Skandaalitoimittaja

Kirjoitelleet: Elisa & Tuomas Salste


Skandaali! "Poliisit hakkasivat syyttömän henkihieveriin"

- Mutta kun mä menen hoita kunnan asiat, menee raha oikein. Raha mene hospitaali ja loput mene siltahanke.

- Anta nyt vaan puliisin tehdä heidän työ! Älkä yks neegerlapsi välittää, lapsi itke usein, ei sillä mikän hätä.

"Poliisit estivät pelastustoimet"

- Svärsbyhyn on pian tulossa englantilaisen Justice for Nature -yhdistyksen tehoryhmä tekemään jotain ympäristöiskua. Mä luulen että ne räjäyttää siellä jotain.

- Ja surnalisti paras on ei ottaa ne kuvat nyt!

Luku 1 - Ylilääkärin siltahankkeet

Skandaalitoimittaja Elli Vähäheikki kaahasi kohti pohjoista, ajoi päin punaista, kiihdytti, kiroili edellään matelevaa kuskia, ohitti, jarrutti, kiilasi, näytti käsimerkkejä, kähisi kännykkään, kampasi hiuksiaan ja tarkisti aina välillä peilistä meikkiään.

Päätoimittaja oli harvoin näyttänyt niin kiihtyneeltä kuin aamun palaverissa. Elli oli pitänyt päätoimittajaa kylmäpäisenä naisena, jonka konsepteja ei ihan kuka tahansa päässyt sekoittamaan. Päätoimittajan tämänaamuinen käyttäytyminen oli saanut Ellinkin suunniltaan. Ei sillä, että häntä olisi edes kiinnostanut, kuka toimitukseen oli soittanut ja miksi. Mutta tarvitsiko hänet jonkin puhelinsoiton takia lähettää parin päivän keikalle jonnekin perähörkkölään? Ellillä oli kiireinen kausi meneillään, olivathan kunnallisvaalit juuri ohi, ja hävinneiltä ehdokkailta sai kuulla harva se päivä mielenkiintoisia juoruja läpimenneistä poliitikoista.

Elli oli päätellyt päätoimittajan puheista, että keikalle lähettämisessä olisi kyse jonkin paikallispampun rauhoittamisesta. Elli kyllä vähän epäili, koska ei Hilkka Jalava ollut ennenkään kuvia kumarrellut, paikallistason pikkupoliitikoista puhumattakaan. Tampereen kokoisessa kaupungissa ei ollut ketään, joka olisi onnistunut nuijimaan päätoimittajaa. Elliä risoi, mutta ei auttanut muu kuin hypätä autoon ja suunnata nokka Vaasaan.

Seinäjoelle tullessaan Elli oli ohittaessaan törmätä vastaantulleeseen rekkaan, ja hiukan Seinäjoen jälkeen vain onni pelasti hänet poliisin tutkalta. Vähän ennen Vaasaa hänen oli pysähdyttävä huoltoasemalle tankkaamaan itsensä ja autonsa.

Elli valitsi kuivahtaneen nakkisämpylän, kupin kahvia ja norttiaskin. Kassalla hän vilaisi kilpailevien lehtien otsikot.

KANSANEDUSTAJAN VÄVY LUULI VOITTANEENSA LOTOSSA


MISSI OLI VÄHÄLLÄ KOMPASTUA

Salainen raportti epäilee
OLIKO RUOKOLAHDEN LEIJONA TUOTU RUOTSISTA?

Riitta Väisäsen laihdutusvinkit

Ihanat jouluherkut

Matti eron kynnyksellä: AVIOLIITTOMME OLI EREHDYS

Taaskaan ei ollut tapahtunut yhtään mitään. Tai siis ainahan tapahtumia oli, toimittajat eivät vain niistä tienneet. Ellillä oli paljon katkeria, ahneita tai julkisuudenkipeitä tuttuja, joten hänen ei tarvinnut koskaan etsiä ja kaivella likaisia jutunaiheita. Yleensä aiheet soittivat hänelle, tai aiheiden tuttavat ilmiantoivat tietoja. Matin avioeronkin Elli oli uutistanut jo edellisellä viikolla, tosin vaimon näkökulmasta. Että kehtasikin tuo iltapäivälehti vielä revittää asialla!

Kysyttyään kassalta ajo-ohjetta Svärsbyhyn Elli jatkoi matkaa. Sora vain lensi, kun hän kaasutti pitkin maalaisraittia kuin ralli-Vatanen. Elli piti autolla ajosta. Kaahailu purki paineita, ja autossa sai raivota rauhassa. Haastattelutilanteessa pystyi siten olemaan tyynenä.

Elli oli jo melkein perillä, kun päätoimittaja soitti kännykkään.
- Kuule Elli, ennen kuin meet haastattelemaan sitä Enqvistiä niin käyt Kemppaisen takapihalla. Katot sen roskiksesta jotain todisteita. Se on saatava näyttämään siltä että koko riita on Kemppaisen syytä. Otat kuvia kanssa. Tuliko selväksi?

Elli jätti auton puskien taakse ja lähti manaillen rämpimään Kemppaisen takapihalle. Piha oli sateesta vellinä, ja Ellin piikkikorot uppoutuivat liejuun. Hameessakin oli jo rapaa. Toivottavasti se Kemppaisen kaheli ei nyt näkisi häntä täällä rämpimässä, koska häntä ei huvittanut tippaakaan kuunnella sen ämmän jorinoita.

Roskiksista ei löytynyt mitään vaikuttavaa. Biojäteastiassa oli lähinnä perunan- ja kananmunankuoria (ajatteliko se akka lainkaan kolesteroliarvojaan?), sekajätelaari oli täynnä juomatölkkejä ja sen sellaista. Elli ei halunnut alkaa tonkia roskiksia, vaan nappasi pari valokuvaa, kipitti autolleen ja vaihtoi rapaisen hameen puhtaaseen.

- - -

Enqvist istui tympeän näköisenä työpöytänsä takana ja sormeili sikaria. Edessään hänellä oli aamuinen paikallislehti, jonka etusivulla komeili valtava kuva Enqvististä spraypurkin kanssa. Otsikko kirkui:

Ylilääkäri töhri omakotitalon seinän
Omistaja raivoissaan

Enempää ei Elli nähnyt. Enqvist kiehui raivosta eikä edes tervehtinyt, vaan alkoi heti vaatia:
- Huominen lööppi sellainen juttu, että Kemppainen virka pois. Se ämmä pitä päästä eroon. Heti. Niin että ei naama näyttää kymmenen vuosi. Se on satans paska ämmä.

- Tehtäisiinkös sitten sitä haastattelua? Elli päätti aloittaa varovasti.
- Mä ei kestä että lehdet mustamaalaa minut. Kirjoita että Kemppainen on se vika. Kemppainen aloitti koko juttu. Jos minä vähän maalaa seinää niin se ei ole vielä paha juttu ollenkaan. Kemppainen tehny paljon pahempi juttu. Kemppainen osastonjohtaja, minä ylilääkäri. Kumpi sinä uskoo? Enqvist paasasi.

Elli haukotteli. Kuka tästä ottaisi selkoa. Hänen mielestään koko jutun olisi voinut jättää kirjoittamatta. Selvähän se oli, että kyse oli vain kunnallispolitiikasta. Kemppainen ja Enqvist kilpailivat terveyslautakunnan puheenjohtajan paikasta. Elliä ei kiinnostanut pätkääkään, kumpi tihutyöt oli aloittanut.

- Paljastapas sitten jotain härskiä, että saadaan kunnon lööppi, Elli maanitteli. Enqvist tuijotti ulos ikkunasta ja kertoi.
- Kemppainen lavasta koko juttu. Mä tulen illalla maalikaupasta, kun minun poika harrasta taiteilu. Mä kävelen Kemppaisen talo ohi. Mä katson kun Kemppaisen talo vedetty suuri tagi. Mä menen pensas taakse katsoa se piirros. Sitten puun takaa välähdys, ja toimittaja ottaa paljon kuvat mä ja spraypurkki. Minä vain ihan vähä ehti lisätä maalia.
- Vai niin, mutisi Elli mietteliäänä.
- Ja se Kemppainen huono osastonjohtaja. Sen osastolla kuoletaan joka ilta kun helveti huono hoito.

Vai pitäisi tämä vielä Kemppaisen syyksi vetää, Elli huokaisi itsekseen.
- Miksi se Kemppainen sinua niin kovasti vihaa?
- No mulla paljon enemmän palkka, uusi talo ja auto. Kemppainen halua sotke kaikki kun se on kademieli ja halua politiikka. Mä en halua mitää politiikka vaan mä halua kehittää kunnan asiat. Hospitaaliasiat. Mä tiedä siit paljon enemmän kuin Kemppainen. Mut Kemppainen yrittä että mä en pääse mukaan, Enqvist selosti.
- Miksi Kemppainen ei olisi sopiva politiikkaan?
- Kemppainen ei tietä asiat. Kemppainen haluu rahat. Kemppainen otta rahat ja tuhla ne. Eikä yksikään uusi silta tule tänne. Saariston asukas syrjitään. Mutta kun mä menen hoita kunnan asiat, menee raha oikein. Raha mene hospitaali ja loput mene siltahanke.
- Miten te terveyslautakunnan puheenjohtajana voisitte junailla rahaa siltahankkeisiin? Elliä huvitti, mutta hän yritti olla näyttämättä sitä. Olipa älykäs suomenruotsalainen!
- Saariston asukas pitää päästä nopeasti sairaala. Terveyslautakunta voi painosta tekninen lautakunta.

Tässä Elli nyt oli taas keskellä eturistiriitoja. Hän, skandaalitoimittaja, oli selvittelemässä saaristokunnan rahanjakoa! Alentavaa!

Äkkiä Elli näki ikkunasta, kuinka neljä poliisia pamputti ja potki puolustuskyvytöntä kadulla makaavaa neekerilasta. Hän nousi tuolilta, ryntäsi ikkunaan ja kohotti kameransa jymyjutun toivossa. Moottoriperä vain surisi, kun filmiä paloi. Elli jyräsi piikkareissaan ulos ja jatkoi kuvaamista.
- Satans kärring! joku poliiseista tyrkki Elliä sivummalle. Samassa filmi loppuikin.
- Miks te hakkaatte sitä lasta? Elli kaivoi kynää taskusta.
- Ei helvete tarvi tulla kysymään kun tää ei sulle kuulu! yksi jepareista sähähti.
- Kyllä se nyt kuuluu, ja huomenna myös näkyy Aamu-Sanomien etusivulla, Elli oli jämäkkänä.
- Ootsä joku surnalisti vai?
Hakkaaminen ja potkiminen loppui kuin IPV:n pesismenestys.

- Niin että ketäs te ootte ja mistä on kyse? Siis te ootte varmaan Svärsbyn poliiseja, mutta kukas toi poika on? Ja miks te sitä hakkasitte?
- Me ei nyt kommentoi tätä juttua yhtän ja on paras että surnalisti lähtee nyt pois. Ei tule ollenkaan juttu.

Niinhän ne luulevat, Elli mietti itsekseen vaihtaessaan filmiä. Enqvist seurasi tapahtumaa sairaalan ikkunasta kurkottaen. Hän huusi Ellille:
- Toimittaja Vähäheikki, tulka takasin! Mulla vielä monta asiat. Anta nyt vaan puliisin tehdä heidän työ! Älkä yks neegerlapsi välittää, lapsi itke usein, ei sillä mikän hätä.

Äkkiä alaovi avautui, ja paikalle juoksi valkotakkinen nainen.
- Vai ei ole muka mikään hätä! Isot miehet potkii. Seinäntöhrijä on nyt ihan hiljaa siellä ylhäällä! raivosi nainen. - Tämä lapsi on heti saatava hoitoon! Tuokaa paarit!
- Tämä poliisiasia, selvittää poliisiasia ensin, sitten sairaala-asia. Rouva sairaalanhoitaja on hyvä ja anta poliisi tehdä työ. Ja surnalisti paras on ei ottaa ne kuvat nyt! suurin poliiseista möykkäsi ja peitti kädellä kameran linssiä.
- Kuulkaas nyt, minä olen tämän sairaalan osastonjohtaja ja tämä lapsi tarvitsee apua! Missä ne paarit viipyy? nainen vilkuili taakseen ja tarkasti lapsen tilaa.
- Kemppainen tillbaka osastolle, sinun osasto korvaosasto, sinä ei hoidat tämä asia! huusi Enqvist ikkunasta naiselle. - Tillbaka, hör du! Tämä minun määräys! Kemppainen pois sotkemasta poliisin asiat!

Elli järkeili, että tämän täytyi olla juuri se Kemppainen, jota Enqvist vihasi. Elli räpsi kuvia, kuinka kaksi poliisia raahasi neekerilasta maijaa kohti ja Kemppainen haritti vastaan kutsuen apujoukkoja. Suuri poliisi yritti estellä Ellin kuvaamista, mutta tämäpä olikin vikkelämpi ja napsi kuin napsikin kuvan toisensa jälkeen. Pian Enqvistkin juoksi alaovesta karmeasti karjuen. Sairaalan takaa kuului alati voimistuvaa sireenien ulvontaa. Enqvist oli soittanut paikalle lisää poliisivoimia. Mies meni toista maijaa vastaan ja selitti jotain sisällä istuville. Poliisimiehet tulivat ulos ja nappasivat Kemppaisen kiinni.

- Se on nyt asia että Kemppainen lähte nyt meidän mukana. Rouva täyty nyt tulla, yksi poliiseista solkkasi ja napsautti Kemppaiselle käsiraudat.
- Mitäs minä olen nyt tehnyt? En yhtään mitään!
- Sinä häiritä poliisiasiat. Häirinnän teko poliisi virantoimituksessa.
- Höpö höpö, minähän yritin saada lasta hoitoon! Täytyyhän potilaita auttaa! Itse saisitte mennä putkaan, kun aiheutatte ihmisten terveydelle vahinkoa! Kemppainen kiihtyi.
- Se on nyt asia että rouva on nyt hilja ja lähte mukana tai saa syyte virkamies vastustaminen. Ja nimittely kanssa.

Sillä välin kun Kemppainen kinasi kyttien kanssa, loput sinivuokot olivat saaneet sullottua lapsen autoon ja kiihdyttäneet pois. Enqvist hieroi käsiään ja myhäili tyytyväisenä. Kemppainen tyrkkäsi laihaa hurripoliisia ja sätti tätä, mutta lihava riensi hätiin ja sulloi Kemppaisen sisälle maijan koppiin.

Elli kuvasi koko touhun Enqvistin takaa. Poliisit eivät kiinnittäneet häneen huomiota. Sitten filmi loppuikin, ja maija kiisi pois. Elli pisti kameran laukkuunsa. Enqvist kiitteli:
- Sinä saa hyvä kuva Kemppainen poliisiautossa? Laittaa Kemppainen lööppi, ja otsikko "Poliisi vie Kemppainen putkaan". Oikein hyvä juttu. Kemppainen yks noita-akka, kiusata rehellinen poliisi ja vastusta esimies. Nyt saada silta-asiat kuntoon.
- Kuulkaa nyt Enqvist, miten sille lapsiparalle käy? Meidän täytyy lähteä heti perään! Missä poliisiasema on?
- Toimittaja ei nyt välittää yks neekeri, nyt kyse kunnan asiat!
- Missä se hemmetin poliisiasema on?? Ne rasistipoliisit saattaa vaikka tappaa sen neekerin!

Samassa kulman takaa ryntäsi hengästynyt vihreäpukuinen nainen. Hän vilkuili ympärilleen ja syöksyi heti Ellin ja Enqvistin luo.
- Mitä... on tapah...tunut? Onko joku rhh..ryöstetty? Onko h..h..poliisi paikalla? Onko tummaihoinen h..h..hengenvaarassa? vihreäpukuinen lateli kysymyksiään.
- Ei kun Kemppai... Enqvist aloitti, mutta Elli kakaisi:
- Enqvist, hiljempaa! Mennään takaisin toimistoon ja selvitetään tämä juttu rauhassa! Elli raahasi Enqvistiä sisälle.
- Kemppai... Enqvist yritti taas, mutta Elli sähähti hermostuneesti:
- Haluaksä että se sun siltahanke romuttuu? Jos et, niin nyt juostaan!

Ja niin Enqvistiinkin tuli vauhtia. He juoksivat päätä pahkaa Enqvistin toimistoon vihreäpukuinen nainen kintereillään. Elli lukitsi oven. Vihreäpukuinen jäi käytävälle koputtelemaan.
- Se on Salama-Sanomien toimittaja! Ne vastustaa siltahankkeita! Meinasit jo paljastaa koko jutun!

Elli vaikutti tuohtuneelta. Kilpailevan lehden toimittaja oli jo kintereillä. Juttu oli saatava pysymään salassa keinolla millä hyvänsä.
- Eikös nyt Enqvist sovita niin, että tästä jutusta annat sitten lausuntoja vain minulle? On parempi, että minä kirjoitan tästä, kun minä tunnen nämä asiat ja sinut paremmin kuin tuo toinen toimittaja. Parasta on ettet sano hänelle sanaakaan, koska hän voisi kirjoittaa sinusta kovin kielteisesti, Elli maanitteli.
- Juu, ei lausuntoja, ei. Sinä kirjoittaa vain Kemppainen ja poliisi. Minä anta sulle lausunto että hän huono alainen, ei tottele ja potilas kuolee. Mä tietää jo kauan, että Kemppainen epärehellinen ja sekaantuu muiden asiat.
- Nyt saat neuvoa minut sinne poliisiasemalle. Tästä tulee iso juttu! Elli tokaisi.

Enqvist ja Elli onnistuivat harhauttamaan vihreäpukuisen toimittajan sairaalan käytäville. Elli kaasutti kohti poliisiasemaa niin hurjasti, ettei Enqvist uskaltanut pitää silmiään auki.

- Aamu-Sanomista Elli Vähäheikki päivää. Joko se menehtyi se neekeripoika, jota te äsken hakkasitte tuolla sairaalan pihalla? Elli sohaisi pihalla seisovalle sinitakille.
- Me ei hakata neegerlapsi. Me pidättää hän, koska hän varastaa vanhan rouvan silmälasit, rillipäinen poliisi vastasi.
- No missä hän on? Haluan nähdä hänet! Elli vaati.
- Me ei voi näyttää, poliisi sanoi tiukasti.
- Eli hän on siis täällä putkassa, Elli päätteli.
- Me ei kommentoi tämä juttu. Tutkinta on hyvin kesken.
Elli ryysi sisään ja lähti kipittämään pitkin käytävää. Hän kurkki sisään putkakoppien luukuista. Yhden kopin nurkassa kyyhötti pieni tumma mytty.
- Hei poika! Ootko kunnossa? Elli huikkasi. Elli huomasi, kuinka lapsi käänsi katseensa häneen, mutta ei puhunut mitään. Pojan pää näytti turvonneelta.

Viereisestä kopista kuului kolinaa ja meteliä. Elli katsoi luukusta.
- Kemppainen! Tuossa viereisessä on se pieni poika pahasti hakattuna, Elli huudahti.
- Niin on. Hänet pitäisi toimittaa sairaalaan, mutta siitä ei tule mitään. Lapsi on kuulemma voihkinut kirkkoherran vaimon silmälasit! Sano nyt sille Enqvistille, vaikka se onkin ääliö, että se poika täytyy saada heti sairaalaan, Kemppainen oli tuohtunut.

- Nyt toimittaja lähtee heti pois tai tulee syyte tunkeutumisesta. Rillipäinen poliisi oli vihdoin saavuttanut Ellin. Elli räpsäytti kuvan poliisista ja uhkasi takaisin:
- Se on nyt sillä tavalla, että herra poliisi toimittaa lapsen heti sairaalaan tai tulee poliisin kuva Aamu-Sanomien etusivulle!

Rillipääpoliisi valahti kalpeaksi kuin lumiukon haamu. Hetken hän vapisi aivan kauttaaltaan, silmät laajenivat ja hylmä hiki pyrki otsalle. Sitten hän suuttui ja alkoi tavoitella Ellin kameraa. Elli väisteli jo tottuneesti. Pahaksi onneksi poliisi sai kuitenkin ahdistettua Ellin käytävän päähän. Elliä alkoi jo pelottaa, että hänkin joutuisi poliisin kynsiin.

Yhtäkkiä käytävän päästä säntäsi vihreäpukuinen Salama-Sanomien toimittaja. Hän alkoi kolkutella sellinovia huudelleen:
- Njugo! Njugooo! Missä sä oot? Mä päästän sut niinku ulos kato!

Rillipääpoliisi ryntäsi vihreäpukuisen perään.
- Nyt surnalisti går bort. Ei tule enää häiritsemään tänne. Ei koske putkan oveen tai mä pidättää sut! poliisi uhkasi.
Elli tajusi jutun saman tien. Hän livahti ulos kamera kädessään ja jäi nurkan taakse odottamaan. Kohta viherhiippari lensikin komeasti ulos aseman ovesta.

- Psst, Kovanen! Oliks tää nyt teidän järkkäämä juttu? Elli huikkasi.
- En kerro! vihreäpukuinen vastusteli.
- Eikun en mä muuta halua tietää kuin sen, mistä sä tiesit että tuo lapsi on täällä. Et kai vaan itse lavastanut sitä syylliseksi jutun toivossa? Tästähän tuleekin aika juttu! Elli suunnitteli.
- No ei se nyt niin ollut, ei tosiaankaan! Mä kato tiesin sen siitä kun mä olin siellä tekees haastatteluu kirkkoherran rouvasta, kun tää jäpikkä menee siin pihalla. No sit se ämmä alkaa ettiä silmälasejaan, niin mä heitän niinku tsoukkina että toi nekru varmaan vei ne. Se ämmä katos on aikamoinen rasisti, mutta en mä nyt luullu että se ottais tosissaan. No se soitti sit kytät, ja pakkohan mun oli lähteä perään, kun mä tän jutun aiheutin, Kovanen selitti kauheasti huitoen.
- No ethän sä voinut arvata että tämä muuttuu tälläseks tää juttu. Hakata nyt syytöntä lasta! Elli päivitteli.
- Ymmärrätsä että me saadaan tästä molemmat hirveä skandaalijuttu? Eiköhän tehdä etupiirijako, Salama-Sanomien Kovanen ehdotti.

- Niin niin, Elli myhäili hiljakseen. Älä koskaan sosieteeraa muiden toimittajien kanssa. Se oli skandaalitoimittajan sääntö numero yksi. Elli mietti kotvasen ja lausui sitten muka suostuen:
- Okei, otatsä tän rasismijupakan niin mä heitän heitän tosta rillipääkytästä jotain häijyä?
- Hei sä oot tosi reilu. Kiitti vaan, mä saan tästä sikamakeen sivun. TÖRKEÄ RASISTI KIRKKOHERRAN ROUVANA, Kovanen maisteli otsikkoa. - SYYTÖN SOMALI PUTKAAN, hän mietti lisää.

Elli hihitteli mielessään, kuinka Kovanen saisi vielä pitkän nenän. Tämä ei tainnut tietääkään poliisin hakkaamistointen koko laajuutta. Ellillä sen sijaan oli autenttiset kuvat ja poliisien rähinätkin piilonauhurissaan. Lisäksi sairaalan ylilääkäri Enqvistkin tuntui olevan väkivaltaisten poliisien puolella. Mikäli Ellillä kävisi tuuri, neekerilapsikaan ei olisi somali ja Salama-Sanomat tyrisi mahtavan jutun!

Enqvist katseli tapahtumia kummissaan. Elli jätti Kovasen tiirailemaan aseman ovelle ja hiippaili Enqvistin luo.
- Enqvist hommaa toi neekeripoika ulos tuolta, mutta takaoven kautta niin ettei tuo vihree toimittaja huomaa, Elli komensi.
- Ei nyt tärkeä neegerlapsen asia, nyt tärkeä Kemppainen putkassa. Nyt teke iso juttu Kemppainen vastusta puliisi ja joutu putkaan, Enqvist marisi torjuen Ellin käskyn.
- Hommaa se poika ulos mutta Keppainen saa jäädä sisälle, myöntyi Elli.
- Mä teen siitä pojasta haastattelun niin saadaan lisää julkisuutta. Päätoimittajakin antaa varmasti kaksi aukeamaa! hän vielä houkutteli Enqvistiä, joka myöntyikin hymyillen leveästi. Julkisuudenkipeä Enqvist totteli ja lähti hipsimään poliisiaseman takaovelle varoen visusti, ettei toimittaja Kovanen huomaisi, mitä oli tekeillä.

Skandaali!

Luku 2 - Journalismin riemuvoitto?

Enqvist oli tipauttaa silmälasit päästään lukiessaan seuraavan päivän Aamu-Sanomia. Toimittaja Vähäheikki oli ollut tosissaan luvatessaan kaksi aukeamaa Svärsbyn selkkaukselle. Missään muuassa asiassa hänen puheissaan ei ollut ollut totuuden ripettäkään. Enqvist oli tukehtua kuivaan leivänkänttyyn, ja nieleksi siksi hotaisemansa kahvin väärään kurkkuun.

Aamu=Sanomat
Poliisit hakkasivat syyttömän henkihieveriin
LAPSI VIRUI TUNTEJA PUTKASSA

Toimittaja usutti kirkkoherran vaimon
syyttämään viatonta kenialaislasta

LÄÄKÄRI PUTKAAN KESKEN HÄLYTYKSEN
Poliisit estivät pelastustoimet

Uranraivausta kunnallispoliikassa: 
mustamaalausta ja lehmänkauppoja 
YLILÄÄKÄRI EI PIITTAA POTILAIDEN HOIDOSTA

Elli katseli lehteä suu muikeana. Häh häh hää! Siinä saivat rasistipoliisit, kirkkoherrat, salamasanomalaiset ja enqvistit! Kyllä oli nautinnollista olla skandaalitoimittaja.

- Nyt kuule Elli on semmosta asiaa, että mä olen todella vihainen ja pettynyt suhun ja sun arvostelukykyyn. Mähän nimenomaan sanoin, että juttu on sitten semmoinen, että Kemppainen on syyllinen. Yrität sä esittää muka jotain yleistä tuomaria vai? Mikset sä toimittanut juttua ensin mun tarkistettavaksi niin kuin olis pitänyt? päätoimittaja räyhäsi.
- Mut hei Salama-Sanomat kärsi tosi pahan tappion kun niillä on vaan joku surkee ankka jostain somalista mitä ei oo olemassakaan! Huomenna revitetään sellainen otsikko että Svärsbyssä ei ole ainuttakaan somalia kun koko paikka on täynnä rasisteja ja että Salama-Sanomat vaikenee Svärsbyn epäkohdista - ne kato kaveeraa näiden hurrien kanssa kun niiden pääomistajat on nää Örnrootit, puolusteli Elli linjaansa viittoillen hurjasti ympärilleen.

Puolustelu oli hyödytöntä, päätoimittaja sai vain lisää vettä myllyynsä:
- Ja sähän et revittele enää yhtä ainutta otsikkoa! Tää oli sun viimeinen temppus tässä talossa! Tajuutsä miten paljon me menetettiin mainostuloja, kun ne tiehankkeet menee jäihin! Mä lupasin niille rakennuspomoille, että tää homma hoidetaan kotiin!
- Eihän me voida sell... Elli yritti, mutta päätoimittaja jatkoi kiljuen:
- Ja aattele mitkä jutut ois saatu kun ne helvetin mätäojaa puolustavat risuparrat ois kahliutunu kaivinkoneisiin ja kiipeilleet puissa! Sitten olis ihan varmaan saatu joku mafioso ampumaan ne ekohörhöt sieltä puista alas ja juttuja koko viikoksi. Sitäpaitsi Enqvistin puolue olis saattanu antaa MEILLE sen uuden TV-aseman luvat! Kuule sitä ei yksi Vähäheikki estä! Saatanan homeaivo! Idiottijuntti! Ulos täältä! Uulooos!

Elli kuunteli korvat punaisina. Hänen päässään kihisi ja silmissään sumeni.
- Kyl sä oot paska ämmä! Elli huusi kurkku suorana, marssi ulos päätoimittajan huoneesta ja paiskasi oven kiinni niin, että sen ikkuna halkesi. Muut toimittajat seurasivat kohtausta paheksuvin katsein. Elli vilkaisi ympärilleen. Kukaan ei hiiskahtanutkaan.
- Paska ämmä! Saatanan paska lehmä! Elli hoki ja etsi tukea toisilta toimittajilta. Nämä vaikenivat kuin muuri, katselivat kenkiään.
- Paska paska! Paska paska! Elli manasi ja käveli salin päähän. Hän astui käytävään, mutta vilkaisi vielä taakseen. Muut nyökkäilivät jo toisilleen hyväksyvin ilmein, joku näytti voitonmerkkiä.

Elli ei vähästä kollahtanut. Toimittajakollegat eivät koskaan uskaltaneet sanoa hänelle mitään päin naamaa, mutta kyllä hän tiesi, ettei kuulunut työpaikan suosikkeihin. Ei hänellä ollut aikaa vaalia työpaikkasuhteita pitämällä kahvitaukoja ja jorisemalla omia asioitaan toisille. Ja päätoimittaja - vielä se soittaisi hänet takaisin, sillä lehdellä ei paljon olisi varaa menettää häntä Salama-Sanomille. Ellillä sentään oli kaikenlaista rumaa tietoa talostaan. Sellaistakin, mitä päätoimittajakaan ei uskonut hänen tietävän.

Kotiin päästyään Ellin vastaajassa olikin jo viesti.
- Tässä Hilkka terve. Jos nyt kuitenkin sovittaisi tämä asia. Ehkä mä vähän ylireagoin, kun noi jätkät alko soitteleen sieltä Tielaitokselta ja puoluetoimistosta.

Elli äimisteli päätoimittajan käytöstä. Että se osasi olla kaksinaamainen! Katselisi vain myyntikäyrältä miten Ellin jutut onnistuivat. Liehitellä nyt jotain Tielaitoksen äijiä. Ei olisi uskonut Hilkkaa noin idiootiksi! Elli kirosi hänet mielessään kuumimpaan hornaan pikkupirujen ruuaksi.

Matkalla toimitukseen Elli tajusi, että Hilkka oli itse asiassa huomattavasti nokkelampi kuin hän oli luullutkaan. Nostamalla hirveän metakan jo tapahtuneesta vahingosta hän oikeastaan oli vain pedannut jo tulevaa juttua! Elli kyllä tiesi, millaisia lörppäsuita monet toimituksen ihmiset olivat: Tielaitokselle ja puolueelle oli jo varmaan juoruttu siitä, että Elli oli erotettu. Mutta vain tyhmät luulivat, että journalismissa voisi tapahtua peruuttamattomia vahinkoja.

Hilkan ja Ellin kakkosstrategiaan kuului parin viikon hiljaiselo kaikista sillanrakennusasioista. Siltahankkeiden kannattajat, rakennusliikkeet, Tielaitos ja Enqvist siinä mukana, uskoivat jo, että Aamu-Sanomat oli savustanut väärille poluille hairahtuneen toimittajansa ulos, ja linja pitäisi. Aamu-Sanomat julkaisi tielaitoksen johtajan vaimon pikkuleipäreseptin ja puolueen nuorisojärjestön toiminnastakin oli tehty positiivinen juttu.

Tämä kaikki oli tietenkin silkkaa silmänlumetta. Elli ja päätoimittaja saivat nyt rauhassa tonkia kaikkia hankepapereita kenenkään estämättä. Puolueen piirijärjestön varasihteerikin kertoi kuulemistaan salaisista suunnitelmista. Päätoimittaja oli jopa saanut sovituksi Enqvistin ja parin poliisin kanssa tapaamisen Svärsbyn poliisiasemalla.

Skandaali!

Luku 3 - Svärsbyn puoskari

Elli blondautti kulmakarvansa, osti pitkän ja vaalean peruukin sekä uusia jakkupukuja ja lähti kimpsuinensa kampsuinensa takaisin Svärsbyhyn, suoraan poliisiasemalle.
- Aamu-Sanomista Kristina Ljungblom päivää, Elli aloitti haastattelun teon aivan pokkana. Enqvist, saati sitten kukaan poliiseista ei tunnistanut häntä lainkaan. Elli jos kuka osasi näytellä.

Haastattelun päätyttyä Elli soitti päätoimittajalle.
- Nyt mulla kyllä on sellasta tietoa näistä asioista, että ei muuta kuin Tielaitoksen ja puolueen pomot rähmälleen! Svärsbyn asiat on nyt mulle aivan selvillä. Se Enqvist tosiaan on siellä terveyslautakunnan puheenjohtajana jo ja se on ehtinyt järjestää ne siltahankkeet vajaassa viikossa! Ei se niitä tietenkään yksin olisi saanut läpi, mutta siellä on puolueen kundit vähän avittanu. Ja rahat tulee tietenkin Tielaitokselta, Elli esitelmöi.
- Eikä tämä pelkkään lahjontaan ja semmoiseen lopu. Siellä on niiltä loskarapakoita puolustavilta hihhuleita viety toimitilat ja kunnan yhdistysavustus sen takia, että ne ovat vastustaneet hankkeita.
- Puhuin yhden niitten tyypin kanssa, ja se sanoi, että Svärsbyhyn on pian tulossa englantilaisen Justice for Nature -yhdistyksen tehoryhmä tekemään jotain ympäristöiskua. Se ei suostunut oikein kertomaan, mutta mä luulen että ne räjäyttää siellä jotain.
- Niin että soitas Hilkka niille ukoille ja sano, että jos ei tule tv-kanavaa meille, niin tulee isot jutut lehteen! Elli uhosi.

Päätoimittaja kuunteli mietteliäänä ja pureskeli kynäänsä.
- Joo joo, hyvä, kohta liikenneministeriössä rutisee. Mutta ei riitä vielä. Me raivataan Salama-Sanomat saman tien pois tieltä. Järkkäät sen nyt jotenkin niin, että Salama-Sanomat pimittää tietoa ja vehkeilee. Saadaan niiltä levikistä puolet pois. Ja jos ei ihan puolia, niin ainakin monta mainostajaa meidän lehteen. Niin ja sille uudelle kanavalle tietty.

Helppo nakki, Elli ajatteli. Se niiden toimittaja oli jo tyrinyt pahemman kerran sen neekerijutun kanssa. Todennäköisesti sillä kuitenkin oli edelleen jotain vispilänkauppaa jossain, koska Elli oli nähnyt vihreäpukuisen toimittajan useaan kertaan kylällä. Useimmin Kemppaisen kanssa.

- - -

Elli istuskeli Svärsbyn ainoan hotellin nuhjuisessa aulassa pohtimassa tilannetta ja naputti sormiaan pöydänkulmaan. Kuinkahan sitä vihreäpukuista Kovasta vielä jallittaisi? Jos värväisi Kemppaisen syöttämään Kovaselle pajunköyttä? Se saattaisi onnistua, Kemppaisenhan voi olettaa olevan Ellin kanssa samalla puolella. Tai jos saisi kuvan Kovasesta Enqvistin tai Tielaitoksen kätyreiden kanssa - voisi väittää, että Salama-Sanomat on mukana juonimassa siltahankkeita? Tai entä jos poliisit riehuisivat taas väkivaltaisesti vihreäpukuisen nenän edessä ja Salama-Sanomat muka "pimittäisi" koko jutun "suojellakseen" esivaltaa?

Elli kirjasi suunnitelmiaan lehtiöönsä myhäillen tyytyväisenä. Yhtäkkiä ulkoa kuului kova rysäys. Elli säntäsi ikkunaan. Mitään ei näkynyt. Hän ryntäsi käytävään ja oli vähällä törmätä käytävän oveenkarmiin. Käytävänkään ikkunasta ei näkynyt mitään erityistä. Svärsbyn ilta vaikutti rauhalliselta. Vain yksinäinen kuorma-auto kippasi naapurissa romuja ränsistyneen hallin takapihalle. Elli naurahti itselleen ja jäi tuijottamaan romuläjää.

Samassa aulan ovi avautui, ja vihreäpukuinen Kovanen astui sisään. Hänen huomionsa kiinnittyi pöydällä avoimena lojuvaan lehtiöön, johon oli suurin kirjaimin vedetty hänen nimensä.

Elli nappasi lehtiön äkkiä itselleen. Kovanen katsoi häneen epäilevästi, mutta ei tunnistanut. Onneksi Elli oli keksinyt laittaa uuden valepuvun.
- Päivää, tunnemmeko? Kovanen kysyi ystävällisesti mutta selvästi varautuneena ja ymmällään.
- Etkös sä ole Kovanen sieltä Salama-Sanomista? Mä olen Minna Mäkinen, olin teillä kesätoimittajana aika monta vuotta sitten, Elli keksi äkkiä tarinaa tietäen, ettei Kovanen ilkeäisi tunnustaa, ettei muistanut.
- Mäkisen Minna, ai niin joo, niinhän sä taisit ollakin. Ei näin vanhana enää muistu kaikki asiat niin äkkiä mieleen, Kovanen selitteli. Naisessa oli kieltämättä jotain tuttua. Elli naureskeli peruukkiinsa. Jos Kovasta oli noin helppo huijata, oli ihme, että se yleisesti ottaen sai mitään kunnon uutisia aikaan!

- Onko keikka menossa? Kovanen uteli. Hänellä oli yhä tarve ottaa naisesta selvää.
- Joo ja ei. Olen tässä vaan ohikulkumatkalla, kun on huomenna yksi haastattelu tuolla pohjoisessa. Entä itse? Elli halusi tietää missä mentiin.
- No, teen tässä vähän tutkivaa journalismia, Kovanen vihjaisi.
- Niin niin, Elli myönteli, eihän sitä kannatakaan kaikkea kollegalle kertoa, ettei mene hyvä juttu sivu suun.
- Ketä sä menet haastattelemaan sinne pohjoseen? Kovanen halusi tietää.
- Se on yksi Eija Kovanen, Elli sepitti ja jatkoi omasta päästään:
- Sillä on jotain epäselvyyksiä eläkeasioissa.

Vihreäpukuinen kauhistui:
- Sehän on mun täti! Et kai sä sen eläkekavalluksista tee mitään juttua?

Elli ihmetteli mielessään. Jopas sattui! Elli oli kyllä hyvä arvaamaan, mutta tämä oli jo tuuria. Kohta vihreäpukuinen saisi kyytiä. Elli valehteli silmät päästään:

- No joo siis kun tämä henkilö on kavaltanut eläkerahoja vuotta, niin täytyyhän se saada edesvastuuseen. Sitäpaitsi lehdet haluaa kunnon skandaaleja, mä myyn tän jutun vielä etusivulle. Mulla on jo kolme lehteä jotka havittelee tätä juttua, kun mä oon ainoa, joka tietää sen huijarin nimen!

Vihreäpukuisen kauhusta ammottavat silmät harhailivat pitkin seiniä.
- Ee...ei, älä tee sitä juttua, hän vihdoin sai kakaistua miettiessään kuumeisesti ratkaisua harmilliseen tilanteeseen. Elli vaihtoi jalkaa mukamas kärsimättömän näköisenä ja tuijotti pistävästi.
- Niin että älä vaan tee siitä mun tädistä mitään juttua, kato onhan maailmassa muitakin aiheita, toimittaja Kovanen yritti.
- No mutta tää on paras juttu mitä mulla on ikinä ollu! Ei kato arvonsa tunteva toimittaja voi tosta vaan unohtaa räikeitä epäkohtia, Elli opasti Kovasta journalismin ihanteista.

Kylmä hiki oli jo noussut Kovasen otsalle. Vihreä puku tuntui tukalalta. Tädin toimet olivat nyt todella vaarassa paljastua. Se ei tekisi hyvää myöskään hänen omalle asemalleen toimittajana. Kovanen päätti tehdä uhrauksen pelastaakseen oman ja tätinsä maineen.

- Kuule, mä tiedän hyvän jutun täältä Svärsbystä. Jos jätät mun tädin rauhaan, niin mä annan sulle mun juttuidean. Sopiiko? Kovanen anoi epätoivoisen näköisena.
- No mikä juttu sulla sitten on? Elli tiukkasi.
- Täällähän on nyt ollut näitä kunnallisasioiden uudelleenorganisointeja ja pari suurempaa siltahanketta. Tuo Aamu-Sanomat on kirjoitellut aika ilkeitä juttuja niistä, ja hankkeet on nyt vaarassa. Kunnan kannalta olis tietenkin parempi, että ne hankkeet toteutettaisiin, tulis työllisyyttä ja kaikkea. Nyt kumminkin täällä myös jotkut kuntalaiset ovat alkaneet olla sillanrakentamista vastaan, Kovanen referoi tilannetta.
- Miten niin? Elli kysyi muka tietämättömänä.
- No se liittyy joihin poliittisiin sotkuihin, taitavat vastustaa vain vastustamisen vuoksi. No mä olen kumminkin lyöttäytynyt yksiin yhden vastustajan kanssa, olen esittäytynyt sille sillanrakennusvastaiseksi, jotta olen saanut tietoja niiden toimista. Sen ämmän nimi on Kemppainen. Se on töissä tuolla sairaalassa, missä sen pomo Enqvist on niiden sillanrakentajien kätyri.

Elli kuunteli välinpitämättömän näköisenä. Se tosin tuotti hänelle suuria vaikeuksia. Hän tokaisi:
- No emmä tiedä, ei valtakunnan lehtiä kiinnosta tuppukylien kähinät. Kyllä mä sinne pohjoiseen menen joka tapauksessa, ne sun tädin eläkesotkut on kyllä paljon myyvempiä, Elli totesi lakonisesti ja mukamas teki lähtöä huoneeseensa.
- Odota, odota! Kovanen huusi kiihtyneenä.

Elli pysähtyi ylimielisesti huokaisten.
- No kerro sitten.
- Mä oon niinku uskotellu sille Kemppaiselle, että mä oon sen puolella. Siis se on kertonu mulle ihan kaiken. Ja se tarkoittaa sitä, että kohta täällä jysähtää!

Elli alkoi ihan oikeastikin kiinnostua.
- Minkä takia se semmoista tekisi, kun hankkeet on jo valmiiksi jäissä? Elli ihmetteli.
- No, sitä jäytää tää Enqvistin käytös. Se ei tosin tiedä, että MÄ olen kertonut ne kaikki jutut Enqvistille. Mulle Kemppainen vaan valittelee, että kun töissä tulee eteen niin hankalia asioita, ettei omien hommien hoitaminen suju. Se on tosiaan alkanut saada Enqvististä tarpeekseen, Kovanen tarinoi.
- Eikä tainnut olla ihan ainoa, tuumali Elli itsekseen.

+ + +

- Miten se meinaa sen sitten tehdä? Elli urkki.
- Sillä on kai jotain salaa otettuja kuvia Enqvististä siellä sairaalassa. Se ei ole vielä näyttäny niitä mulle. Mutta kyllä se kohta senkin tekee.
- Mitä sä sitten teet? Niinku että mistä sä sen jutun sitten teet? Tai siis mä, Elli kysyi.
- Katsos, Kemppaiselle tulee yllätyksenä, että Enqvist tietääkin jo niistä kuvista ja kaikesta. Jos sä pelaat jutun oikein, niin Kemppaiselle tulee hyvin ikävää julkisuutta. Eihän se nyt vaikuta oikein asialliselta, että yrittää aiheuttaa pomolleen noin paljon harmia, Kovanen opetti Elliä.
- Siis sillä ei ole väliä, mitä se Enqvist on sitten tehnyt? Elli kysäisi.
- Ei tietenkään, koska se saa niinku keksiä hyvissä ajoin selitykset niihin kuviin, koska mä kerron sille mitä niissä niinku on. Kemppainen siis yrittää todistaa jotain, mihin on ihan luonnollinen selitys. Kemppaiselle tulee suuri häpeä, kun yrittää pelata tommoista tarkoitushakuista peliä! Kovanen loisti.

Elli ei ollut asiasta lainkaan samaa mieltä, mutta ei pukahtanutkaan. Itse asiassa hänellä ei ollut täysin tarkkaan kuvaa siitä, mitä mieltä pitäisi olla. Koko sotku vaikutti hirveältä vyyhdiltä, jossa ei enää tiennyt, kuka oli kenenkin puolella vaiko kenties kaikki kaikkia vastaan. Alussa kirkasotsainen toimittaja Kovanen oli Kemppaisen kanssa puolustanut avutonta neekerilasta raakalaismaisia poliiseja ja Enqvistiä vastaan. Nyt näytti kuitenkin siltä, että Kovanen olisikin vaihtanut puolta ja veljeili ylilääkäri Enqvistin kanssa, joka puolestaan oli samaa kuppikuntaa poliisien kanssa ja jolla - Kovasen väittämän mukaan - oli jokin karmea luuranko kaapissaan. Kemppaisella kuitenkin oli salaista tietoa Enqvistin toimista, mutta salainen tieto ei enää ollutkaan täysin salaista, sillä Enqvist oli saanut vihiä että Kemppainen tiesi jotain. Sekasotkua vielä lisäsivät tiehankkeet, ympäristöjärjestöt ja Ellin pomo, Aamu-Sanomien päätoimittaja, joka oli hänkin vaihtanut puolta.

Elliä askarrutti. Kovanen saattoi vain keksiä hätävalheita päästäkseen eroon Ellistä, joka puolestaan oli keksinyt hätävalheen päästäkseen Kovasesta eroon. Elli tuumi pitkän tovin ennen kuin pääsi jyvälle siitä, miten olisi toimittava.
- Hommaapa ne kuvat siitä Enqvististä mulle huomiseksi, niin mä unohdan sen sun tädin jutun, Elli napautti.
- Hyvä, Kovanen huokaisi helpottuneena ja lupasi soittaa Kemppaiselle heti.
- Älä sitten paljasta, että juttu siirtyy mulle, Elli varmisteli.

Seuraavana aamuna Elli tapasi aulassa Kovasen, jolla oli tällä kertaa päällään vaaleanvihreä farkkuhaalari. Naisella siis oli enemmänkin kuin yksi riepu vaatekaapissaan.

Elli avasi Kovasen ojentaman kirjekuoren ja tutustui sen sisältöön.
- Tämä on sitten tällä selvä. Sä poistut Svärsbystä, mä teen tän jutun ja jätän sun tädin rauhaan. Mutta sun kannattais sanoa sille, että lopettais ne huijaamiset, Elli luetteli naama peruslukemilla. Hän ei halunnut näyttää sitä kutkuttavaa tunnetta, jonka Kovasen hankkimat kuvat hänelle aiheuttivat.
- Ehkä me sit vielä nähdään. Minna Mäkelähän sun nimi oli? Kovanen varmisti.
- Minna Mäkinen, Elli vastasi.

Kun Kovanen oli poistunut, Elli alkoi hihittää hervottomasti. Tyhmä, tyhmä akka! Löperöpäinen, ei muistanut edes nimiä. Mutta hyvät kuvat se oli osannut hankkia, ihme kyllä.

Ensimmäisessä kuvassa komeili Enqvist spreijaamassa nuorisotalon seinään tekstiä "Ekohihhulit myytävä Venäjäl..". Toisessa kuvassa Enqvist löi aseistautumatonta luonnonsuojelijaa pampulla, ja kolmannessa hän oli sitonut tämän kettingillä puuhun roikkumaan. Neljäs kuva oli kaikkein paras: Enqvist oli kuristamassa Kemppaista leikkaussalissa tiputuspullon letkulla, leikkauspöydällä lepäsi samainen luonnonsuojelija vatsa ammollaan ja lattialla oli kirves sekä moottorisaha. Viidennessä kuvassa luonnonsuojelija esitteli vatsansa poikki viistävää leveää arpea.

- - -

Asia oli selvä. Elli lähti heti Tampereelle. Huomenna olisi kovat otsikot, paitsi Svärsbyn sadistilääkäristä ja työpaikkakiusaamisesta, myös Salama-Sanomien vaikenemisesta. Onneksi Elli oli napinläpikameralla napannut kuvan myös Kovasesta skandaalikuvat käsisään. SALAMA-SANOMAT SENSUROI, maisteli Elli otsikkoa.

Elli pyytäisi myös taloustoimittajaa ottamaan selvää Kovasen tädin vehkeilyistä. Päätoimittajalta Elli vaatisi tietenkin palkankorotusta, ylimääräistä bonusta, hermolomaa ja tunnin show-ajan uudelta TV-kanavalta, kunhan se nyt ensin saataisiin.

Perille toimitukseen päästyään Elli riensi heti koneen ääreen, eikä aikaakaan, kun skandaalijutut menivät taittoon. Elli meni viereen vahtimaan, etteivät jutut vain häviäisi taittovaiheessa. Myös päätoimittaja tuli katsomaan.
- Hyvä, hyvä, hän myhäili. Hän oli onnistuneesti kiristänyt jo TV-kanavaluvan firmalle, ja nyt kävisi vielä kilpailijallekin kehnosti. Näin hyvin Aamu-Sanomilla ei ollut mennyt sitten sen jälkeen, kun Neuvosto-paljastusten aikojen.

Päätoimittaja oli niin hyvällä tuulella, että suostui kaikkiin Ellin vaatimuksiin. Olihan tämä niin hyvä skandaalitoimittaja, ettei parempaa ollut missään.

- - -

Jo kahden kuukauden kuluttua Elli sai oman televisio-ohjelmansa pyörimään. "Ellillä on asiaa" keräsi hurjat katsojaluvut heti alusta alkaen. Lukuisat ihmiset kaikista kansanosista suorastaan jonottivat ohjelmaan valittamaan milloin mistäkin epäkohdasta ja vääryydestä. Kolme kunnanjohtajaa ja yksi maaherra saivatkin pian lähtöpassit pääosin Ellin ansiosta, ja pian hän junaili jo presidentinvaihdosta.

Kaikki ei Elliltäkään sentään onnistunut. Vaikka hän kuinka pyyteli, Svärsbyn poliisista tai Tielaitokselta ei kukaan suostunut mukaan ohjelmaan. Ei suostunut myöskään Salama-Sanomien väki. Salama-Sanomat ajautui pian sellaiseen rahoituskriisiin, että se oli painettava venäläiselle WC-paperille. Toimittaja Kovanen puolestaan sai hermoromahduksen, menetti muistinsa ja joutui vahingossa ex-ylilääkäri Enqvistin perustaman uusia menetelmiä soveltavan yksityispraktiikan hoteisiin.


Elisa & Tuomas Salste 1997

Elisa - Tuomas