Norjan lippu Norja: Matkakertomus ja -opas

Øvre Eidfjord, Norja

Norja – miksi matkustaa kauemmas? Jos silmää riittää vuorimaisemille, lähde Norjaan. Suurin osa Norjasta on harvaan asuttua ja rauhallista. Aikaa kannattaa varata, koska matkanteko on hidasta ja matkan varrella paljon näkemistä. Halpakohde Norja ei ole, mutta omatoimiloma Norjassa tulee jopa edullisemmaksi kuin etelänloma. Vastinetta ainakin riittää koko rahalle.

Tämä matkaopas perustuu automatkoihimme Norjassa kesinä 1997–2010. Se on kirjoitettu erityisesti autolomailijan näkökulmasta. Alussa on yleistieto-osio, jonka jälkeen seuraa matkareittien kuvaus. Opas on uusittu 2010.

Lue myös:
Alpit
Islanti
Sisällys: MatkareititYleistietoa
Reitit: Reitti 1. Vuono-Norjan vuoristokierrosAlue: Aurlandinvuono ja NærøyfjordenReitti 2. Vuonolle ja LillehammeriinReitti 3. SognevuonollaReitti 4. Lofoottien ohitusReitti 5. Varanginvuonolla

Matkareitit

Norjan kartta, josta näkyvät tässä kuvatut matkareitit
Reitit 1-3: Etelä-Norja Reitti 4. Lofoottien ohitus Reitti 5. Varanginvuonolla

Kuvailen viisi reittiä, jotka olemme tehneet. Jokaista voi suositella.

Reitti 1. Vuono-Norjan vuoristokierros
Reitti 2. Vuonolle ja Lillehammeriin
Reitti 3. Sognevuonolla
Reitti 4. Lofoottien ohitus
Reitti 5. Varanginvuonolla

Klikkaile oikealla olevalla kartalla näkyviä ympyröitä, niin näet tarkemmat reittitiedot. Vaihtoehtoisesti voit zoomailla PDF-reittikarttaa.

Reittikartta (PDF)

Reitit on merkitty tarkempiin karttoihin paksummalla viivalla. Mielestäni mukavimmat osuudet on korostettu vihreällä.

Reittiselostukset seuraavat yleistieto-osion jälkeen.

Nähtävyysavain
(ø)Mitäänsanomaton nähtävyys.
(*)Tavanomainen: Poikkea ohi mennessä.
(**)Hieno: Tule kauempaakin.
(***)Mahtava: Suunnittele matka tämän mukaan.

Yleistietoa

Näkymä Kjeåsenilta alas Simadalsfjorden-vuonolle

Näkymä Kjeåsenilta. Reitti 1

Norjaan kannattaa mennä autolla tai vaihtoehtoisesti moottoripyörällä. Etelä-Suomesta sinne pääsee laivalla Ruotsin kautta. Matka ei tule turhan pitkäksi: Norjaan on sekä Tukholmasta että Uumajasta vain reilut 400 km – sama kuin Helsingistä Vaasaan tai Joensuuhun. Vuonot ovat Helsingistä lyhyemmän ajon päässä kuin Lapin tunturit. Norjaan voi toki mennä lentokoneella tai junalla, mutta kesälomailijan Norja suosii ennemminkin hidasta kuljeskelua ja pysähtelyä kuin kiirehtimistä yhteen pääkohteeseen, jossa sitten viivyttäisiin pitkään ja hartaasti.

Turismi on Norjassa erittäin kehittynyttä ja matkailijoiden tarpeet muistetaan monessa paikassa. Matkamuistomyymälöitä löytyy joka mutkan takaa peikko- ja hirviaiheisine tuotteineen. Teiden varsilla on hyvin levähdyspaikkoja, ja majoituksen suhteen on paljon valinnanvaraa.

Osaavat norjalaiset turistia myös rahastaa. Tiet maksavat, parkitseminen maksaa, lautat maksavat, leirintäalueiden suihkut maksavat, jopa moniin kirkkoihin on sisäänpääsymaksu! Monelle varsin mitättömällekin asialle on laitettu rahastaja. Ja luonnollisesti yleinen hintataso on korkeahko, vaikkei kuitenkaan mitenkään erityisen mahdoton, kunhan pitää silmänsä auki.

Tiet ja liikenne

Olemme siis lähdössä Norjaan maanteitä myöten. Erityisiä maisemateitä ei Norjassa välttämättä tarvitse hakea. Näkymiä löytää kyllä hakemattakin. Norjan tiet kulkevat pääosin laaksoissa, vuorten kupeita sekä vuonojen rantoja. Vuorten huipuille ei yleensä vie teitä – ja jos vie, tiellä saattaa olla pääsymaksu. Välillä tiet kuitenkin nousevat ylös tunturipaljakalle, jossa on puutonta ja väliin myös lunta tien sivussa metritolkullakin.

Pysähtymispaikkoja turisteille on melko runsaasti, runsaammin kuin Suomessa. Monilta paikoilta on hienot maisemat, joten retkikeitin ja eväät mukaan.

Norjaan kannattaa valita se kapeampi auto eikä mitään suurta ja leveää ökymallia. Muuten saa koko matkan pelätä sivupeilien puolesta. Tiet ovat kapeita eikä vastaantulija väistä, koska tien reunasta alkaa tavallisesti joko vuori tai rotko. Norjalaiset itse ajavat sellaista vauhtia, että tasamaan tallaajaa hirvittää. Asuntovaunun mukaan ottamista kannattaa harkita tarkoin, koska tiellä tulee helposti ahdasta eikä joka paikkaan vaunulla pääse. Polkupyöräily Norjassa on sankarillista: tiet ovat mäkisiä, mäet jyrkkiä eikä piennarta ehkä ole lainkaan.

Jos joku väittää, että Suomessa on huonot maantiet, hän ei ole koskaan ajanut Norjassa. Suomen pienet kylätietkin ovat luxus-mallia verrattuna moniin Norjan teihin.

Matkanteko Norjassa on hidasta. Etukäteen ei voi tajuta, mitä hidas tarkoittaa. Koska tiet ovat kapeita ja mutkaisia, ovat nopeusrajoitukset Suomen (ja Ruotsin) rajoituksia alhaisempia. Eipä siinä vielä mitään. Rajoituksia ei useinkaan voi noudattaa. Tiellä ei kerta kaikkiaan voi ajaa merkin mukaista nopeutta joutumatta ojaan ja allikkoon. Moottoriurheilu on asia erikseen, nyt käsitellään siis matkailua.

Yleisrajoitus Norjassa on 80 km/h. Valtateillä rajoitus vaihtelee tavallisesti 60-90 välillä. Lähinnä moottoritiellä voi tavata 100 km/h kyltin, jos nyt moottoritien ylipäätään sattuu löytämään, ne kun ovat varsin vähäiset. Tavatonta ei ole, että valtatiellä on 50 km/h alueita ja liikenneympyröitä. Saattaapa valtatie kesken kaiken muuttua yksikaistaiseksi ilman mitään ennakkovaroitusta. Siis vastaantulijoita odotetaan. E-etuliite tienumerossa ei takaa, että tiellä olisi koko matkan kaksi kaistaa (siis eteen ja taakse) – puhumattakaan siitä, että se olisi suomalaisesta leveä tai nopea.

Mutkanvaroitusmerkki on luonnollisesti syytä ottaa todesta. Ei pelkästään sen vuoksi, että tulossa on mutka. Merkki voi kätevästi myös varoittaa sillasta ja/tai yksikaistaisesta tiestä. Mutkia matkassa kaikki tyynni. Mitäpäs sitä nyt turhaan varoittelemaan, että pakollinen pysähdys voi olla edessä.

Matkaan kannattaa siis varata reilusti aikaa! Jos ja kun matkalle osuu vuonon vartta tai tunturinylitysteitä, reilun ajan lisäksi varataan pysähtymis- ja körötysaikaa. Tuollainen reilu 100 km vie Norjan kapeilla ja mutkaisilla teillä helposti useita tunteja kaikkine pysähdyksineen, valokuvauksineen ja ihmettelyineen. Kun aamulla täytyy leiri kasata ja illalla taas pystyttää, on se suurin piirtein ihanteellinen päivämatka telttailijalle.

Tietulleja Norjassa riittää. Osa koskee tunneleita. Onpa sellainenkin tulli löytynyt, joka koski muutaman kilometrin moottoritienpätkää. Loppu tiestä oli työn alla. Maksu luonnollisesti perittiin, vaikkei tie niin valmis ollutkaan. Uusia tunneleita ja teitäkin rakennetaan Norjaan edelleen. 10 vuotta vanha kartta voi johtaa harhaan, sillä tie saattaa puuttua kokonaan tai mennä eri paikasta.

Lauttamatkat eivät ole ilmaisia ja lauttareittejä Norjassa riittää. Kannattaa varautua myöhästeleviin lauttoihin ja jonotukseen. Lautoilta näkee vuonot ja rannat eri perspektiivistä, joten niitä kannattaa käyttää.

Bensa-asemia on välillä harvassa, joten tankki kannattaa pitää täynnä. Bensankulutus on henkilöautolla luokkaa 10 % korkeampi kuin Suomessa.

Puro Vøringsfossenin luona

Puro Vøringsfossenin luona. Reitti 1

Raha ja ostokset

Norjan rahayksikkö on kruunu (krone). Kruunun sadasosa on äyri (øre). Käteisellä maksetaan vain kruunuja; äyrikolikoiden käyttö on lopetettu 2012. Norja ei ole euromaa eivätkä eurot siten siellä kelpaa.

Norjan hintataso herättää yleistä hämmästystä. Myytti Norjasta maana, jossa joutuu heti rajalla konkurssiin, on kuitenkin pötyä. Kalleus on suhteellista. Norja on lähellä ja sinne pääsee kätevästi omalla autolla. Kun olen verranut kokonaiskuluja etelänlomaan, 2 viikkoa Norjassa tulee halvemmaksi kuin viikko tai kaksi Kanarialla. Norjan-loman koko summalla saa Kanarialle ehkä lennot ja hotellin. Toki hinta riippuu mm. halutusta tasosta ja matkustajien lukumäärästä, muttei Norjassa käyntiä voi ainakaan pitää ökykalliina. (2010)

Kuluja ihmetellessä kannattaa tutkia kokonaishintaa eikä yksittäisiä hintalappuja. Etukäteen suunnittelemalla ja muutenkin harkitsemalla ei matka tule kohtuuttoman kalliiksi. Ei ole pakko yöpyä kalliissa ja tylsässä hotellissa, vaan voi valita persoonallisen mökin syrjäseudulta tai leirintäalueen. Itse kokkaamalla voi välttää riistohinnoiteltua ravintolaruokaa.

Hintaero vaihtelee pienestä suureen tuotteittain. Ruokakaupan hinnat eivät poikkea Suomesta mitenkään pöyristyttävästi. Onnekas voi ajoittaa matkansa siihen vuoteen, jolloin kruunun kurssi on halpa. Vuosina 1999–2014 kruunun kurssi on liikkunut noin välillä 7,30–9,50 €. Korkeampi luku tarkoittaa suomalaiselle halvempaa vuotta.

Syöminen

Norjassa ei kannata olla nälkäinen. Jos nälkä kuitenkin pääsee yllättämään, ainakaan ravintolaan ei kannata mennä. Jos Norjassa jossain on kallista, niin ravintolassa. Pelkkä pizza saattaa maksaa kolminkertaisesti Suomeen verrattuna.

Ruokakaupan hinnat eivät Norjassa ole järjettömällä tasolla. Ruokaa voi myös viedä mukanaan Suomesta tai Ruotsista. Kulinaarista elämystä ei säilykkeistä saa, mutta harva Norjaan lähtee halpa gourmet mielessään. Syömällä eväitä ja valmistamalla ruokansa itse on mahdollista säästää pitkä penni.

Pikkukylissä ei ravintolapalveluita aina ole, joten evästä kannattaa joka tapauksessa pitää mukana, ellei halua ajaa tuntitolkulla nälkä vatsassa kurnien. Silloinkin, kun ravintolan löytää, saattaa se kätevästi olla auki vain keskiviikkoisin tai sitten paikka aukeaa vasta kello 14-15 aikoihin.

Yöpyminen

Suosittelen yöpymiseen mökkityyppistä majoitusta ja retkihenkisille leirintäaluetta. Molempia on hyvin saatavilla.

Mökeissä ja vastaavissa majoissa on varaa valita, mutta valinta kannattaa tehdä ennakkoon jo Suomesta käsin. Hinnat vaihtelevat huomattavasti. Halpa ei suinkaan välttämättä tarkoita huonoa. Perusmökkien lisäksi tarjolla on mm. historiallisiin hirsirakennuksiin kunnostettuja asumuksia.

Varaamalla majoituksen etukäteen voi säästää pitkän pennin. Verkosta löytää tietoja pienistä, syrjäisemmistä ja edullisemmista majoista. Majapaikka kannattaa rahallisesti etsiä suosituimpien turistialueiden ulkopuolelta. Hinnoissa voi olla neuvotteluvaraa. Norjalaiset tietävät itsekin, että hintataso on ulkomaalaisille kova.

Leirintäalueet ovat pääosin kelvollisia ja niitä on paljon (voivat olla pieniä). Telttapaikan hintataso on suunnilleen sama kuin Suomessa. Norjassa on huomattava, etta lämmin suihku maksaa. Kun aika loppuu, saattaa saada kylmän suihkun niskaansa. Joskus saattaa löytyä sauna. Hyväkuntoiset leirintämökit ovat Suomen hintatasoa. Kerran asuimme myös leirintäalueen tarjoamassa asuntovaunussa mökin hinnalla.

Telttapaikat ovat joskus sen verran kehnoja (esim. aukeita ja tuulisia tai aivan valtatien vieressä), että kannattaa varautua katsomaan useampaa kuin yhtä aluetta tai harkita turvautumista mökkiin. Jotkut alueet ovat melko pieniä ja tarjoavat vain peruspalvelut. Asuntovaunuja ja -autoja on enemmän kuin telttailijoita. Tilaa on yleensä löytynyt helposti.

Kielet

Norjan kieliä on peräti kaksi: bokmål ja nynorsk. Jos et ole varma, kumpaa kieltä teksti on, bokmål on enemmän ruotsin tapaista ja nynorsk puolestaan näyttää vieraammalta. Bokmål on huomattavasti yleisempi kieli. Nynorskia käytetään erityisesti vuono-Norjassa, jossa tämänkin oppaan reitit kiertelevät.

Hyvällä kouluruotsilla norjaa ymmärtää helposti kirjoitettuna. Joskus sitä ymmärtää myös puhuttuna, mutta se riippuu täysin puhujasta. Ruotsia norjalaiset ymmärtävät hyvin. Norjalaiset ovat välillä luulleet meitä ruotsalaisiksi. Mielenkiintoista.

Englannilla pärjää joka paikassa. Joskus norjalaiset eivät suostu norjaa puhumaankaan huomatessaan, ettei tämä turisti olekaan norjalainen.

Hyttyset

Liekö sattumaa vai syvempi totuus, mutta hyttysistä ei ole meille ollut kiusaa Norjassa laisinkaan – siitäkin huolimatta, että olemme olleet liikkeellä keskikesällä. Sen sijaan Suomen ja Ruotsin puolella rajaa niitä on ollut hyvinkin ikävästi samaan aikaan.

Reitti 1. Vuono-Norjan vuoristokierros

Reittikartta (reitit 1, 2 ja 3)

Etelä-Norjan-matkamme heinäkuussa 1999 rajoittui sisämaan maisemiin. Avomerta emme matkalla nähneet – tarkoituksella.

Rengasreittimme kulki pääpiirteittäin seuraavasti: Tukholma–Oslo–Bergen–Voss–Lom–Åndalsnes–Røros–Upsala–Tukholma. Reitillä sijaitsee runsaasti sekä kumpuilevaa Itä-Norjaa, jylhää vuono-Norjaa että karua vuorimaisemaa ja tunturiylänköä.

Mittaa matkalle tuli 3300 km. Emme olleet kertaakaan samalla paikkakunnalla kahta yötä peräkkäin. Se tarkoittaa sitä, että ajoimme joka päivä eteenpäin, tavallisesti noin 100–150 km. Lisäksi muutamana sadepäivänä ajoimme matkaa eteenpäin reilut 300 km. Koko reittiin meni reilu 2 viikkoa, josta Norjassa vietimme 1,5 viikkoa. Se oli melko sopiva aika tämän reitin kiertämiseen. Matkan jälkeen totesimme, että reittiä olisi voinut hieman lyhentää ja olla useampia päiviä samassa paikassa.

Matkareitin kuvaus

Itä-Norja Ruotsin rajalta Osloon saakka E18-tietä on melkoisen mitäänsanomatonta ja sen voi ohittaa nopeasti. Aivan rajalla Ørjessä satuimme paikallisille sulkufestivaaleille. Siellä höyrylaivat kulkivat kanavasta ja ihmiset katselivat. (aika: heinäkuun alussa)

Kartta, reitti 1, alkuosa: Oslo-Bergen

Reitti 1, alkuosa: Oslo-Bergen. Reitti on merkitty oranssilla.

Oslo

Oslo oli täynnä turisteja. Ilmeisesti satamaan tuodaan risteilijöillä ulkomaalaisia, joita sitten kuskataan busseilla ympäri kylää. Tosin turisteja riittää muuallakin Etelä-Norjassa. Paikoin ulkomaalaisia on enemmän kuin itse norjalaisia. Saksalaisia, hollantilaisia, puolalaisia, amerikkalaisia, japanilaisia, ... suomalaisia ja ruotsalaisia ei sen sijaan niinkään paljon.

Oslossa ei ole mitään erityistä yksi ylitse muiden -nähtävyyttä, mutta sitäkin enemmän taidetta, museoita, vanhoja rakennuksia jne. Itse kävimme seuraavissa:

Oslosta Bergeniin

Puro Kjeåsenin luona

Puro Kjeåsenin luona

Oslosta jatkoimme Bergeniin lyhyintä reittiä Golin ja Hardangervuonon kautta. Alkumatka Goliin asti kulkee laakson pohjalla. Tiellä oli suhteellisen paljon liikennettä, myös rekkoja. Kannattaa mahdollisesti kokeilla jotain muuta reittiä.

Modumissa Åmotin lähellä on Blaafarveværket-niminen kobolttikaivos- ja museoalue. Pääpaikalla Haugfossin kosken lähellä on "sininen kauppa" (ø), jossa myydään sinisiä kobolttilasista tehtyjä esineitä kiskurihintoihin. Kaivos (*) sijaitsee jokusen kilometrin kauempana. Sinne pääsee kierrokselle, mutta se on melko lyhyt. Kaivoksen yhteydessä on myös kokoelma ilmaisia ja maksullisia museoita (*).

Nesbyenissä kävimme tutustumassa paikalliseen kotiseutumuseoon (*), joka koostui lukuisista puurakennuksista. Saunakin niillä oli.

Golista reitti jatkui länteen Geilon ohi. Geilo ei ole sen tyyppinen kaupunki, että sinne kannattaisi kesäturistin jäädä. Geilosta alkaa Hardangervidda (**), laaja tunturiylänkö, joka jatkuu aina Måbødaleniin asti, lähelle Hardangervuonoa. Hardangervidda on kylmän oloinen paikka, missä ei juuri kasva kummoista. Sopivaa seutua tunturivaelluksille. Saappaat mukaan, lumi on märkää sulaessaan.

Hardangerviddan länsipäässä näkyy tielle asti valtava Sysendammen-pato (*), jonka päälle voi mennä kävelemään. Tie ohittaa myös komeana kohisevan Vøringsfossenin putouksen (*). Parhaat näköalat putoukselle saa vastapäiseltä hotellilta, jossa osataan rahastaa parkitsemisesta. Maisemat hotellilta ovat huimaavat.

Vøringsfossenilta tie alkaa laskeutua jyrkästi mutkitellen alas rotkoon Øvre Eidfjordin kylään. Maisemat ovat kallioiset ja komeat. Kylässä voi leiriytyä ja käydä melko mitäänsanomattomassa ja hinnakkaassa tunturikeskuksessa (ø).

Hardangervuonon pohjukassa Simadalenin pohjoisrinteellä on norjalaisittain kuuluisa Kjeåsenin tila (**). Suomen TV:ssäkin tila on joskus näkynyt. Kjeåsen sijaitsee rotkon reunalla mahtavassa maisemassa (kts. kuva). Tila on ollut aiemmin eristyksissä ja sinne on pitänyt kiivetä jyrkkää polkua alhaalta laaksosta. Nykyisin ylös pääsee myös autolla kapeaa tunnelia myöten. Ylöspäin ajettiin v. 1999 tasatunnein ja alaspäin puolelta. Perillä ei ole juuri muuta kuin maisemien ihailua. Tilalla myydään pieniä matkamuistoja.

Bergen

Bergen (**) on norjalaisittain suuri kaupunki ja ainakin kesäisin täynnä turisteja. Keskustassa kannattaa käydä satamassa torilla, jossa on kaupan lähes kaikkea, mitä merestä voi kuvitella saatavan: kuutinnahkoja, valaanlihaa, erilaisia rapuja ja kaloja joka makuun ja kalliiseen hintaan. Satamassa on myös mielenkiintoinen Bryggen-niminen kortteli, joka koostuu hyvin vanhoista saksalaisten kauppiaiden puutaloista. Paikalla on jos jonkinlaista turistiputiikkia, joten rahoistaan pääsee helposti.

Bergenin leirintäalueet vaikuttivat pieniltä ja hieman ikäviltä. Kannattaa etsiä majapaikka vaikkapa netistä etukäteen. Hotellihinnat saattavat huimata päätä.

Kartta, reitti 1, loppuosa: Voss-Røros

Reitti 1, loppuosa: Voss-Røros. Reitti on merkitty oranssilla.

Bergen on tämän matkareitin länsipiste. Nyt reitti kääntyy takaisin itäsuuntaan. Suomen sijaan tie vie kuitenkin pohjoisemmaksi mahtavalle seudulle. Ahmimme pian vuono-Norjan hienoimpia näkymiä niin perusteellisesti, että niitä tulee lopulta korvistakin, ja ohitamme Norjan korkeimmat vuoret.

Voss ympäristöineen

Bergenistä Vossiin menevä E16-tie on norjalaisittain tylsähkö. Tunneleita tosin riittää, samoin maisemia, mutta pysähtymispaikkoja on harvassa. Vossista alkavat paremmat maisemat. Seutu on varsin harvaan asuttua ja vuoria riittää.

Aivan Vossin eteläpuolella on pimeä kalliorotko Bordalsgjelet (*), jonka pohjalla virtaa joki. Rotkoa voi kävellä ihmettelemään.

Tvinnefoss (*) Vossin pohjoispuolella on sekä nähtävyys että metka leirintäalue. Telttailualue sijaitsee melkein vesiputouksen alla ja kohina on melkoinen. Eipähän liikenteen melu häiritse, vaikka valtatie vierestä meneekin. Suositellaan telttapaikaksi erityisesti huonokuuloisille ja hyväunisille. Yön jälkeen voi todeta, että luonnonääni voi todella häiritä korvia. Hiljaisuus on sittenkin mukavampi. Päiväsaikaan paikalle tulee turisteja bussilasteittain. Yksi Norjan mielenkiintoisista leirintäalueista.

Jollei telttailu innosta, on Vossin seudulla muita majoitusvaihtoehtoja runsaasti. Yksi suositeltava kohde on Eenstunet-niminen maatila hiukan Vossin pohjoispuolella vuoren rinteellä. Majoitus tapahtuu maatilan kunnostetuissa vanhoissa rakennuksissa.

Näkymä Stalheimiltä Nærøydaleniin

Näkymä Stalheimiltä Nærøydaleniin

Voss-linkkejä

Voss Now Huomattavan paljon kuvia Vossin seudulta
Visit Voss Vossin turisti-info.

Stalheimin ympäristö

Vossista matka jatkuu ensin hiukan pohjoiseen ja sitten itään. Stalheimin hotellilla voi pysähtyä maisemia ihmettelemässä. Hotellin pihalle on päiväsaikaan vapaa pääsy ja näköala komea (kuva oikealla). Turistirihkamaakin on myynnissä moneen lähtöön. Hotellissa en ole yöpynyt, mutta sen sijainti on jokseenkin täydellinen.

Stalheimskleivi

Jyrkkä ja kapea serpentiinitie Stalheimskleivi (*) lähtee hotellin vierestä lähtee alas rotkoon. Tämä on Norjan mutkikaimpia teitä. Tie on sen verran kiperä, että ainakin alaspäin laskettaessa kuski saa halutessaan heikompihermoiset kiljumaan. Joskus suositellaankin, että Stalheimskleivi tulisi ajaa ylöspäin. Syynä on se, että monilukuiset turistibussit ajavat myös ylös eikä alastulijan näin tarvitse valmistautua peruuttamaan serpentiiniä ylämäkeen. Innokkaat suomalaisturistit ajavat mäen luonnollisesti sekä ylös että alas busseja väistellen ja matkustajia kiljuttaen.

Brekkedalen

Kävelystä pitäville suosittelen kävelyretkeä Stalheimin hotellilta Brekkedaleniin (*). Ei siellä jokusen talon ja vuohien lisäksi oikein mitään ole, mutta laakson tienoo on rauhallinen eivätkä autot häiritse. Kävellä voi laakson pohjan tiepahasta pitkin. Laakson pohjalla kulkeva joki on vuolas. Toivottavasti joen ylittävä silta on jo korjattu, 1999 se oli epäilyttävän heikossa kunnossa.

Näkymä Brekkedalen-laaksosta

Brekkedalen

Tienvarsinäkymä Brekkedalen—Stalheim

Tienvarsinäkymä Brekkedalen—Stalheim

Stalheimiltä Aurlandin kautta Lærdaliin

Stalheimiltä tie laskeutuu syvään Nærøydalen-laaksoon ja maisemat vain paranevat. Laakso päättyy Gudvangenin pikkukylään. Täältä alkaa erinomaisen mielenkiintoinen Nærøyfjordenin–Aurlandsfjordenin alue (***), jolle on tässä oppaassa oma osionsa. Täällä kannattaa pysähtyä henkeään haukkomaan ja kuvia ottamaan.

Tämä reitti jatkuu Gudvangenistä tunneleiden läpi Flåmin pikkukylään. Tunnelit ovat pitkiä ja synkkiä. Mitä tunnelin jälkeen tulee palkitsee kyllä vaivannäön. Tie kulkee Aurlandinvuonon vartta Aurlandsvangenin kylään. Täällä voi vaikkapa yöpyä, mitä lämpimästi suosittelen. Jatkettaessa Aurlandsvangenista matkaa pohjoiseen kiemurtelee vuonon reunaa ylös aivan mahtava "lumitie" (Snøvegen eli Aurlandsvegen, ***). Se vie meidät korkealle tunturiin lumihankien keskelle. Palaamme korkeuksista taas alas seuraavalle vuonolle ja Lærdalsøyrin kylään. Tutustu näihin seutuihin lisää niiden omassa osiossa ja viivähdä täällä kernaasti muutama päivä.

Tämä ei ole suinkaan ainoa hieno reitti Gudvangenista Jostedaliin. Reitti 3 esittelee valtavan hienon lauttavaihtoehdon.

Jos taas matkailu alkaa jo väsyttää, voit lähteä takaisin Suomeen seuraamalla Reittiä 2 joko eteen- tai taaksepäin.

Jostedal ja jäätikkö

Lærdalista reitti jatkuu vuonon yli pohjoiseen kohti Jostedalia ja jäätikköä.

Matkan ehkä mielenkiintoisin osuus löytyi Jostedalista. Jostedal on rauhallinen, jylhä laakso Sognevuonon tai paremminkin Lustravuonon pohjukassa. Laaksoon laskeutuu on Nigardsbreen-niminen jäätikkö (***), joka on kuin luotu uteliaille turisteille.

Nigardsbreen-jäätikön sulamisjärvi

Nigardsbreen-jäätikön sulamisjärvi

Jäätikölle järjestetään opastettuja retkiä, jollaiselle kannattaa ehdottomasti mennä. Retkiä riittää lyhyistä ja helpoista pyrähdyksistä aina pitkiin ja vaativiin. Itse kävimme 2 tunnin retkellä ja se oli varsin sopiva – varsinkin kun siinä meni matkoineen yhteensä 4 tuntia. Jäätikölle ajetaan veneellä. Varusteet – hakun, köyden ja erikoiskengät – saa oppaan puolesta, mutta kannattaa varautua retkeilyvaatteilla, sillä jäätiköllä on viileää ja likaista. Kamera mukaan!

Jäätikön lähellä on jäätikkökeskus (*), jossa on mielenkiintoinen näyttely.

Sognefjell ja Lom

Sognefjell on Pohjois-Euroopan korkein sola. Paikka on kylmä ja karu. Täällä päin sijaitsee myös Jotunheimen ja suurin osa Norjan korkeimmista vuorista, korkeimpana Galdhøpiggen (2469 m). Vuorelle järjestetään retkiä, jollaisella emme käyneet.

Lom stavkyrkje - vanha sauvakirkko

Lom stavkyrkje

Lom on Norjan kuivinta seutua. Lomin kylässä on komea sauvakirkko (*), stavkyrkje. Norjalaiseen tapaan kirkkoon on pääsymaksu.

Geiranger ja Trollstigen

Tie kääntyy nyt luoteeseen kohti Geirangeria. Geirangervuonon (**) pohjukassa sijaitseva Geiranger on Norjan turistimaisimpia paikkoja. Paikka on jonkin sortin kansallismaisema ja komea onkin: jyrkkien vuorenseinien välissä syvä vuono. Valitettavasti paikka oli täynnä turisteja.

Geirangerista tie vie pohjoiseen kohti Åndalsnesiä. Matkalle sattuu Trollstigen (*), joka on jostain syystä yksi Norjan kuuluisimmista serpentiiniteistä. Tie on leveä ja turvallisen tuntuinen, ei kovinkaan eksoottinen. Tosin matkallamme olimme jo ehtineet turtua niin vuoriin kuin rotkoihinkin.

Åndalsnes–Røros

Vuono-Norjan osuus loppuu tähän. Reitti kääntyy Åndalsnesin luota itään päin. Jyrkänkomeat seudut loppuvat ja maisema tasaantuu enemmän tunturialueeksi. Matkamme jatkui sateessa Dombåsin kautta suoraan Rørosiin. Välillä ei ollut juuri näkemistä.

Røros (**) on mielenkiintoinen vanha kaivoskaupunki: kuparia. Emme käyneet kaivoksessa, mutta kaupungin kujilla oli mielenkiintoista kävellä.

Reitti 1 päättyy Rørosin luona. Täältä pääsee nopeasti Ruotsin puolelle Härjedaleniin. Ohitimme seudun nopeasti. Norjan jälkeen Ruotsin pikku tunturit näyttivät kovin tasaisilta.

Aurlandinvuonon ja Nærøyfjordenin alue

Tämä seutu (***) on niin hieno, että se ansaitsee oman lukunsa. Jylhät vuonot Aurlandsfjorden ja Nærøyfjorden sijaitsevat Sognevuonon loppupäässä Länsi-Norjassa. Vuononrantakylät – Aurland, Undredal ja Flåm – sekä tietysti vuonot itse ovat erittäin suositeltava matkakohde suomalaiselle turistille. Myös vuoriin porautuneet laaksot samoin kuin vuoriston ylittävät serpentiinitiet ja rautatie ovat mielenkiintoisia käyntikohteita.

Alueelle pääsee useaa tietä. Sen voikin kätevästi osuttaa moneen Norjan-matkaan, kuten Reitti 1, Reitti 2 ja Reitti 3. Suomalaisten iloksi juuri tämä seutu on Etelä-Suomesta saavuttaessa lähin vuono-Norjan alue.

Aurlandinvuono

Aurlandinvuono

Vuonojen ihmettelyä: Nærøyfjorden ja Aurlandsfjorden

Seutuun tutustuminen aloitetaan vuonoista, sillä vuonojen vuoksi tänne on tultu. Täällä on lähekkäin peräti kaksi vuonoa.

Vuonoista läntisempi on nimeltään Nærøyfjorden (***). Se on mahdottoman jylhä ja mahdottoman kapea. Vuonon rannalla on lähinnä vain yksittäisiä asumuksia. Tunnelma on kuin toisesta ajasta. Nærøyfjorden päättyy Gudvangenin kylään. Gudvangen on lähinnä lauttalaiturin ja turistirysän käsittävä kyläpahanen Nærøyfjordenin pohjukassa. Tokko kylää kaikissa kartoissa edes näkyykään.

Itäisempi vuono on nimeltään Aurlandsfjorden (***). Tämäkin on jylhää seutua. Jämerät kallioseinät nousevat korkeuksiin. Täällä meri on leveämpi ja asukkaita enemmän kuin Nærøyfjordenilla. Aurlandinvuonon rannoilla on kolme kylää: Undredal, Aurlandsvangen ja vuonon pohjukassa sijaitseva Flåm.

Vuonojen läpi järjestetään lauttamatkoja, jollaiselle kannattaa ehdottomasti osallistua. Lautat kulkevat Gudvangenin ja Flåmin välillä molempiin suuntiin. Matkaan voi yhdistää rantautumisen Undredalin pikkukylään. Lauttamatkan voi tehdä yhteen suuntaan tai edestakaisin. Yhdensuuntaisen matkan voi yhdistää renkaaksi bussikuljetuksella tai Flåmsbana-ajelulla.

Lautalla pääsee myös kauemmas pohjoiseen Kaupangeriin, mikä ei sekään ole hullumpi vaihtoehto. Suosittelen kuitenkin sisällyttämään lauttamatkaan Nærøyfjordenin, sillä se on vuonoista se jylhempi.

Nærøyfjorden - jylhä vuononäkymä autolautalta

Nærøyfjorden

Aurland (Aurlandsvangen)

Aurlandsvangen on pieni paikkakunta laakson (Aurlandsdalen) ja vuonon (Aurlandsfjorden) risteyskohdassa. Tämä on "oikea", elävä norjalaiskylä runsaslukuisista turisteista huolimatta – toisin kuin Flåm, josta myöhemmin. Aurlandsvangen onkin vallan erinomainen pysähdyspaikka tähän seutuun tutustuville.

Majoittua Aurlandsvangenissa voi esim. aivan vesirajaan Vangsgaarden-nimisen majatalon "kalastajamökkiin" (rorbu). Parempi nimitys olisi kyllä rivitalomökki, sillä kalastajia nämä modernit majat eivät ole nähneetkään. Mökin ikkunasta voisi toki ehkä onkia ainakin nousuveden aikaan, mutta saalista en lupaa. Kalojen tai tunnelman sijaan rantamökin etu on maisema. Majoittumalla vuonon rantaan voivat onnekkaat ihailla paitsi mahtavia maisemia myös paikallisen nuorison päristelyä veneillään aivan mökin edustalla kaljatölkit kourissa. Rorbut ovat alla olevan kuvan vajan vieressä, eivät näy kuvassa.

Aurlandsvangen

Aurlandinvuono, näkymä Aurlandsvangenin satamasta

Undredal

Undredal (*) on pikkuinen eristyksissä ollut kylä Aurlandinvuonon varrella. Kylä ja koko laakso ovat kauttaaltaan korkeiden vuorten ympäröimät. Varsinaista erityisnähtävyyttä kylässä ei ole, mutta paikallista geitostia eli vuohenjuustoa on tarjolla sekä pieni sauvakirkko. Kylään saa hyvän yleissilmäyksen kävelemällä keskustasta joen yli vievältä sillalta lähtevää kapeaa tietä ylös itään päin.

Undredalin leirintäalue on aivan kylän keskustassa mutta mitä primitiivisin. Roskapönttö ja pari pöytää näyttivät olevan ainoat palvelut. Kauppa on sentään lähellä.

Undredal

Undredal

Flåm

Flåmin pikkukylä sijaitsee aivan vuonon perimmäisessä nurkassa. Flåm on matkailijan kannalta silkka turistirysä, jonka olemassaolon tarkoitus on rahastaa matkustajia kaikin käytettävissä olevin keinoin. Kylässä ei juuri muuta ole kuin turistisatama, turistijunarata ja turistipyydyksiä. Norjalaiselämään täällä ei joudu tutustumaan.

Flåmissa on pieni rautatiemuseo (*). Ainakin hinta/laatu -suhde oli kohdallaan, sillä sisäänpääsy oli ilmainen.

Flåmsbana

Flåmsbana (*) eli rautatienpätkä Flåmista Myrdaliin on yksi vuono-Norjan eniten markkinoiduista nähtävyyksistä. Jo pelkästään tästä syystä se lienee monen matkalaisen harkinnassa. Rataosuus on matkustettavissa sellaisenaan tai osana bussi-laiva-juna -rengasmatkaa "Norja pähkinänkuoressa" (Norge i et nøtteskall).

Flåm siis sijaitsee vuonon rannassa merenpinnan tasossa. Myrdal puolestaan on rautateiden risteysasema yli 800 m korkeudessa tunturissa. Juna vie vuonolta tunturiin noin tunnissa. Paluumatka kestää myös tunnin. Vaihtoehtoisesti junamatkaa voi jatkaa myös eteenpäin. Rata kulkee laakson reunaa yhä ylemmäs ja ylemmäs 20 tunnelin kautta. Maisema on jämerä ja jyrkkä. Lähes pystysuorat seinämät kohoavat korkeuksiin, valtavat kalliopaadet ovat pudonneet rinnettä alas ja vesiputoukset suihkuavat valkoisina.

Siinäpä se olennainen sitten olikin. Rautatie-elämys ei mitenkään verrattomasti poikkea vastaavasta elämyksestä maanteitse. Rinteen reunalla kiikkuvia maisemateitä vuono-Norjassa riittää. Autolla tai moottoripyörällä liikuttaessa kulkupeli on mahdollista pysäyttää kuvien ottoa, maisemien ihailua tai evästystä varten. Junassa tätä mahdollisuutta ei ole. Junassa saa tyytyä pölyisen ikkunalasin ja muiden turistien takaa kurkkimiseen. Massaturismin makuinen elämys siis.

Jos junaan kuitenkin tekee mieli, suosittelen istumapaikan valitsemista Flåmista päin katsottuna junan kulkusuunnassa oikealta puolelta. Mieluiten sellaisen ikkunan kohdalta, jonka voi avata kameraa varten. Radalla on myös väliasemia. Niitä voi käyttää, mutta systeemi oli jotenkin sekava, jopa vaarallinen. Asemalla junasta noustessa alkoi juna kesken kaiken jatkaa matkaa ja lapsi oli pudota junan ja laiturin väliin. Ilmeisesti mutkan vuoksi kuljettaja ei näe, onko matkustajia menossa ovista vai ei. Kovin turvattomalta tuntuu turistijunaksi.

En voi varauksetta suositella Flåmsbanaa, mutta jos Flåmin suunnalle on matka, on se kuitenkin harkinnan arvoinen varsinkin, jos ei ole liikkeellä omalla autolla eikä saa tarpeeksi tuntumaa rotkoihin muuten. Seudun ensisijaiseksi nähtävyydeksi suosittelen laivamatkaa vuonolla.

Jos junailu ei nappaa tai haluaa säästää matkalipuissa, voi Flåmsbanaa seurata myös maanteitse. Erittäin kapea tie kiemurtelee jylhässä laaksossa. Myrdaliin asti autolla ei pääse. Tie sopii erityisesti pyöräilijöille; lieneepä hyvinkin mukava. Pyörällä pääsee aivan perillekin asti – nousua tostin tulee melkoisesti – ja matkaa voi myös jatkaa tunturissa.

Lumitie Snøvegen eli Aurlandsvegen

Aurlandsvegen

Aurlandsvegen viikkoa ennen juhannusta

Aurlandista vuorten yli Lærdalsøyriin kulkeva Aurlandsvegen (***) kuuluu Norjan teistä mahtavimpiin. Tie tunnetaan myös nimellä Snøvegen eli lumitie, mikä onkin kuvaava nimitys. Trollstigen, Geirangervuono ja Flåmsbana jäävät kakkosiksi näille maisemille. Aurlandsvegen kannattaa ehdottomasti sisällyttää kesäreissun ohjelmaan, jos reitti kulkee yhtään täällä päin. Kaikeksi onneksi tie osuu useille mielenkiintoisille turistireiteille esim. Oslo–Bergen, Oslo–Sognevuono, Bergen–Jotunheimen tai Bergen–Lillehammer.

Tie kiemurtelee Aurlandista vuonon reunaa ylös tarjoten aivan huikaisevat vuononäkymät. Valokuvauksen puolesta tie on parhaimmillaan aamusta alkuiltapäivään, sillä iltapuolella Aurlandinvuonon vastarannan tunturit ovat varjossa.

Nousua riittää aina 1306 metriin, joten ylhäällä voi varautua kylmään kyytiin. Tie avataan liikenteelle kesäkuun alussa. Ylhäällä on vielä heinäkuussakin lumilaikkuja, jopa 2-3 metrin kinoksia. Tien pituus on 48 km ja sen läpiajoon kannattaa varata ainakin 2 tuntia aikaa. Tiellä on 80 km/h nopeusrajoitus, mutta sen täytyy olla norjalaista huumoria, sillä turvallinen nopeus mutkatiellä on tuommoista 20–40 luokkaa. Tie on osin kaiteeton ja yksikaistainen. Peruuttamista saattaa joutua harjoittelemaan vastaantulijoiden vuoksi.

Seuraa varoitus. Jos seurueessa on ketään lievästikään heikkohermoista tai korkeanpaikankammoista, Aurlandsvegenille ei pidä lähteä. Silloin tie on aivan hirveä. Vuoristoteiden seurassa tämä tie ei toki turvallisuuden ja kapeuden puolesta lukeudu heikoimpiin, vaan on aivan tavallisen turistin ajettavissa. Vaihtoehtoinen reitti on maailman pisin maantietunneli, 24,5 km. Tuskinpa näin pitkää tunneliakaan voi suositella heikkohermoisille. Tunneliin joutumisen välttämiseksi kannattaa sen päissä olevissa liikenneympyröissä olla tarkkana, ettei vain joudu vuoren sisään vahingossa. Tunnelia ei nimittäin ollut selkeästi merkitty (2010).

Aurlandinvuono Aurlandsvegeniltä nähtynä

Aurlandinvuono Aurlandsvegeniltä nähtynä. Undredal jää vasemmalle vuoren taa piiloon.

Siis Aurlandsvegenille kohti korkeuksia, jos ei jyrkänteitä säikähdä. Kannattaa ottaa huomioon, että Aurlandsvegenin varrella ei ole muita palveluja kuin yksi näköalasilta suoraan Aurlandsvangenin yläpuolella. Sillä kannattaa pysähtyä. Huonolla kelillä lienee syytä pysytellä tieltä poissa ja mennä tunnelin kautta.

Linkkivinkki: Aurland–Flåm–Lærdal

Reitti 2. Vuonolle ja Lillehammeriin

Tämä reitti vie vuorten yli Etelä-Suomesta katsoen lähimmälle oikealle vuonolle, Aurlandinvuonolle (***). Takaisin palataan Lillehammerin kautta. Matkalle osuu historiaa, tunturiylänköä, jämerää vuorta, serpentiinitietä, vuonoa ja lisäksi huvituksia perheen nuoremmille jäsenille.

Reittiin on mahdollisuus yhdistää esim. Reitti 3 vuonolaivoineen tai sitten jännittävä junamatka. Myös Bergenissä on mahdollista käydä, mutta siinä tapauksessa matkaan saa varata lisäaikaa.

Kartta, reitti 2

Reitti 2: Numedal–Aurland–Lillehammer–Konsvinger. Reitti on merkitty tummanruskealla.

Norjan tiet on sillä tavoin metkasti suunnattu, että Tukholmasta päin pääsee Aurlandiin ja Sognevuonolle useaa eri reittiä lähes yhtä suoraan. Näin suomalaisturisti voi suunnitella itselleen rengasreitin ja tutustua maahan laajemmin kuin edestakaisella reissulla. Tämä reitti on juuri sellainen. Vuono-Norjan lisäksi käymme Lillehammerin seudulla, joka poikkeaa kovasti vuonoseudusta.

Tukholmasta käsin matkaa kertyy yhteensä n. 2000 km, joista Norjassa puolet. Kiireen välttämiseksi matkaan on syytä varata aikaa Helsingistä laskien n. 2 viikkoa, joista Norjassa n. 9 yötä. Reitin voi periaatteessa suorittaa muutaman päivän nopeamminkin, mutta sitten ei ehdi tutustua kaikkiin nähtävyyksiin ja saa ravata kieli vyön alla.

Oslovuonon rantaan on Tukholmasta matkaa n. 500 km. Koska tämä on Norjan-opas, ohitamme Ruotsin tyylikkäästi pysähtymättä muualla kuin eväskaupassa. Norjan-reitin alkuosa ei meitä myöskään tällä kertaa kiinnosta, vaan tukka putkella ajaen alitamme Oslovuonon tunnelissa, ohitamme Kongsbergin hopeakaivoskaupungin ja saavumme Numedaliin.

Numedal

Numedal on harvaanasuttu laakso Kongsbergistä pohjoiseen. Laakso on sekoitus metsää, maatalousalueita sekä joitain kyliä. Maisema on paikoin jylhähkö muttei kuitenkaan erityisen dramaattinen. Laakson kautta kulkee suhteellisen vähäliikenteinen tie Kongsbergistä Geiloon. Kyseessä on vaihtoehtoreitti matkalla Länsi-Norjaan. Numedal sopii niille, jotka haluavat pakoon jyristäviä rekkoja tai välttää Oslon ruuhkat. Numedal sattuu kätevästi matkan varrelle, jos saapuu Norjaan Tukholmasta päin ja tarkoitus on päästä Bergeniin, Hardangerviddalle tai Sognevuonolle. Drøbakin kohdalta pääsee kätevästi tunnelissa Oslovuonon ali, mitä vaihtoehtoa voi käyttää, jos tarkoitus ei ole tutustua Osloon.

Numedal sopii historiasta kiinnostuneille matkailijoille. Mainosten mukaan se on peräti "keskiaikalaakso". Väitteelle on sikäli katetta, että laaksossa on säilynyt useita sauvakirkkoja (stavkirke). Tien varrella voi bongata vanhoja tyylikkäitä aittoja. Voipa sellaisessa yöpyäkin. Yksi mielenkiintoinen ja hiukan eksoottinenkin majoitusvaihtoehto on Sevletunet Rødbergissä, ennen Uvdalia. Tilalla majoitutaan tyylikkäästi ikivanhoihin hirsirakennuksiin, joista osa on suojeltu. Paikka ei ole suomalaisten tiedossa: tilalla oli vuoteen 2010 mennessä majoittunut suomalaisia vain kerran. Pihalla on mm. epäsuomalainen sauna ja kylpytynnyri.

Uvdalissa on ulkoilmamuseo, Nore og Uvdal bygdetun (*), jossa voi samalla kertaa tutustua sekä lukuisiin vanhoihin rakennuksiin että vuodelta 1170 peräisin olevaan sauvakirkkoon. Kirkko on sisältä koristeellisesti maalattu ja vie kävijän aikamatkalle toiselle vuosituhannelle. Mainittakoon, että sauvakirkon portilla oli kuvalliset ohjeet, kuinka taaperokin voi ottaa ensikontaktia kulttuuriperintöön konttaamalla kirkon rappusilla. Paikallinen päiväkoti käyttää museon pihaa toisinaan retkikohteenaan, joten pihalla saattaa törmätä sinne tänne kirmaileviin lapsilaumoihin. En tiedä, viedäänkö suomalaisista päiväkodeista lapsia koskaan museon pihalle riehumaan tai konttaamaan, mutta se voisi olla lapsille mieluisaa vaihtelua.

Uvdal

Uvdal

Uvdalista tie jatkuu tylsähkösti tunturiylängön yli Geiloon. Täällä päin on paljon loma-asutusta. Tienvarsimaisemat eivät kuitenkaan ole kovin mielenkiintoiset, mutta kyllä täällä päin nyt sentään joitain serpentiinejä tiessä on. Geilo ei ole mikään pittoreski turistikaupunki. Sieltä sai 2010 kallista pizzaa ja halpaa bensaa.

Geilosta matka jatkuu hiukan matkaa itään, kunnes käännytään vasemmalle Hol–Aurland-tielle.

Tie Hol–Aurland

Tie Holista Aurlandiin on yksi mielenkiintoinen reittivaihtoehto vuonoille mennessä. Vaikkei tien varrella olekaan erityistä nähtävyyttä, on se kuitenkin jokseenkin jylhä. Tien korkein kohta on noin 1150 metrissä. Tässä korkeudessa jäät lähtevät järvestä vasta kesäkuussa.

Loppupuolen lasku Aurlandsdaleniin on paikoin dramaattinen. Tie muuttuu mutkan takana joskus odottamatta yksikaistaiseksi. Lukuisat tunnelitkaan eivät ole leveydellä pilattuja, joten matkustajien kiljuttamiseen on hyvät mahdollisuudet. Serpentiinitiessä on yksi levähdys- ja näköalapaikka, johon kannattaa pysähtyä korkeuseroja äimistelemään.

Aurlandsdalen

Aurlandsdalen. Aurlandinvuono pilkistää taustalla.

Aurlandinvuonolla

Niin olemmekin päässeet Aurlandinvuonolle (***) reittimme puoliväliin. Kyseessä on tämän reitin pääkohde ja kohokohta.

Aurlandin seutu on yksi Norjan hienoimmista alueista. Alue on käsitelty omassa osiossaan. Täällä kannattaa viivähtää muutama päivä. Tekemisvaihtoehdoiksi löytyy mm. vuonolaiva, kiemurainen junamatka, alueen pikkukyliin tutustuminen, serpentiiniteiden kaahaus, vuohenjuuston hamstraus, retkeily, polkupyörävaellus, kameran pakonomainen räpsyttäminen jne.

Aurlandista reitti jatkuu pohjoiseen Lærdaliin, mieluiten mahtavaa Aurlandsvegeniä (***) pitkin vuoret ylittäen.

Jos reittiä haluaa pidentää ennen paluuta Suomeen, se kannattaa tehdä tässä kohtaa. Lærdalin–Aurlandin seudulta kannattaa jatkaa oikeastaan mihin suuntaan tahansa: lounaaseen Vossin–Bergenin suuntaan, länteen Sognevuonolle tai pohjoiseen Jotunheimiin.

Lærdalsøyri

Lærdalsøyri on korkeiden kallioiden ympäröimä asutuskeskus Lærdalinvuonon pohjukassa. Nimistö saattaa hiukan sekoittaa. Lærdalsøyri sijaitsee Lærdal-nimisessä kunnassa, joka puolestaan sijaitsee Lærdal-nimisessä laaksossa.

Lærdalsøyrin vanha keskusta on puutaloaluetta (*). Osa vanhoista puutaloista tuhoutui talvella 2014 raivonneessa katastrofaalisessa suurpalossa, mutta osa jäi jäljelle. Puutaloalueen ulkopuolella paikkakunta ei ole erityisen pittoreski jykevistä vuorista huolimatta.

Keskustassa on, tai ainakin ennen paloa vielä oli, pikkuruinen telemuseo (ø). Sitä kannattaa käydä ainoastaan sen takia, että se on ilmainen.

Reittimme kääntyy nyt itään päin kohti Lillehammeria ja Itä-Norjaa. Aloitamme siis paluumatkan kohti Suomea.

Borgund

Lærdalin laaksossa sijaitseva Borgundin sauvakirkko (**) eli stavkyrkje on kuin satukirjasta. Vaikkei muuten välittäisi kirkoista tuon taivaallista, tähän kirkkoon kannattaa tutustua. Kirkko näyttää viikinkiaikaiselta muttei suinkaan ole sitä. Se on peräisin vuodelta 1180.

Borgundin sauvakirkko

Borgund stavkyrkje

Kirkko on sisältä vaatimaton. Seinät tihkuvat tervaa ja tunnelma on historiallinen. Valokuvauksen harrastajalle kirkko tarjoaa mahdollisuuden monenmoisiin jännittäviin kuvakulmiin. Sauvakirkkoja on Norjassa tuhoutunut tai purettu noin tuhat. Vajaat kolmekymmentä on säilynyt nykypäiviin. Borgundin kirkko lienee sauvakirkoista hienoimpia. Norjassa kun ollaan, kirkkoon on tietenkin pääsymaksu. Täällä se ei tunnu aivan niin rahastukselta kuin jossain muualla, sillä lipulla pääsee myös viereiseen sauvakirkkoja esittelevään museoon.

Lærdalin laaksossa yöpyjille ehdotan Eggum Gard -nimistä tilaa. Tilalla on persoonallisen kodikkaita vanhoja mökkejä ja paljon lampaita. Majoitus soveltuu sekä lapsiperheille että lapsettomille. Eggum Gard sijaitsee Borgundin "keskustassa", joka kartoilla on nimellä Steinklepp.

Tie Lærdalista itään Lillehammeriin

Tie E16 Lærdalista Fagernesiin ei ole maisemiltaan erityisen dramaattinen verrattuna moniin muihin tunturinylitysteihin. Tie ylittää kyllä vuoret, mutta serpentiini puuttuu. Jokin muu reitti saattaa miellyttää vuoristoturistin silmää enemmän.

Fagernesiä lähestyttäessä karu tunturi-Norja muuttuu komeanvehreäksi laaksoksi peltoineen. Varsinainen vuoristo loppuu. Fagernesin ja Lillehammerin väli on puolestaan hyvin metsäinen. Tienvarsinäkymät muistuttavat Pohjois-Suomen metsiä. Mäkiosuudet ovat täällä loivia mutta pitkiä.

Lillehammer

Lillehammer on keskikokoinen kaupunki Itä-Norjassa. Maasto täällä on tasaisempaa eikä yhtä jylhää kuin lännessä, mutta mäkisiä näkymiä kuitenkin avautuu. Lillehammer tarjoaa monenmoista tekemistä turistille kohdistuipa kiinnostus sitten urheiluun, historiaan tai vaikkapa huvipuistoihin. Seutu onkin monipuolinen levähdyspaikka Tukholman kautta kulkevalle Norjan-matkaajalle. Norjan ja Ruotsin tiestö on asettunut siihen suuntaan, ettei piipahdus Lillehammerissa välttämättä tee suurtakaan mutkaa matkalla esim. vuono-Norjaan.

Lapsituristit ilahtunevat kuullessaan, ettei Lillehammerin seudulla ikävystyminen uhkaa. Siellä on nimittäin peräti kaksi huvipuistoa! Molemmat puistot sijaitsevat lähes vierekkäin n. 15 km pohjoiseen päin Øyerissä. Huvipuistot on esitelty alla. Jos kaksikaan huvipuistoa ei riitä, on Lilleputthammerin vieressä vielä suuri sisäleikkihalli ja lasertaistelupaikka (ei esitelty tässä).

Lilleputthammer: pikkulasten leikki- ja huvipuisto

Lilleputthammer

Lilleputthammer

Lilleputthammer on 8-vuotiaille ja nuoremmille tarkoitettu leikki- ja huvipuisto. Alueen keskellä on lasten kokoon rakennettu pienoiskaupunki, joka esittää Lillehammeria 1930-luvulla. Kaupungin taloissa on sisällä leikkipaikkoja kuten pallomeri, puujunarata, rakennuspalikoita ja kotileikki. Lisäksi puistossa on tavanomaisia huvipuistolaitteita kuten autorata, junarata, karuselli, kumiveneet, pieni maailmanpyörä jne. Laitteet ovat melko kesyjä ja kohderyhmälle sopivia.

Lilleputthammer ei ole kovin laaja. Siellä on puuhaa noin kolmeksi tunniksi. Ainakin sesongin ulkopuolella alue on miellyttävän rauhallinen eikä liian hälyisä pienimmillekään vieraille. Eniten iloa puistosta lienee 4–8 -vuotiaille. Isommille lapsille tarjonta jää vähäiseksi. Alle 4-vuotiaita ei puistoon kannata erikseen raahata – vaikka alue heille hyvin sopiikin – sillä mikä tahansa ilmainen leikkipuisto ajaa saman asian. Pääsyliput oli hinnoiteltu yläkanttiin ottaen huomioon kohderyhmän ja alueen pienuuden.

Hunderfossen: suuri huvittelupuisto

Hunderfossen

Hunderfossen

Hunderfossen on puistoista suurempi. Sekin sijaitsee Lilleputthammerin pohjoispuolella. Tämä puisto soveltuu kaikenikäisille lapsille. Alue on suunniteltu mukavan väljäksi siten, ettei tunnelma ole täyteen ahdettu meluhelvetti. Alueella on perinteisiä huvipuistolaitteita kuten monenlaisia autoratoja, viikinkilaiva, vesiliukurata jne. Näiden lisäksi on mm. kotieläimiä, trampoliineja, satulinna, minigolf ja uimala. Pään pyörälle pistävät kieputtimet puuttuvat.

Kyseessä ei siis ole silkka huvipuisto vaan laajempi kokonaisuus. Tekemistä riittää tuntitolkulla. Pikkulapsetkin on otettu huomioon. Kovin räväkkiä laitteita on niukasti, joten isoimmat lapset saattavat jäädä kaipaamaan jotain.

Hunderfossenin hinnoittelu on Suomen tasoon verrattuna järkyttävän kallis. Hinta pistää miettimään kahdesti, kannattaako portista astua sisään vai mennä ihan muualle. Pikkulapsiperhe valinnee hinnan vuoksi Lilleputthammerin, kun taas isommille Hunderfossen on sopivampi valinta. Kumpikin puisto varmasti tuottaa iloa kohderyhmälleen.

Tie Lillehammer–Kongsvinger–Ruotsi

Huvitusten jälkeen on aika lähteä takaisin Tukholmaan päin. Lillehammerista sinne pääsee norjalaisittain hyvätasoista ja nopeaa tietä Kongsvingerin kautta. Lillehammerista etelään on maatalousseutua, jossa vehreät pellot reunustavat Mjøsa-järven rantarinteitä. Maisemat madaltuvat matkan edetessä ja muuttuvat ruotsalaisemmiksi eli suomalaisen silmissä tavanomaisemmiksi. Tässä Norjan nurkassa ei ole äkkisilmäyksellä kovinkaan eksoottista. Ohitamme sen siis olan kohautuksella matkalla koto-Suomeen.

Norjan ja Ruotsin rajalla, Magnorin ja Charlottenbergin välissä, kannattaa pysähtyä. Täällä valtakunnanraja on suureellinen nähtävyys. Keskellä rajaa on suuri monumentti. Rajaviiva suorastaan houkuttelee hyppimään edestakaisin Norjan ja Ruotsin väliä ja leikkimään "ulkomailla käyntiä". Ruotsin puolella on rajakauppoja halpoja hintoja havitteleville norjalaisille.

Reitti 3. Sognevuonolla

Sognevuonolle pääsee kätevästi esim. Bergenistä käsin. Sognevuonohan on Norjan vuonoista pisin, yli 200 km. Nyt puheena oleva reitti käsittää rengasmatkan Voss–Nærøyfjorden–Sogndal–Brevasshytta–Balestrand–Voss. Reitillä pääsee ihmettelemään niin vuoria kuin vuonoakin sekä meritse että maitse. Tämän matkan voi hyvin tehdä muutamassa päivässä liikoja kiirehtimättä. Meiltä meni siihen 3 päivää.

Kartta, reitti 3: Sognevuonolla

Reitti 3: Sognevuonolla. Reitti on merkitty violetilla, lähtö- ja paluupiste on Voss.

Reitti 3 on merkitty yllä olevaan karttaan violetilla viivalla. Lähtöpiste on Voss. Violetti ei itse asiassa yllä sinne asti, koska muuten kartasta olisi tullut liian sekava. Kyseessä on lyhyt rengasreitti tai paremminkin pyöriminen Sognevuonon seudulla. Siihen kuuluu katkoviivalla merkitty pitkähkö lauttamatka. Lautat tulevat muutenkin tutuiksi: vuono ylitetään lautalla kolme kertaa.

Sognevuonolla

Sognevuonolla

Vossista vuonolle

Vossin seutu aloittaa tämän reitin. Seutu on kuvattu Reitin 1 varrella. Vietettyämme hetkisen Vossissa jatkamme reittiä eteenpäin Stalheimin kautta. Siellä poikkeamme Stalheimskleivin mielettömälle serpentiinitielle (*).

Serpentiineistä selvittyämme jatkamme syvää laaksoa kaunista vihreää tietä alas vuonon pohjukkaan. Vuono on nimeltään Nærøyfjorden ja pohjukan satamakylä Gudvangen.

Lautalla Nærøyfjordenia pitkin Kaupangeriin

Nærøyfjorden (***) tarjoaa matkalaisille erittäin hienon lauttamatkaelämyksen. Vuono on kapea kuin mikä ja vuorenseinämät jyrkät. Vuonon rannoilla on siellä täällä pikku kyliä, joihin ei kaikkiin ole tietäkään. Kaikenlaisissa paikoissa ihmiset asuvatkaan. Nærøyfjorden on esitelty tarkemmin alueen omassa osiossa eikä siihen ole tässä muuta lisättävää kuin että tälle dramaattiselle vuonolle pääsemme aivan pian.

Lauttamme kulkee pitkin Nærøyfjordenia pohjoiseen päin (reittikartan katkoviivoitettu osa). Ylitämme Norjan pisimmän vuonon, Sognevuonon. Pitkän puksutuksen jälkeen saavumme Kaupangeriin, Sogndalin naapuriin.

Vaihtoehtona olisi lipua Gudvangenista Aurlandsfjordenia pitkin kaakkoon Flåmiin. Tämäkin olisi hyvä vaihtoehto, mutta kaikkea ei voi yhteen matkaan mahduttaa.

Poikkeaminen Fjærlandissa

Sogndalista pääsee poikkeamaan Fjærlandissa. Se ei tosin ole mikään erityisen hyvä idea, ellei matka muutenkin jatku tätä kautta. Tie toki on erämainen ja menee vuoren ali tunnelissa, mutta tiellä on myös tietulli.

Fjærlandin kylä on pieni. Se on erikoistunut kirjakauppoihin. Suomalainen turisti ei välttämättä välitä norjalaiskirjoista.

Sen sijaan täällä on jäätikkö nimeltä Bøyabreen. Fjærlandin pohjoispuolella on mahdollisuus tiirailla ylös vuorenrinnettä jäätikölle Brevasshyttan kohdalla (*) juuri ennen kuin tie sulkeltaa tunneliin. Kannattaa katsoa paikka valmiiksi kartalta, koska muuten tulee helposti ajaneeksi ohi tunneliin. Jäätikkö ei ole erityisen komea tältä kohdin. Jos aika vain antaa periksi, suosittelen jäätikkövierailun kohteeksi Nigardsbreenillä käyntiä (kts. Reitti 1). Brevasshyttalla kannattaa kuitenkin pysähtyä, jos tie muuten kulkee tätä kautta, jollei sitten ilmastonmuutos ole jo ehtinyt sulattaa jäätikköä kokonaan pois.

Sognevuonon pohjoisranta

Fjærlandista palattua on aika jatkaa matkaa Sognevuonon rantaa länteen.

On aiheellista todeta, että Sognevuonon pohjoisrannalla Kaupangerin–Sogndalin–Balestrandin välillä vuoret ja siis myös maisemat ovat latteampia kuin mihin lähiseudulla on jo ehtinyt tottua. Tämän välin voi suunnitella ohittavansa nopeammin kuin muut lähialueet. Tiet seurailevat näillä main Sognevuonon rantoja, joten rantatietä riittää.

Balestrand ja Gaularfjell

Balestrand on Norjan vanhoja turistiseutuja. Itse kylä ei nyt välttämättä ole sen erikoisempi kuin muutkaan Norjan kylät. Erityismaininnan ansaitsee Balestrandin pieni akvaario (*), jossa voi tutustua vuonon vesieläimiin. Akvaariossa on erilaisia äyriäisiä ja tietysti kaloja. Seurueemme kolmivuotiaalle oli suuri elämys tuijottaa hummeria silmästä silmään. Pääseepä akvaarion laiturilta vuonolle soutelemaankin.

Balestrandin pohjoispuolella tie vie vuonon rantaa kohti Bordalenin serpentiinitietä ja Gaularfjelliä. Täällä päin vuoret ovat jälleen jykeviä. Pysähdyspaikaksi ehdotan tien lähettyvillä (ei aivan vieressä) sijaitsevaa vuolasta Likholefossen-nimistä koskea. Koski sijaitsee jonkin matkaa tien korkeimman kohdan länsipuolella. Parhaiten se näkyy tien oikealla puolella ajettaessa ylös lännestä päin Mjellin ja Nystølenin välillä. Kosken yli on "elämyssilta", jolta voi ihmetellä veden pauhua. Silta oli 2005 vastikään rakennettu, ympäristöä oli kunnostettu ja ehkäpä paikalle saadaan kunnollinen viitoituskin pian. Kosken lähettyvillä on retkipolkujakin, mutta ne olivat varsin kehnossa kunnossa.

Takaisin Vossiin Vangsnesin kautta

Gaularfjelliltä reitti palaa takaisin etelään Balestrandiin ja edelleen lautalla Sognevuonon yli Vangsnesiin. Vuorten yli etelään kulkee tavanomainen tunturinylitystie. Tien varrella oli heinäkuun lopulla vielä hieman lunta siellä täällä ja muutama hieno maisemakin. Tien varrella keskellä "ei mitään" oli suuri koju, jossa myytiin – yllätys yllätys – Lappi-aiheista krääsää. Kauppa näytti käyvän.

Kuvia Sognevuonon rannoilta: SognaFoto

Reitti 4. Lofoottien ohitus

Kartta, reitti 4: Lofoottien ohitus

Reitti 4. Lofoottien ohitus

Tämä reitti kulkee Mo i Ranasta pohjoiseen Skibotniin Suomen Käsivarren tasalle. Reitin alkuun Mo i Ranaan pääsee suoraa tietä Ruotsin Uumajasta. Reitiltä on mahdollisuus poiketa Lofooteille, joilla tämä reitti ei kuitenkaan varsinaisesti käy.

Reitin Norjan puoleisen osan kulkeminen vei meiltä 7 päivää ilman pidempiä ajorupeamia. Päivämatkat olivat 200–300 km. Nähtävää oli melko sopivasti eikä kiireen tuntu haitannut. Ajankohta oli heinäkuun puoliväli 1997.

Alueella on lukuisia 1200–1700 m korkeita vuoria ja tuntureita. Vuononrantaa riittää myös. Varsinkin hieman Mo i Ranasta pohjoiseen päin E6-tiellä Junkerdalenin tienoilla oli hienoja vuorimaisemia. Myös Fauskesta pohjoiseen E6-tiellä riitti vuoria, vaikka niitä riittää kyllä muutenkin.

Kävimme myös Vesterålenilla, joka on saaristo Lofoottien vieressä. Itse Lofooteille emme menneet; olisi ehkä pitänyt. Vesterålen oli pieni pettymys: maisemat eivät olleet niin mahtavat kuin muualla. En suosittele kuin erityisen merihenkisille ihmisille (itse olen maakrapu).

Norjasta Suomeen Käsivartta pitkin ajettaessa on melkoinen antikliimaksi; vuoret tasoittuvat heti rajalla. Suomen puolella voikin sitten hyvillä mielin tulla nopeasti kotiin.

Nähtävyyksiä

Jäätikön sulamisjärvi, Svartisen

Svartisen

(***) Svartisen-jäätikkö Mo i Ranan lähellä. Varaa 4 tuntia. Kävelylenkki 6 km (edestakaisin) erikoisessa kallioisessa maastossa jäätikön reunalle. Ei heikkokuntoisille. Laivamatka 20 min parkkipaikalta polun alkuun. Loistavat valokuvausmaastot. Suomalaisen näkökulmasta hienoja geologisia muodostelmia ja erikoisia kiviä. Lähtö tasatunnein.

(**) Grønligrotta Mo i Ranan lähellä. Lyhyt (30 min) opastettu kävely luolissa. Varaa kumisaappaat. Vaatteet likaantuvat hiukan. Taskulamppu hyvä lisävaruste. Ei oikein sovellu pienille lapsille tai kompurajalkaisille, vaikka mainoksissa muuta luvataankin. Lähtö tasatunnein.

Grønligrottan vieressa on myos vaativampi Setergrotta. Opastettu kierros 2 tuntia. En käynyt itse. Lähtö 2 kertaa päivässä, muistaakseni 11.30 ja 15.00.

Yhdessä päivässä kerkiää juuri sopivasti käydä sekä Svartisenilla etta Grønligrottassa.

(*) Saltstraumen Bodøn lahella. Voimakas vuorovesivirta. Kannattaa pysähtyä, jos ajaa ohi, mutta pidemmän matkan päästä ei kannata tulla, ellei satu olemaan innokas kalamies.

(*) Moselvfossen (meniköhän nimi nyt oikein) Narvikista pohjoiseen. Suurehko koski. Kalastusmahdollisuus. Hyvät opasteet tieltä.

(*) Vuori Narvikin kaupungin vieressä. Hieno näköala Narvikin kaupungin ylle ja Ofotenin vuonoon. Vuoren puoleenväliin (650 m) menee hintava gongolihissi, hissin päässä ravintola. Itse kävelimme vuorelle hiekkatietä myöten (hyvä parin tunnin lenkki), tie lähtee hissin lähettyviltä (kaupungin kartta tarpeen) ja autolla pääsee osan matkasta.

(*) Lintukallio Nykvågissa Vesterålenin länsipäässä. Tien vierellä kylässä sijaitseva merilintujen pesimäjyrkänne. Itse emme nähneet kuin tuhatmäärin lokkeja, mutta tieto kertoo, että muitakin lintuja on. Kiikarit mukaan. Jos olet lähettyvillä, poikkeamisen arvoinen, vaikket edes pitäisi lintujen tarkkailusta.

Jäätikön reuna, Svartisen

Svartisen

Museot

(**) Narvikin sotamuseo keskustorilla. Toisesta maailmansodasta Narvikissa kertova suurehko näyttely. Hyvä kokemus jos historia kiinnostaa, muuten huono... Ei näyttänyt kiinnostavan suomalaisia naisvieraita.

(*) Mineraalimuseo E6-tien varrella Narvikista pohjoiseen Bardussa. Kokoelma erilaisia kiviä ja mineraaleja. Kivimyymälä. Ei merkitty karttoihin, mutta opasteet tieltä. Hyvä käydä, jos kivet kiinnostavat.

(*) Lappalaismuseo Evenesissa Narvikista Lofooteille pain E10-tien lähettyvillä. Hyvät opasteet tieltä. Muutama vanha rakennus ja lappalaismaja hienossa tunturimaisemassa, vanhoja esineitä. Opastus saatavilla myös saameksi.

Reitti 5. Varanginvuonolla

Kartta, reitti 5: Varanginvuonolla

Reitti 5. Varanginvuonolla

Tämä reitti ei ole mikään varsinainen Norjan-kierros vaan pikemminkin pistäytyminen Jäämeren rannalla. Suomen puolelta Inarista pääsee Koillis-Norjaan Sevettijärven–Näätämön kaunista tietä pitkin. Tien varrella ei ole juuri mitään paitsi metsäisiä ja järvisiä maisemia. Rajanylityksen jälkeen maisemat vain paranevat reitin kääntyessä kohti pohjoista.

Pohjoisessa kun ollaan, kesäaurinko paistaa läpi yön verraten korkealta — tai sitten tuulee lujaa ja sataa vaakasuoraan. Vaatteet olivat loppua kesken, vaikka juhannukseen oli ainoastaan viikko. Pipot mukaan ja sadekamppeet.

Pykeija

Varanginvuonon rannalle saavuttaessa kannattaa E6-tieltä kääntyä sivutielle Bugøynesin, suomeksi Pykeijan eli Pykeijän kylään (**). Matkaa kertyy vuonon vartta yhteen suuntaan parikymmentä kilometriä, joten paikka on varsin syrjässä muusta maailmasta. Kylä sijaitsee kallioilla Varanginvuonon rannalla. Suuri osa Pykeijan asukkaista on suomalaisperäisiä kveenejä. Itse kylä on täynnä värikkäitä puutaloja, hyvin säilynyt ja varsin kuvauksellinen. Paikkakunnalla ei ole varsinaisia nähtävyyksiä, vaan nähtävyys on kylä itse. Kylässä on mahdollista saunoa, soudella, uida ja vaikka sukeltaa Jäämeressä. Lähistöltä lähtee myös polku lintukalliolle, jossa emme käyneet.

Voit yöpyä Jäämeren sauna -nimisessä paikassa, joka on muutama mökki omakotitalon pihassa Varanginvuonon rannalla. Hieno merimaisema, hiekkaranta, palvelu suomeksi (kuvat alla). Bugøynesissä kannattaa tieten tahtoen piipahtaa yöpymässä. Vahingossa sinne ei eksy eikä ohi voi ajaa, koska tie päättyy.

Pykeija Jäämeren saunan rantamökkejä Pykeijassa

Bugøynes eli Pykeija, hyvin säilynyt kveeniläiskylä Jäämeren rannalla.

Pykeijasta on mahdollista jatkaa Norjan-kierrosta joko aivan Norjan koillisnurkkaan Kirkkoniemen suuntaan tai sitten pohjoiseen vaikkapa Nordkappiin asti. Itse poistuimme Nuorgamin kautta Tenon Suomen puoleista rantaa (ø). Totesimme taas kerran, että paluumatkalla Norjasta Suomen hienotkaan maisemat eivät näytä turistin silmissä miltään. Matkailussa kannattaakin ilmeisesti keskittyä vain menomatkaan.

Linkkejä

Lue myös:
Alpit
Islanti

Matti Grönroosin Norja-FAQ (ehdottomasti luettava ennen matkaa)

Norjan sää

Tielaitos (mm. vuoristoteiden aukiolo)

Matkaoppaat

Karttapohjat ©Statens kartverk. Julkaistu Statens kartverkin luvalla.

Norja: Matkakertomus ja -opas
URN:NBN:fi-fe201010232627

©Tuomas Salste