, taloja, vuoria

Mühlental, Campill, Ladinia

Sienestäen Dolomiiteilla

Sienestys Dolomiiteilla on suomalaisin silmin jokseenkin erikoista. Lukemani säännöt olivat 2012 suurin piirtein seuraavat: Sienestys on sallittua vain tiettyinä päivinä kello 7–19. Kukin sienestäjä saa kerätä korkeintaan kilon sieniä. Sienestyksen alaikäraja on 18 vuotta.

Rajoitukset voi ymmärtää vain niin, että innokkaita kerääjiä on huomattavasti enemmän kuin sato sallisi. Tiedä sitten, kuinka innokkaasti italialaiset noudattavat omia määräyksiään. Mahtaako salasienestys olla yleistä? Pyörivätkö alaikäiset luvatta metsissä sienikorit kädessään? Myydäänkö mustassa pörssissä pimeitä sieniä?

Kovin on erilaista puuhaa metsä-Suomen oloihin verrattuna. Kyllä Suomi on sentään suuri sivistysvaltio ja kulinaristin paratiisi tämmöiseen kieltomeininkiin verrattuna.

Koillisnurkassa Slovenian rajalla

Alpit jatkuvat aina Itävallan ja Slovenian rajanurkkaan asti. Täällä päin näkymät eivät ehkä ole niin dramaattisia kuin muualla. Täältä käsin pääsee kuitenkin kätevästi Slovenian juliaanisille Alpeille, jotka alkavat heti rajan takana. Slovenian puoli on myös kokemisen arvoinen, mikäli täällä päin tulee liikuttua.

Suoraan Slovenian Alppien sydämeen Triglavin kansallispuistoon pääsee Italiasta Passo di Predilin kautta. Historiatietoisille sota- ja bunkkerimatkailijoille tämä seutu tarjoaa nähtävyydeksi ensimmäisen maailmansodan aikaisia linnoituksia yllin kyllin. Sota-aiheeseen en ole perehtynyt niin tarkkaan, että osaisin suositella parhaita bunkkereita, mutta täällä niitä on. Osaan linnakkeista pääsee autolla pihaan, osa on syrjemmässä.

Predilsattel: raunioitunut linnake, jonka seinässä lukee 'Ein Tirol'

Predilsattel-linnake Italian ja Slovenian rajan tuntumassa. Töhry viitannee äärioikeistolaiseen Ein Tirol -liikkeeseen.

Vähän rujompaa maisemaa on sotamuistojen lisäksi muutenkin tarjolla. Suomessa ei ihan välttämättä avattaisi kaivosta vuoren kupeeseen (kuva alla), mikäli maastamme vuoria sattuisi löytymään. Toki maassa maan tavalla ja kaivettava on sieltä, mistä kaivannaisia löytyy. Vuoriahan Alpeilla riittää tällaiseenkin tarkoitukseen.

Cave del Predil: louhos vuoren rinteessä

Cave del Predil lähellä Slovenian rajaa

Alppialue on Slovenian vastaisella rajalla jo melko kapea. Välimerta kohti liikuttaessa vuoristo laskee. Italian vihonviimeinen nurkka Triesten seudulla on mäkinen. Sieltä takaisin länteen päin lähdettäessä edessä on laaja tasanko. Sen alppituristi ohittaa moottoritietä kaahaten ja rekkoja väistellen.

Alppimatkaan yhdistettäviä kohteita

Italian Alpeilla käyntiin on helppo yhdistää muitakin kohteita.

Naapurimaissa on helppo vierailla, koska naapurimaa useinkin alkaa heti vuoren takaa. Naapurimaissa on oikein valinnanvaraa ja kiertomatkakin on mahdollinen. Jos alppituristi haluaa pysytellä italiankielisellä alueella, Sveitsin Ticino on kätevä valinta.

Alpeilta on lyhyt matka vaikkapa Venetsiaan. Toisin päin ajateltuna Venetsiasta on lyhyt matka Alpeille. Venetsiaan pääsee Suomestakin suoralla lennolla. Venetsia on käymisen arvoinen nähtävyys, jos ei ole siellä vielä tullut käyneeksi. Kuljeskelua Venetsian kujilla voi suositella. Kannattaa pyrkiä turistimassasta vähän sivummalle, niin saattaa nähdäkin jotain. Kanaalissa on myös syytä ajella. Autoturisti voi ajaa autonsa suoraan Venetsian keskustan parkkitaloon. Se on kallista, mutta näin pääsee kätevästi keskustaan, josta voi jatkaa vaikka vaporetolla eteenpäin.

Myös San Marino on mahdollisuuksien rajoissa. Jos alppimatkailija aikoo minimaassa joskus käydä, on Italian Alppien, Venetsian ja San Marinon yhdistäminen samaan matkaan jopa järkevää. Samalla tulee nähneeksi hitusen Apenniinien vuorijonoa myös. Aurinkorantaa halajava pääsee tällä tavoin nopeasti myös Riminille.

Läntisillä Alpeilla seikkaileva voi piipahtaa helposti Monacossa. Sen voi vielä juuri ja juuri laskea jopa alppinähtävyydeksi, vaikka korkeisiin korkeuksiin ei maassa pääsekään. Monaco sijaitsee lähellä Italian rajaa kuitenkin niin, että kaistale Ranskaa on välissä ensin.

San Cassianon laakso

Dolomiiteilta. San Cassianon laakso.

Pääsivu: Matkaopas Alpeille

©Tuomas Salste