San Marinon lippuSan Marino: Matkaopas minimaahan

San Marino

Minikokoinen San Marino on Euroopan pienin tasavalta. Italian ympäröimä pikkumaa on melkoinen massaturistirysä. Sen lisäksi se on myös mielenkiintoinen tutustumiskohde.

Lue myös:
Andorra
Italia
Liechtenstein
Monaco

Tämä matkaopas esittelee San Marinon valtion ja nähtävyydet sellaisen turistin näkökulmasta, joka aikoo yöpyä maassa. Vaikka San Marino onkin aurinkorantaturistien yleinen päiväretkikohde, riittää maassa mielenkiintoa vähintään kahden päivän tarpeisiin.

Ensiksi varoitus: San Marinoon on mahdollista matkustaa väärin. Se on maa, jonka Mondo-matkailulehti valitsi lokakuussa 2012 "Näitä emme kaipaa" -matkaelämysten listalle yhdessä israelilaisen turvatarkastuksen, moskovalaisen lentokentän ja huumepäisen rikšakuskin kanssa. Lehden toimittaja oli nähnyt maassa vain rihkamakojuja ja ylihintaisisia syöttölöitä. Ne maasta toki ensiksi löytääkin, jos siellä käy liian hätäisesti.

Lukemalla tämän oppaan vältyt pöhkön turistin perusvirheeltä ja saat San Marinosta irti mielenkiintoisen kokemuksen. Kunhan vain ymmärtää viipyä maassa muutamaa tuntia kauemmin ja avaa silmänsä, löytää rihkamakasojen takaa oikean San Marinon.

Yleistietoa San Marinosta

San Marino on kääpiövaltio keskisessä Italiassa, Riminin läheisyydessä. San Marino sijaitsee Titanovuoren (Monte Titano) rinteillä melko lähellä Adrianmerta, ei kuitenkaan aivan rannikolla.

Kääpiövaltioiden joukossa San Marino sijoittuu höyhensarjan ja keskiraskaan sarjan välimaastoon. Väkiluvultaan se on Euroopan toiseksi pienin maa. Pinta-alaltaan San Marino on Euroopassa kolmanneksi pienin; vain kaupunkivaltiot Vatikaani ja Monaco jäävät pienemmiksi. San Marinon alue on näitä jo selvästi suurempi. San Marino ei ole lilliputtimainen kaupunkivaltio, vaan siihen kuuluu kaupunkeja, kyliä ja myös maaseutua.

San Marinon kartta

Myös koko maailman mittakaavassa San Marino on pienikokoinen. Sekä pinta-alalla että väkiluvulla mitaten se on maailman viidenneksi pienin itsenäinen valtio. Leveimmilläänkin San Marino on vain vajaat 13 kilometriä. Kapeimmasta kohdasta maalla on mittaa vajaat 6 km. Suurvaltakunnasta ei siis ole kyse.

San Marinon vaakuna

Maastonmuodoiltaan San Marinon alue on melko jyrkkää, sijaitseehan se Apenniinien vuoristossa. Alhaalla sijaitsevasta koillisnurkasta päin maa nousee ylös aina Titanovuoren huipulle asti, josta se sitten jälleen laskee länsirajalle saavuttaessa. Titanovuori erottuu ympäristöstään paikoin selkeästi, kun sitä katselee Italian rannikolta päin. Alppien veroisia vuoria maassa ei kuitenkaan ole, vaan seutu on selvästi matalampaa.

Nykyinen San Marino on itse asiassa ”Suur- San Marino”. Alkujaan maa oli nykyistä huomattavasti pienempi. Sen onnistui täydentää itseään viereisillä alueilla. Osa naapureista liittyi maahan jopa ihan vapaaehtoisesti. Aluetta saatiin lopulta sopiva määrä ja laajentuminen pysähtyi. Maa on pysynyt jo vuodesta 1463 lähtien nykyisissä rajoissaan. Maa lienee olosuhteisiin nähden hyvän kokoinen, koskapa se on pystynyt säilyttämään itsenäisyytensä. San Marino kuuluu nykyään niihin maihin, joissa ei ole armeijaa, ei omaa eikä vierasta.

San Marino väittää olevansa maailma vanhin tasavalta. Valtionpäämiehen virkaa toimittavat kaksi puolivuosittain valittavaa kapteenihallitsijaa eli kapteeni-valtionhoitajaa (capitani reggenti). Systeemi taitaa periytyä peräti antiikin Roomasta, jota hallitsi kaksi konsulia. Kapteenihallitsijoista toinen edustaa kaupunkialuetta ja toinen maaseutua. Maa ei ole laaja, mutta alueiden tasapuolisesta edustuksesta on huolehdittu.

Maan sijainti Italian sisällä on erikoinen. San Marinon lisäksi vain Vatikaani ja Lesotho ovat kokonaan toisen valtion ympäröimiä. Vaikka San Marino onkin itsenäinen valtio, täysin omapäinen politiikka ei ole mahdollista. Moni asia riippuu suhteista rajanaapuriin ja niinpä isomman edut on otettava huomioon. Ristiriitojen ilmetessä konstit ovat monet. Historiassa on Italia mm. hankaloittanut rajanylitystä saadakseen tahtonsa läpi. Pikkuvaltion riippumattomuuden kannalta olisi hyödyllistä, jos rajanaapureita olisi useampia (kuten esim. Liechtensteinilla) tai jos maalla olisi oma merenrannikko (kuten Monacolla). Nyt käytännössä kaikki liikenne kulkee Italian kautta. Maalla on tosin oma lentokenttä, mutta se on hyvin pieni eikä sieltäkään pääse muualle kulkematta Italian ilmatilassa.

Italian ja San Marinon raja on nykyisin avoin. Mitään rajamuodollisuuksia ei ole. San Marinosta on jopa mahdollista joutua huomaamattaan ulos, niin huonosti raja on paikoin Italian puolella merkitty. Sisään San Marinoon tultaessa kyltit kyllä kertovat ainakin tarkkasilmäisille, että raja on ylitetty.

Maa ja sen asukkaat lienevät melko vauraita. Vauraus ei kuitenkaan ole erityisen silmiinpistävää. Maassa on myös epäpittoreskeja kohtia, joita ei ensimmäisenä yhdistä vaurauteen ja loistoon.

Vaikka maa on pieni, ei siellä kuntien määrässä pihistellä. Kääpiövaltioon on saatu mahtumaan peräti yhdeksän kuntaa. Kunnat ovat pinta-alaltaan Kauniaisten kokoluokkaa.

Titanovuori

Titanovuori kohoaa San Marinon ylle

Maahan saapuminen

San Marinoon on mentävä tietä myöten. Rautatietä ei ole ja ainoa lentokenttä soveltuu vain pienkoneille. San Marino on sen verran sivussa suomalaisturistin tavanomaisilta autoreiteiltä, ettei sinne oikein vahingossa eksy. Maa on matkakohteena niin pieni, että ensisijaiseksi kohteeksi se ei oikein sovellu, liikkuipa millä pelillä hyvänsä. Matka on väkisinkin yhdistettävä Italian-lomaan.

San Marino on helppo yhdistää Adrianmeren lomakohteissa kuten Riminillä tai Cattolicassa käyntiin. Toisin päin ajatellen San Marinon -matkalla voi kätevästi poiketa aurinkorannalla. Toisenlainen vaihtoehto on yhdistää San Marino ja Venetsia samalle matkalle. Moottoritietä pitkin pääsee Venetsiasta San Marinoon noin kolmessa tunnissa. Moottoritie on tällä välillä valitettavasti erinomaisen mielenkiinnoton. Tylsä se ei ole; siitä pitää huolen italialaiskuskien luova ajotapa.

Tavanomainen reitti San Marinoon tulee rannikolta Riminin suunnasta. Täältä otetaan suunta Titanovuorta kohti ja noustaan suoraan superstradaa pitkin San Marinon keskustaan. Superstradasta on kerrottu lisää alla.

San Marino rajalta käsin

Saavuttaessa San Marinoon Riminiltä suunnistetaan kohti Titanovuoren torneja

Tiet ja liikenne

San Marinon tiet ovat kapeita, jyrkkiä ja hyvin kiemuraisia. Kartta kannattaa pitää mukana, ettei eksy. Niinpä niin, San Marinossa voi todellakin eksyä. Tieverkko saattaa hämätä ensikertalaista.

Maassa on vain yksi isompi tie. Riminin suunnasta saapuva superstrada on maan nelikaistainen valtatie. Se johtaa rajalta suoraan vanhaankaupunkiin. Superstrada halkaisee maan kahtia. Kääntyäkseen tieltä kulkusuuntaan nähden vasemmalle joutuu käyttämään hoksottimia. Superstradalla ei nimittäin ole paljon vasemmalle kääntyviä liittymiä, vaan ensin on poikettava oikealle ja navigoitava reitti jostain tunnelista. Vielä hankalampaa on keksiä, kuinka tie ylitetään poikittaissuunnassa.

San Marinossa noudatetaan italialaista ajotyyliä. Kaikkien on kaahattava hurjasti. Epäröidä ei tule hetkeäkään, muuten alkaa takana torvi soida ja paikalliset rynnistävät ohi oikealta ja vasemmalta liikennesäännöistä piittaamatta. Jalkakäytävät ovat vanhankaupungin ulkopuolella niukat tai puuttuvat kokonaan. Jalan ei välttämättä ole mukava liikkua.

Virallinen sallittu huippunopeus on San Marinossa 70 km/h. Tämä rajoitus on voimassa superstradalla ja pikkuteillä taajamien ulkopuolella. Kyseessä on jonkinlainen virallinen vitsi. Ensinnäkään rajoitusta ei noudateta. Toiseksi rajoitus on voimassa sielläkin, missä turvallinen tilannenopeus olisi 30-40 km/h. Vitsikästä liikennesuunnittelua.

San Marino Titanovuorelta

San Marino laskee Titanovuorelta merelle päin. Taustalla Adrianmeren ranta Italian puolella.

Raha ja ostokset

San Marinon euron kolikko

San Marinossa käytetään euroja. Maa ei kuulu Euroopan Unioniin, mutta sillä on EU:n kanssa sopimus, joka sallii sen lyödä pienehkön määrän eurokolikoita. Kolikot ovat maan sisällä myös kierrossa. Vaihtorahana saattaa hyvinkin saada kouraansa sanmarinolaisen rahan. Sanmarinolaiset käyttökolikot eivät ole erityisen harvinaisia ja arvokkaita. Tietämättömille turisteille niitä kyllä yritetään kaupitella riistohintoihin. Voi tulla halvemmaksi ostaa rahat Suomesta kuin paikallisista turistikaupoista.

Vanhakaupunki on tupaten täynnä turistoroina- ja rihkamakauppoja. Yleisvaikutelma on hyvin epäsanmarinolainen ja myös suorastaan junttimainen. Kamaa on vaikka minkälaista eikä valmistusmaa liene lähelläkään.

Jos haluaa suosia paikallisia tuotteita, sellaisia löytyy elintarvikepuolelta. Niitä löytää, kunhan hiukan haeskelee ruokakaupassa. Maassa tuotetaan monenlaisia elintarvikkeita sekä syötäväksi että juotavaksi. Toisin kuin ehkä jossain toisessa minivaltiossa, sanmarinolaisen elintarvikkeen hinta ei välttämättä päätä huimaa; se on todella tarkoitettu kulutukseen eikä hyllyyn koristeeksi.

San Marinon "viisumi"

San Marinon ”viisumi”

San Marinon postimerkki

Maan muuta tuotantoa ovat postimerkit ja keräilyrahat. Rahapuolen suosiota lienee auttanut se, että maa kuuluu nykyisin euroalueeseen.

Hiukan luovaa hulluuttakin on käytetty. San Marino nimittäin leimaa halukkaiden passiin ”viisumin”. Viisumi on käytännössä leimamerkki. Merkin ja leiman saa muistoksi passiinsa muutamalla eurolla. Leimautus ei ole mitenkään pakollista; eihän suomalaisturisti tässä maassa passia edes tarvitse, vaan henkilökortti riittää.

Hintataso San Marinossa ei ole erityisen korkea tai matala (2012). Karkeasti arvioiden hinnat vastaavat Suomen tai Italian hintoja. Oletettavasti hinnoissa on San Marinon ja Italian välillä sellaisia eroja, jotka houkuttelevat paikallisia rajakauppaan, mutta turistille ei niillä ole suurempaa merkitystä. Paikalliset asukkaatkaan eivät oikein osanneet sanoa, mikä San Marinossa olisi erityisen edullista. Ilmeisesti San Marinon veroaste on hiukan alhaisempi kuin Italian arvonlisävero, mutta mitenkään dramaattinen ero ei ole. Esimerkiksi dieselin hinta oli 2012 San Marinossa ja Italian Riminissä täsmälleen sama. San Marinon asemista yllättävän monilla oli tankkauspalvelu, joten halvan itsepalvelubensan etsijät eivät välttämättä heti löydä minimaasta etsimäänsä. Hintaerot tietysti vaihtelevat ajan myötä.

Syöminen

San Marino

Vapaudenpatsas johdattaa
sanmarinolaisia historian myrskyissä

San Marinosta on helppo löytää ravintoloita. Erityisesti niitä on vanhassakaupungissa.

Suomalainen pärjää maassa erinomaisesti. Eräs kahvila mainostaa reilusti suomeksi pohjoismaista kahvia. Maassa on myös Systembolaget Alko. Jos taas vaalit kansainvälistä ruokakulttuuria, löydät superstradan varrelta McDonald’sin. Kuten arvata saattaa, myös pizzaa on saatavilla. Nälkäiseksi jääntiä ei tarvitse pelätä.

Ruokakauppojakin San Marinossa on, jopa vanhassakaupungissa. Eräissä kaupoissa on sen verran laaja valikoima, että kauppa tuskin kannattaisi pelkästään maan oman väestöpohjan varassa.

Yöpyminen

Tavallinen tapa tutustua San Marinoon lienee sellainen, että maahan saavutaan turistibussilla Riminiltä muutamaksi tunniksi. Näin tekemällä saa maasta varmasti puutteellisen tai jopa väärän kuvan.

Jos aikoo tutustua San Marinoon kunnolla, on maassa tietenkin yövyttävä. Silloin voi nähdä sellaisiakin asioita, jotka turistipyrähdyksellä jäävät piiloon. Kolmekaan yötä ei ole liioittelua. Näin ehtii nähdä maasta muutkin kasvot kuin ne, joita yritetään markkinoida pöhköille turisteille.

Majapaikat löytyvät maan matkailupalvelun sivulta. Maan pienuudesta johtuen majoitusvaihtoehtoja on vain rajallinen määrä. Hotellipuolella on tarjontaa kyllä. Hotellin sijaan kannattaa kuitenkin suunnata setelinsä B&B-puolelle. Näitä paikkoja on vähän.

Majoitusta kannattaa kysyä La casa dei Boschi -nimisestä B&B-paikasta. Ko. talo sijaitsee automatkailijalle varsin keskeisellä paikalla. Huoneisto on iso ja hyvätasoinen. Asunnossa on iso piha ja se sopii sekä perheille että perheettömille.

Kieli

San Marinossa puhutaan italiaa. Osa asukkaista taitaa itse asiassa ollakin kansallisuudeltaan italialaisia. Italia on siitä vekkuli kieli, että joitain sanoja voi ymmärtää, vaikkei kieltä olisi opiskellutkaan. Espanjan tai latinan taidosta voi olla hyötyä sanojen hahmottamisessa.

Vaikka San Marino pullistelee turisteja, se ei tarkoita sitä, että matkailualan henkilökunta olisi kielitaitoista. Päinvastoin! Palvelua saadakseen kannattaisi puhua sujuvaa italiaa. Osaamattomat saavat paikoin osakseen perin ynseää palvelua. Yleinen kielitaidottomuus on käsittämätöntä maassa, jonka pääelinkeinoihin turismi lukeutuu.

San Marino lännestä

San Marinon vanhakaupunki Titanovuoren rinteellä



San Marinon alueet

San Marino jakautuu turistin silmissä kolmeen erityyppiseen alueeseen: vanhaankaupunkiin, superstradan varteen ja maaseutuun. Tämä ei ole mikään virallinen jako, vaan paremminkin karkeaa tyypittelyä tämän oppaan tarpeisiin. Koska maa on niin pieni, käymme kohta kaikki kolme aluetta läpi.

San Marinon nähtävyydet

San Marinon nähtävyydet sijaitsevat vanhassakaupungissa. Oikeastaan vanhakaupunki itse on maan tärkein nähtävyys. Siellä on tornia, muuria ja museota sekä myös kaupallisempaa matkailutarjontaa.

Muut alueet, superstradan varsi ja maaseutu, ovat puolestaan vähemmän tunnettuja paikkoja. Jos vain aikaa riittää, suosittelen tutustumaan maan eri alueisiin monipuolisesti.

San Marinon vanhakaupunki

San Marinon vanhakaupunki

Palazzo Pubblico

Palazzo Pubblico (aiheena 2 euron kolikossa)

Alue I – San Marinon vanhakaupunki

Monte Titanon ylärinteellä sijaitseva San Marinon vanhakaupunki torneineen on maan ehdoton keskuspaikka. Tämä on se paikka, jonka maassa äkkiä piipahtavat turistit näkevät.

San Marinon pääkaupunki on siis nimeltään San Marino. Kuinka kekseliästä! Kyseessä on Unescon maailmanperintökohteeksikin päässyt vanhakaupunki, joka on samalla maan keskeisin matkailukohde. Kaupungissa on tyylikkäät muurit, linnoitus ja runsaasti vanhoja hyvin hoidetun näköisiä kivitaloja.

Kaupunki on valitettavasti melkoinen turistirysä. Maailmanperintö on hukkunut junttituristirihkaman alle. Kaupungin lähes joka nurkka on pyhitetty kapitalismille. Turistit ryöstöviljellään tuputtamalla heille typeriä T-paitoja, muovikrääsää, aserekvisiittaa ja vaikka mitä muuta. Tärkein myyntikriteeri tuntuu olevan se, ettei rihkamalla vain ole mitään tekemistä San Marinon kanssa.

Kaupunkiin kuskataan bussilasteittain turisteja läheiseltä aurinkorannalta. Mitä turisti tällaisesta ostosreissusta sitten saa irti on kyseenalaista. Keskustassa on kyllä muutakin kuin kauppoja, esimerkiksi museoita. Voihan kaupungissa myös ihastella vanhoja rakennuksia ja kiivetä korkeammalle ja korkeammalle kunnes saapuu mäen huipulle, jossa odottaa maan toinen päänähtävyys.

Tornit

San Marinon päänähtävyys ovat, vanhankaupungin lisäksi, Titanovuoren päällä sijaitsevat kolme tornia. Tornit ovat valtakunnan tärkeitä symboleita ja ne näkyvätkin maassa moneen kolkkaan. Tornit ovat päässeet aiheeksi myös maan kolikoihin.

Rocca

1. Rocca eli Guaita

Cesta

2. Cesta

Montale

3. Montale

Tornit on nimetty luovasti ensimmäiseksi, toiseksi ja kolmanneksi torniksi. Kaksi ensimmäistä tornia ovat itse asiassa pieniä linnoja. Linnoihin pääsee tutustumaan maksua vastaan.

Ensimmäinen torni (Rocca eli Guaita) sijaitsee suoraan vanhankaupungin yläpuolella krääsäkioskien välittömässä läheisyydessä. Tänne on helppo tulla. Riittää, että suunnistaa kaupungissa ylämäkeen. Tornilta on hyvät maisemat merelle asti. Rocca esiintyy 5 sentin kolikossa.

Toinen torni (Cesta) on melko lähellä ensimmäistä. Täällä on asemuseo, jossa on esillä jousia, miekkoja, haarniskoita, tuliaseita ja sen sellaista. Jos aikoo tutustua vain yhteen torniin, kannattaa valita juuri tämä toinen torni. Täältä näkee hyvin 2 muuta tornia ja lisäksi pääsee museoon. Portaat tornin huipulle ovat kovin jyrkät, joten huterajalkainen ei sinne pääse. Tornista on valokuvauksellinen näköala vanhaankaupunkiin päin ja myös merelle.

Kolmas torni (Montale) sijaitsee kivetyn metsäpolun päässä. Torni on muita vaatimattomampi. Siihen ei pääse sisälle – eipä siinä ole edes ovea. Tornin luona ei oikeastaan ole mitään erityistä nähtävää. Montale esiintyy 1 sentin kolikossa.

Tornien välillä kulkee varsin viihtyisä joskin jyrkähkö polku. Polun varrella voi evästää ja ihailla maisemia. Niitä aukeaa aina Adrianmerelle asti. Titanovuoren polulta ja torneista käsin voi nähdä lähes koko minivaltion.

Alue II – Superstradan varsi

Superstradan varsi Titanovuorelta Riminiin on kaupungistunutta aluetta. Tämä nyt ei mikään varsinainen matkakohde ole.

Itse superstrada ei ole mitään pittoreskia seutua. Täällä on bensa-asemia, autokauppoja ja sen sellaista. Shoppailumatkailijoiden tarpeisiin on ostoskeskuksia. Jos maassa aikoo tehdä järjellisiä ostoksia turistiroinan sijasta, on syytä tutustua tämän alueen tarjontaan. Azzurro-niminen ostoskeskus on piilotettu superstradan varrelle. Sinne päästäkseen on ajettava superstradaa alaspäin Italiaa kohti ja käännyttävä eräästä tiukasta mutkasta ulos oikealle. Ehkä navigaattorista on apua tähän.

San Marino superstrada

Superstrada

Alue III – Maaseutu

Yllätys yllätys. San Marinossa on laaja maaseutu. Sana laaja täytyy toki tässä yhteydessä käsittää suhteellisena suuruutena. Ei ole lainkaan mahdotonta ajella maaseudulla tunnin verran palaamatta kertaakaan lähtöpisteeseen. Sitä voi jopa suositella. Ajaminen on hidasta, mutta näin näkee maasta muutakin kuin pelkän turistirysän.

San Marinon maaseutua

San Marinon maaseutua. Vanhakaupunki taustalla rinteellä.

Maaseutua ja pikkukyliä on etenkin Titanovuoren länsi- ja eteläpuolella. Maaseutu on keskimäärin melko jyrkkää mäenrinnettä. Maisema on monipuolisen näköistä. Täällä voi nähdä peltoja, kyliä, lehmiä, lampaita ja viinitarhoja. Valtaosa maan pinta-alasta on viljelymaata. Kuuluupa lähes puolet valtion pinta-alasta oliivinviljelysalueeseenkin, ainakin nimellisesti.

Metsäpläntit ovat vähäiset. Erämaatunnelmaa on vaikea tavoittaa. San Marinosta ei kyllä taida olla erä- tai kalastusmatkailukohteeksi, vaikka kalastus onkin mahdollista eräässä tekojärvessä.

Avolouhoksia harva turisti tulee katsomaan, mutta kyllä San Marinoon sellainenkin mahtuu. Kaiken kaikkiaan pienestä maasta löytyy monelaista nähtävää, kunhan muistaa etsiytyä turistimassan keskeltä hiukan sivuunkin.

San Marinon maaseutua

San Marinon maaseutua Titanovuoren päältä nähtynä.

Lisätietoa

Lue myös:
Andorra
Italia
Liechtenstein
Monaco

San Marinon valtion matkailusivut

Kartan lähde (san-marino-kartta.png): Tekijä: Aotearoa. Lähde: Wikimedia Commons http://commons.wikimedia.org/wiki/File:SAN_MARINO-en.png (25.11.2007). Kartan lisenssi: CC-BY-SA-3.0 (www.creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/).

Lisää matkaoppaita



San Marino: Matkaopas minimaahan
URN:NBN:fi-fe201301011000

©Tuomas Salste