Norja: Matkakertomus ja -opas Norja: Matkakertomus ja -opasNorja - miksi matkustaa kauemmas? Jos silmää riittää vuorimaisemille, lähde Norjaan. Suurin osa Norjasta on harvaan asuttua ja rauhallista. Aikaa kannattaa varata, koska matkanteko on hidasta ja matkan varrella on paljon näkemistä. Halpakohde Norja ei ole, mutta tuskinpa siellä piipahdus konkurssiinkaan vie.
Tämä matkaopas perustuu automatkoihimme Norjassa kesinä 1997, 1999, 2003 ja 2005. Se on kirjoitettu erityisesti telttailevan tai mökkeilevän autoretkueen näkökulmasta.
Yleistietoa — Matkareitit — Reitti 1. Vuono- ja vuorikierros Etelä-Norjassa — Reitti 2. Sognevuonolla — Reitti 3. Pohjois-Norjan koukkaus — Reitti 4. Piipahdus Varanginvuonolla
| Nähtävyysavain | |
|---|---|
| X | Älä mene. Hirveä tai rahastusta. |
| - | Mitäänsanomaton nähtävyys. |
| * | Tavanomainen nähtävyys. Kannattaa käydä, jos liikut samalla suunnalla ja on aikaa. |
| ** | Hieno nähtävyys. Kannattaa käydä myös hieman kauempaa. |
| *** | Erinomainen nähtävyys. Kannattaa ehdottomasti käydä hinnalla millä hyvänsä ja suunnitella matka tämän mukaan. |
Norjan tiet ansaitsevat erikoismaininnan kapeudestaan ja mutkaisuudestaan. Valtatielläkin saattaa olla kohtia, joista ei mahdu ajamaan kuin yhteen suuntaan kerrallaan, eikä näistä välttämättä ole erikseen liikennemerkillä varoitettu. Matkantekoon kannattaa todella varata aikaa. Valtatie saattaa helposti olla samanlainen ajettava kuin Suomen 4-numeroinen pikkutie, puhumattakaan varsinaisista tunturinylitysteistä, joiden serpentiinien ihmettelyyn kannattaa varata lisäaikaa.
Tuollainen reilu 100 km vie Norjan kapeilla ja mutkaisilla teillä helposti useita tunteja kaikkine pysähdyksineen, valokuvauksineen ja ihmettelyineen. Kun aamulla täytyy leiri kasata ja illalla taas pystyttää, on se suurinpiirtein ihanteellinen päivämatka telttailijalle.
Lofooteilta |
Pysähtymispaikkoja turisteille on melko runsaasti, runsaammin kuin Suomessa. Monilta paikoilta on hienot maisemat, joten retkikeitin ja eväät mukaan.
Norjan tiet kulkevat pääosin laaksoissa, vuorten kupeita sekä vuonojen rantoja. Vuorten huipuille ei yleensä vie teitä - ja jos vie, tiellä saattaa olla pääsymaksu. Välillä tiet kuitenkin nousevat ylös tunturipaljakalle, jossa on puutonta ja väliin myös lunta tien sivussa metritolkullakin. Erityisiä maisemateitä ei välttämättä tarvitse hakea, näkymiä löytää kyllä hakemattakin.
Lauttamatkat eivät ole ilmaisia ja lauttareittejä Norjassa riittää. Kannattaa varautua myöhästeleviin lauttoihin ja jonotukseen. Lautoilta näkee vuonot ja rannat eri perspektiivistä, joten niitä kannattaa käyttää.
Norjaan kannattaa valita se kapeampi auto eikä mitään suurta ja leveää ökymallia. Muuten saa koko matkan pelätä sivupeilien puolesta. Tiet ovat kapeita eikä vastaantulija väistä, koska tien reunasta alkaa tavallisesti joko vuori tai rotko. Norjalaiset itse ajavat sellaista vauhtia, että ulkomaalaista hirvittää. Asuntovaunun mukaan ottamista kannattaa harkita tarkoin, koska tiellä tulee helposti ahdasta eikä joka paikkaan vaunulla pääse. Polkupyöräily Norjassa on sankarillista, tiet ovat mäkisiä, mäet jyrkkiä eikä piennarta ehkä ole lainkaan. Bensan kulutus pikkuautolla oli hivenen korkeampi kuin Suomen teillä, mutta ero ei ollut suuri.
Osaavat norjalaiset turistia myös rahastaa. Tiet maksavat, parkitseminen maksaa, lautat maksavat, leirintäalueiden suihkut maksavat, jopa moniin kirkkoihin on sisäänpääsymaksu! Monelle varsin mitättömällekin asialle on laitettu rahastaja. Ja luonnollisesti yleinen hintataso on korkeahko, vaikkei kuitenkaan mitenkään erityisen mahdoton, kunhan pitää silmänsä auki.
Norjassa ei kannata olla nälkäinen ennen noin klo 14-15, jolloin ravintolat alkavat aueta. Välillä oli hankalaa löytää oikeaa ravintolaa alkuiltapäivästä, ja löytämämme paikat olivat kahden maissa vielä aivan tyhjiä. Pikkukylissä ei ravintolapalveluita aina ole, joten evästä kannattaa pitää mukana, ellei halua ajaa tuntitolkulla nälkä vatsassa kurnien. Omia eväitä kannattaa suosia jo ravintolahintojenkin puolesta.
Hintataso Norjassa on Suomea korkeampi, mutta hintaero vaihtelee pienestä suureen tuotteittain. Ainoa Suomea selvästi halvempi tuote, jonka löysimme, oli mätitahna. Eli omat ruuat Suomesta/Ruotsista mukaan. Niin ja Sinolin tapaista polttoainetta oli hankala löytää. Bensa-asemia on välillä harvassa, joten tankki kannattaa pitää täynnä.
Leirintäalueet ovat pääosin kelvollisia, ja niita on paljon (voivat olla pieniä). Telttapaikan hintataso on suunnilleen sama kuin Suomessa. Norjassa on huomattava, etta lämmin suihku maksaa. Kun aika loppuu, saattaa saada kylmän suihkun niskaansa. Joskus saattaa löytyä sauna. Hyväkuntoiset leirintämökit ovat Suomen hintatasoa. Kerran asuimme myös leirintäalueen tarjoamassa asuntovaunussa mökin hinnalla.
Telttapaikat ovat joskus sen verran kehnoja (esim. aukeita ja tuulisia tai aivan valtatien vieressä), että kannattaa varautua katsomaan useampaa kuin yhtä aluetta tai harkita turvautumista mökkiin. Jotkut alueet ovat melko pieniä ja tarjoavat vain peruspalvelut. Asuntovaunuja ja -autoja on enemmän kuin telttailijoita. Tilaa on yleensä löytynyt helposti.
Ruotsia norjalaiset ymmärtävät hyvin. Monet luulivat meitä ruotsalaisiksi. :-(
Englannilla pärjää kyllä joka paikassa.
Liekö sattumaa vai syvempi totuus, mutta hyttysistä ei ole meille ollut kiusaa Norjassa laisinkaan - siitäkin huolimatta, että olemme olleet liikkeellä keskikesällä. Sen sijaan Suomen ja Ruotsin puolella rajaa niitä on ollut hyvinkin ikävästi samaan aikaan.
Ehdottomasti luettava ennen matkaa: Matti Grönroosin Norja-FAQ
Kuvailen neljä reittiä, jotka olemme tehneet.
Reitti 1. Vuono- ja vuorikierros Etelä-Norjassa
Reitti 2. Sognevuonolla
Reitti 3. Pohjois-Norjan koukkaus
Reitti 4. Piipahdus Varanginvuonolla
Reittimme on merkitty tarkempiin karttoihin oranssilla. Mielestäni mukavimman osuudet ovat vihreällä.
Kartat ©Statens kartverk
Etelä-Norjan-matkamme heinäkuussa 1999 rajoittui sisämaan
maisemiin. Avomerta emme matkalla nähneet - tarkoituksella.
Rengasreittimme kulki pääpiirteittäin seuraavasti: Tukholma - Oslo - Bergen - Voss - Lom - Åndalsnes - Røros - Upsala - Tukholma. Reitillä sijaitsee runsaasti sekä kumpuilevaa Itä-Norjaa, jylhää vuono-Norjaa että karua vuorimaisemaa ja tunturiylänköä. Koko reittiin meni reilu 2 viikkoa, josta Norjassa vietimme 1,5 viikkoa. Se oli melko sopiva aika tämän reitin kiertämiseen.
Mittaa matkalle tuli 3300 km. Emme olleet kertaakaan samalla paikkakunnalla kahta yötä peräkkäin. Se tarkoittaa sitä, että ajoimme joka päivä eteenpäin, tavallisesti noin 100 - 150 km. Lisäksi muutamana sadepäivänä ajoimme matkaa eteenpäin reilut 300 km. Matkan jälkeen totesimme, että reittiä olisi voinut hieman lyhentää ja olla useampia päiviä samassa paikassa.
Oslossa ei ole mitään erityistä yksi ylitse muiden -nähtävyyttä, mutta sitäkin enemmän taidetta, museoita, vanhoja rakennuksia jne. Itse kävimme seuraavissa:
Oslon ravintolavinkki. Kannattaa kokeilla kiinalais-mongolialaista ravintolaa, joka löytyy ihan kävelykeskustasta (kadun tai paikan nimeä en valitettavasti muista).
Linkkivinkki. Vieraile Oslossa virtuaalisesti. Virtuaalikävele Oslon kaduilla ja nähtävyyksissä. Clickwalk
Reitti 1, alkuosa: Oslo-Bergen |
Puro Vøringsfossenin luona 
Näkymä Kjeåsenilta |
Oslosta jatkoimme Bergeniin lyhyintä reittiä Golin ja Hardangervuonon kautta (tie nro 7). Alkumatka Goliin asti kulkee laakson pohjalla. Tiellä oli suhteellisen paljon liikennettä, myös rekkoja. Kannattaa mahdollisesti kokeilla jotain muuta reittiä.
Modumissa Åmotin lähellä on Blaafarveværket-niminen kobolttikaivos- ja museoalue. Pääpaikalla Haugfossin kosken lähellä on "sininen kauppa" (-), jossa myydään sinisiä kobolttilasista tehtyjä esineitä kiskurihintoihin. Kaivos (*) sijaitsee jokusen kilometrin kauempana. Sinne pääsee kierrokselle, mutta se on melko lyhyt. Kaivoksen yhteydessä on myös kokoelma ilmaisia ja maksullisia museoita (*).
Nesbyenissä kävimme tutustumassa paikalliseen kotiseutumuseoon (*), joka koostui lukuisista puurakennuksista. Saunakin niillä oli.
Golista reitti jatkui länteen Geilon ohi. Geilosta alkaa Hardangervidda (**), laaja tunturiylänkö, joka jatkuu aina Måbødaleniin asti, lähelle Hardangervuonoa. Hardangervidda on kylmän oloinen paikka, missä ei juuri kasva kummoista. Sopivaa seutua tunturivaelluksille. Saappaat mukaan, lumi on märkää sulaessaan.
Hardangerviddan länsipäässä näkyy 7-tielle asti valtava Sysendammen-pato (*), jonka päälle voi mennä kävelemään. Tie ohittaa myös komeana kohisevan Vøringsfossenin putouksen (*). Parhaat näköalat putoukselle saa vastapäiseltä hotellilta, jossa osataan rahastaa parkitsemisesta. Maisemat hotellilta ovat huimaavat. Oikealla oleva kuva on Vøringsfossenilta hotellin puolelta. Kuvassa näkyvä puro ei ole itse suuri putous vaan puropahanen.
Vøringsfossenilta tie alkaa laskeutua jyrkästi mutkitellen alas rotkoon Øvre Eidfjordin kylään. Maisemat ovat kallioiset ja komeat. Kylässä voi leiriytyä ja käydä melko mitäänsanomattomassa ja hinnakkaassa tunturikeskuksessa (-).
Hardangervuonon pohjukassa Simadalenin pohjoisrinteellä on norjalaisittain kuuluisa Kjeåsenin tila (**). Suomen TV:ssäkin tila on joskus näkynyt. Kjeåsen sijaitsee rotkon reunalla mahtavassa maisemassa (kuva oikealla). Tila on ollut aiemmin eristyksissä ja sinne on pitänyt kiivetä jyrkkää polkua alhaalta laaksosta. Nykyisin ylös pääsee myös autolla kapeaa tunnelia myöten. Ylöspäin ajettiin v. 1999 tasatunnein ja alaspäin puolelta. Perillä ei ole juuri muuta kuin maisemien ihailua. Tilalla myydään pieniä matkamuistoja.
Bergen (**) on norjalaisittain suuri kaupunki ja ainakin kesäisin täynnä turisteja. Keskustassa kannattaa käydä satamassa torilla, jossa on kaupan lähes kaikkea, mitä merestä voi kuvitella saatavan: kuutinnahkoja, valaanlihaa, erilaisia rapuja ja kaloja joka makuun ja kalliiseen hintaan. Satamassa on myös mielenkiintoinen Bryggen-niminen kortteli, joka koostuu hyvin vanhoista saksalaisten kauppiaiden puutaloista. Paikalla on jos jonkinlaista turistiputiikkia, joten rahoistaan pääsee helposti.
Bergenin leirintäalueet vaikuttivat pieniltä ja hieman ikäviltä. Kannattaa etsiä majapaikka vaikkapa netistä etukäteen, hotellihinnat saattavat huimata päätä.
Reitti 1, loppuosa: Voss-Røros |
Bergenistä Vossiin menevä E16-tie on norjalaisittain tylsähkö. Tunneleita tosin riittää, samoin maisemia, mutta pysähtymispaikkoja on harvassa. Vossista alkavat paremmat maisemat. Seutu on varsin harvaan asuttua ja vuoria riittää.
Heti Vossin eteläpuolella on pimeä kalliorotko Bordalsgjelet (*), jonka pohjalla virtaa joki.
Tvinnefoss — Leirintäalue vesiputouksen juurella |
Tvinnefoss (*) Vossin pohjoispuolella on sekä nähtävyys että leirintäalue (kuva yllä). Telttailualue sijaitsee melkein vesiputouksen alla ja kohina on melkoinen. Eipähän liikenteen melu häiritse, vaikka valtatie vierestä meneekin. Suositellaan telttapaikaksi erityisesti huonokuuloisille ja hyväunisille. Päiväsaikaan paikalle tulee turisteja bussilasteittain. Yksi Norjan mielenkiintoisista leirintäalueista. Jollei telttailu innosta, on Vossin seudulla muita majoitusvaihtoehtoja runsaasti. Yksi suositeltava kohde on Eenstunet-niminen maatila hiukan Vossin pohjoispuolella vuoren rinteellä. Majoitus tapahtuu kunnostetuissa vanhoissa rakennuksissa.
Näkymä Stalheimiltä Nærøydaleniin |
Vossista matka jatkuu ensin hiukan pohjoiseen ja sitten itään. Stalheimin hotellilla voi pysähtyä maisemia ihmettelemässä. Hotellin pihalle on päiväsaikaan vapaa pääsy ja näköala komea (kuva oikealla). Turistirihkamaakin on myynnissä moneen lähtöön.
Hotellin vierestä lähtee kapea ja jyrkkä serpentiinitie Stalheimskleivi (*). Tie on sen verran jyrkkä ja mutkikas, että ainakin alaspäin laskettaessa kuski saa halutessaan heikompihermoiset kiljumaan. Joskus suositellaankin, että Stalheimskleivi tulisi ajaa ylöspäin, syynä se, että monilukuiset turistibussit ajavat samaan suuntaan eikä alastulijan tarvitse valmistautua peruuttamaan serpentiiniä ylämäkeen. Innokkaat suomalaisturistit ajavat mäen luonnollisesti sekä ylös että alas busseja väistellen ja matkustajia kiljuttaen.
Stalheimiltä tie laskeutuu syvään Nærøydalen-laaksoon ja maisemat vain paranevat. Laakso päättyy Gudvangeniin vuonon rannalle. Gudvangen on lähinnä lauttalaiturin ja turistirysän käsittävä kyläpahanen Nærøyfjordenin pohjukassa. Tokko kylää kaikissa kartoissa edes näkyykään.
Brekkedalen |
Tienvarsinäkymä Brekkedalen—Stalheim |
|
Kävelystä pitäville suosittelen kävelyretkeä Stalheimin hotellilta Brekkedaleniin (*). Ei siellä jokusen talon ja vuohien lisäksi oikein mitään ole, mutta laakson tienoo on rauhallinen eivätkä autot häiritse. Kävellä voi laakson pohjan tiepahasta pitkin. Laakson pohjalla kulkeva joki on vuolas. Toivottavasti joen ylittävä silta on jo korjattu, 1999 se oli epäilyttävän heikossa kunnossa. |
|
Gudvangenissa voi valita monesta hyvästä jatkoyhteydestä: voi lähteä lautalla Nærøyfjorden-vuonolle tai sulkeltaa autolla tunneliin. Tällä kertaa jatkoimme tunneliin. Reitti 2 esittelee Nærøyfjorden-vuonon tarkemmin.
Jatkoimme siis maitse pitkiä tunneleita vuorten ali Flåmiin. Flåmin vierestä Aurlandsvangenin kylästä alkaa Snøvägen (**), joka ylittää tunturit päätyäkseen Lærdalsøyrin kylään. Tien vierellä on lunta myös kesäisin. Heinäkuussa sitä oli paikoin 2-3 metriä. Serpentiiniä riitti, maisemia ja lampaita myös. Peruuttamista sai harjoitella vastaantulijoiden vuoksi. En suosittele heikkohermoisille. Snøvägenin voi nykyisin alittaa myös tunnelissa, jota valmistuessaan sanottiin maailman pisimmäksi (25 km). Tuskinpa näin pitkää tunneliakaan voi suositella heikkohermoisille. Mieluummin siis Snøvägenille kohti korkeuksia.
Lærdalsøyrin keskusta on hyvin säilynyt puukylä. Paikalla on pikkuruinen telemuseo (-), jossa kannattaa käydä ainoastaan sen takia, että se on ilmainen.
Lisätietoja seudulta Aurland - Flåm - Lærdal.
Matkan ehkä mielenkiintoisin osuus löytyi Jostedalista. Jostedal on rauhallinen, jylhä laakso Sognevuonon, tai paremminkin Lustravuonon pohjukassa. Laaksoon laskeutuu on Nigardsbreen-niminen jäätikkö (***), joka on kuin luotu uteliaille turisteille.
Nigardsbreen-jäätikön sulamisjärvi |
Jäätikölle järjestetään opastettuja retkiä, jollaiselle kannattaa ehdottomasti mennä. Retkiä riittää lyhyistä ja helpoista pyrähdyksistä aina pitkiin ja vaativiin. Itse kävimme 2 tunnin retkellä ja se oli varsin sopiva - varsinkin kun siinä meni matkoineen yhteensä 4 tuntia. Jäätikölle ajetaan veneellä. Varusteet - hakun, köyden ja erikoiskengät - saa oppaan puolesta, mutta kannattaa varautua retkeilyvaatteilla - jäätiköllä on viileää ja likaista. Kamera mukaan!
Jäätikön lähellä on jäätikkökeskus (*), jossa on mielenkiintoinen näyttely.
Lom stavkyrkje |
Lom on Norjan kuivinta seutua. Lomissa on komea kirkko (*), stavkyrkje. Norjalaiseen tapaan kirkkoon on pääsymaksu.
Geirangervuonon (**) pohjukassa sijaitseva Geiranger on Norjan turistimaisimpia paikkoja. Paikka on jonkin sortin kansallismaisema, ja komea onkin: jyrkkien vuorenseinien välissä syvä vuono. Valitettavasti paikka oli täynnä turisteja.
Siihen ne sitten jyrkänkomeat seudut sitten loppuvatkin, maisema tasaantuu Åndalsnesistä itään päin lähtiessä.
Rørosista pääsee nopeasti Ruotsin puolelle Härjedaleniin. Ohitimme seudun nopeasti. Norjan jälkeen Ruotsin pikku tunturit näyttivät kovin tasaisilta.
Sognevuonolle pääsee kätevästi esim. Bergenistä käsin. Sognevuonohan on Norjan vuonoista pisin, yli 200 km. Nyt puheena oleva reitti käsittää rengasmatkan Voss - Nærøyfjorden - Kaupanger (- Fjærland) - Balestrand (- Gaularfjell) - Vangsnes - Voss. Reitillä pääsee ihmettelemään niin vuoria kuin vuonoakin sekä meritse että maitse. Tämän matkan voi hyvin tehdä muutamassa päivässä liikoja kiirehtimättä. Meiltä meni siihen 3 päivää ja vuosi oli 2005.
Reitti 2: Sognevuonolla (reitti merkitty keltaisella katkoviivalla) |
Reitti 2 on merkitty yllä olevaan karttaan keltaisella katkoviivalla. Kuten kartasta voi päätellä, kyseessä on lyhyt rengasreitti, johon mahtuu sinisellä merkitty pitkähkö lauttamatka ja muutamia muitakin vuononylityksiä lautalla.
Vossin seutu tulikin jo kuvatuksi Reitin 1 varrella, joten ohitamme sen ja ajamme suoraan Stalheimin kautta kartan vihreää tietä alas Gudvangeniin Nærøyfjordenin rannalle.
Jos haluaa tehdä erittäin hienon lauttamatkan, kannattaa seilata Nærøyfjordenin läpi (***). Vuono on kapea kuin mikä ja vuorenseinämät jyrkät. Vuonon rannoilla on siellä täällä pikku kyliä, joihin ei kaikkiin ole tietäkään. Kaikenlaisissa paikoissa ihmiset asuvatkaan.
Lautta kulkee Gudvangenista Nærøyfjordenia pitkin joko kohti pohjoista Sognevuonon yli Kaupangeriin (sininen reitti yllä olevassa kartassa) tai vaihtoehtoisesti Aurlandsfjordenia pitkin kaakkoon Flåmiin. Molemmat ovat hyviä vaihtoehtoja. Oma matkamme jatkui Kaupangeriin, mutta Aurlandsfjordenkin on ainakin rannalta (ja mainoksista) katsoen hienon näköinen.
Nærøyfjorden. Lautta kulkee edessä näkyvästä salmesta läpi. |
Asumus Nærøyfjordenin rannalla. |
Sognevuonon pohjoispuolella Kaupangerin ja Balestrandin välillä vuoret ja siis myös maisemat hieman latistuvat. Tämän välin voi suunnitella ohittavansa nopeammin kuin muut lähiseudut. Tiet seurailevat näillä main Sognevuonon rantoja, joten rantatietä riittää.
Poikkesimme Fjærlandissa, jonne pääsee Sogndalista vähän erämaisempaa tietä pitkin. Fjærlandin pohjoispuolella on mahdollisuus tiirailla ylös vuorenrinnettä Bøyabreen-jäätikölle Brevasshyttan kohdalla (*) juuri ennen kuin tie sulkeltaa tunneliin. Kannattaa katsoa paikka valmiiksi kartalta, koska muuten tulee helposti ajaneeksi ohi tunneliin. Jäätikkö ei ole erityisen komea tältä kohdin. Suosittelen ennemmin Nigardsbreenillä käyntiä (kts. yllä). Brevasshyttalla kannattaa kuitenkin pysähtyä, jos tie muuten kulkee tätä kautta.
Likholefossen, Gaular |
Kuvia Sognevuonon rannoilta: SognaFoto
Balestrand on Norjan vanhoja turistiseutuja. Itse kylä ei nyt välttämättä ole sen erikoisempi kuin muutkaan Norjan kylät. Erityismaininnan ansaitsee Balestrandin pieni akvaario (*), jossa voi vuonon vesieläimiin. Akvaariossa on erilaisia äyriäisiä ja tietysti kaloja. Seurueemme kolmivuotiaalle oli suuri elämys tuijottaa hummeria silmästä silmään. Pääseepä akvaarion laiturilta vuonolle soutelemaankin.
Balestrandin pohjoispuolella tie vie vuonon rantaa kohti Bordalenin serpentiinitietä ja Gaularfjelliä. Täällä päin vuoret ovat jälleen jykeviä. Pysähdyspaikaksi ehdotan tien lähettyvillä (ei aivan vieressä) sijaitsevaa vuolasta Likholefossen-nimistä koskea. Kuva koskesta on oikealla. Koski sijaitsee jonkin matkaa tien korkeimman kohdan länsipuolella. Parhaiten se näkyy tien oikealla puolella ajettaessa ylös lännestä päin Mjellin ja Nystølenin välillä. Kosken yli on "elämyssilta", jolta voi ihmetellä veden pauhua. Silta oli vastikään rakennettu, ympäristöä oli kunnostettu ja ehkäpä paikalle saadaan kunnollinen viitoituskin pian. Kosken lähettyvillä on retkipolkujakin, mutta 2005 ne olivat varsin kehnossa kunnossa.
Gaularfjelliltä palasimme takaisin etelään Balestrandiin ja edelleen lautalla Sognevuonon yli Vangsnesiin. Vuorten yli etelään kulkee tavanomainen tunturinylitystie. Tien varrella oli heinäkuun lopulla vielä hieman lunta siellä täällä ja muutama hieno maisemakin. Tien varrella keskellä "ei mitään" oli suuri koju, jossa myytiin — yllätys yllätys — Lappi-aiheista krääsää. Kauppa näytti käyvän.
Reitti 3. Pohjois-Norjan koukkaus |
Tämä retki kulki Mo i Ranasta pohjoiseen Skibotniin (Suomen Käsivarren tasalle). Osuus vei 7 päivää ilman pidempiä ajorupeamia, päivämatkat olivat 200-300 km. Nähtävää oli melko sopivasti, eikä kiireen tuntu haitannut. Ajankohta oli heinäkuun puoliväli 1997.
Alueella on lukuisia 1200-1700 m korkeita vuoria ja tuntureita. Vuononrantaa riittää myös. Varsinkin hieman Mo i Ranasta pohjoiseen päin E6-tiellä Junkerdalenin tienoilla oli hienoja vuorimaisemia. Myos Fauskesta pohjoiseen E6-tiellä riitti vuoria, vaikka niitä riittää kyllä muutenkin.
Kävimme myös Vesterålenilla, joka on saaristo Lofoottien vieressä. Itse Lofooteille emme menneet, olisi ehkä pitänyt. Vesterålen oli pieni pettymys, maisemat eivät olleet niin mahtavat kuin muualla. En suosittele kuin erityisen merihenkisille ihmisille (itse olen maakrapu).
Norjasta Suomeen Käsivartta pitkin ajettaessa on melkoinen antikliimaksi; vuoret tasoittuvat heti rajalla. Suomen puolella voikin sitten hyvillä mielin tulla nopeasti kotiin.
Svartisen |
Svartisen |
(**) Grønligrotta Mo i Ranan lähellä. Lyhyt (30 min) opastettu kävely luolissa. Varaa kumisaappaat. Vaatteet likaantuvat hiukan. Taskulamppu hyvä lisävaruste. Ei oikein sovellu pienille lapsille tai kompurajalkaisille, vaikka mainoksissa muuta luvataankin. Lähtö tasatunnein.
Grønligrottan vieressa on myos vaativampi Setergrotta. Opastettu kierros 2 tuntia. En käynyt itse. Lähtö 2 kertaa päivässä, muistaakseni 11.30 ja 15.00.
Yhdessä päivässä kerkiää juuri sopivasti käydä sekä Svartisenilla etta Grønligrottassa.
(*) Saltstraumen Bodøn lahella. Voimakas vuorovesivirta. Kannattaa pysahtyä jos ajaa ohi, mutta ei kannata tulla pidemmän matkan päästä, jollei satu olemaan innokas kalamies.
(*) Moselvfossen (meniköhän nimi nyt oikein) Narvikista pohjoiseen. Suurehko koski. Kalastusmahdollisuus. Hyvät opasteet tieltä.
(*) Vuori Narvikin kaupungin vieressä. Hieno näköala Narvikin kaupungin ylle ja Ofotenin vuonoon. Vuoren puoleenväliin (650 m) menee hintava gongolihissi, hissin päässä ravintola. Itse kävelimme vuorelle hiekkatietä myöten (hyvä parin tunnin lenkki), tie lähtee hissin lähettyviltä (kaupungin kartta tarpeen) ja autolla pääsee osan matkasta.
(*) Lintukallio Nykvågissa Vesterålenin länsipäässä. Tien vierellä kylässä sijaitseva merilintujen pesimäjyrkänne. Itse emme nähneet kuin tuhatmäärin lokkeja, mutta tieto kertoo, että muitakin lintuja on. Kiikarit mukaan. Jos olet lähettyvillä, poikkeamisen arvoinen, vaikket edes pitäisi lintujen tarkkailusta.
(**) Narvikin sotamuseo keskustorilla. Toisesta maailmansodasta Narvikissa kertova suurehko näyttely. Hyvä kokemus jos historia kiinnostaa, muuten huono... Ei näyttänyt kiinnostavan suomalaisia naisvieraita. :-)
(*) Lappalaismuseo Evenesissa Narvikista Lofooteille pain E10-tien lähettyvillä. Hyvät opasteet tieltä. Muutama vanha rakennus ja lappalaismaja hienossa tunturimaisemassa, vanhoja esineitä. Opastus saatavilla myös saameksi.
Tämä reitti ei ole mikään varsinainen Norjan-kierros vaan pikemminkin pistäytyminen Jäämeren rannalla. Suomen puolelta Inarista pääsee Koillis-Norjaan Sevettijärven-Näätämön kaunista tietä pitkin. Tien varrella ei ole juuri mitään paitsi metsäisiä ja järvisiä maisemia. Rajanylityksen jälkeen maisemat vain paranevat reitin kääntyessä kohti pohjoista.
Pohjoisessa kun ollaan, kesäaurinko paistaa läpi yön verraten korkealta — tai sitten tuulee lujaa ja sataa vaakasuoraan. Vaatteet olivat loppua kesken, vaikka juhannukseen oli ainoastaan viikko. Pipot mukaan ja sadekamppeet.
Varanginvuonon rannalle saavuttaessa kannattaa E6-tieltä kääntyä sivutielle Bugøynesin eli Pykeijan kylään (**). Matkaa kertyy vuonon vartta yhteen suuntaan parikymmentä kilometriä, joten paikka on varsin syrjässä muusta maailmasta. Kylä sijaitsee kallioilla Varanginvuonon rannalla. Suuri osa Pykeijan asukkaista on suomalaisperäisiä kveenejä. Itse kylä on täynnä värikkäitä puutaloja, hyvin säilynyt ja varsin kuvauksellinen. Paikkakunnalla ei ole varsinaisia nähtävyyksiä, vaan nähtävyys on kylä itse. Kylässä on mahdollista saunoa, soudella, uida ja vaikka sukeltaa Jäämeressä. Lähistöltä lähtee myös polku lintukalliolle, jossa emme käyneet.
Voit yöpyä Jäämeren sauna -nimisessä paikassa, joka on muutama mökki omakotitalon pihassa Varanginvuonon rannalla. Hieno merimaisema, hiekkaranta, palvelu suomeksi (kuvat alla). Bugøynesissä kannattaa tieten tahtoen piipahtaa yöpymässä, vahingossa sinne ei eksy eikä ohi voi ajaa, koska tie päättyy.
|
Bugøynes eli Pykeija |
Täältä on mahdollista jatkaa Norjan-kierrosta joko aivan koillisnurkkaan tai sitten pohjoiseen vaikkapa Nordkappiin asti. Itse poistuimme Nuorgamin kautta Tenon Suomen puoleista rantaa (-). Totesimme taas kerran, että paluumatkalla Norjasta Suomen hienotkaan maisemat eivät näytä turistin silmissä miltään. Matkailussa kannattaakin ilmeisesti keskittyä vain menomatkaan.
Norja: Matkakertomus ja -opas
URN:NBN:fi-fe20061015
