Vilppunen
Vilppunen on Suomessa esiintyvä sukunimi. Se ei suomalaisilla ole kovin yleinen.
Vilppusten lukumäärä eri vuosina:
v. 1970 99 max
v. 1985 82
v. 2014 84
v. 2016 83
v. 2018 81
v. 2020 79
v. 2022 79
v. 2023 79
Eri vuosien luvut eivät ole täysin vertailukelpoisia. Vuoden 1970 luku on maksimi; elossa olleiden määrä oli todennäköisesti hiukan pienempi. Vuosien 2014–2023 lukumäärät sisältävät kaikki Suomen kansalaiset sekä Suomessa että ulkomailla.
Sukunimien yleisyyslistalla Vilppunen on sijalla 8 027. Sijoitus listalla on pudonnut selvästi vuodesta 1970. Silloin sijaluku oli vielä 6 106.
Asuinpaikkoja 1939–1958 | Syntymäpaikkoja 1884–1920 |
Vilppusia tiedetään asuneen ainakin oheisten karttojen mukaisilla paikkakunnilla. Asuinpaikkakartta (violetit merkit) osoittaa kymmenen Vilppusen asuinpaikan. Paikkatiedot perustuvat vuosina 1939–1958 aikuisiässä kuolleiden ja lisäksi 1952–1958 eläneiden vanhusten tietoihin, eivätkä ne kata kaikkia tämännimisiä. Näiden Vilppusten yleisin asuinpaikka oli Jyväskylän maalaiskunta (3 henkeä).
Syntymäpaikkakartta (vihreät merkit) osoittaa, missä edellä mainitut vainajat olivat aikanaan syntyneet. On huomattava, että sukunimen muuttaminen oli 1900-luvun alkupuolella erittäin yleistä. Niinpä heillä saattoi syntyessään olla jokin muu nimi kuin Vilppunen, tai sukunimi saattoi varsinkin lännessä puuttua kokonaan. Syntymäpaikkakarttaan on otettu miehet ja naimattomat naiset, joiden sukunimi ei ole vaihtunut avioituessa. Heitä on kartalla kuusi.
Kuolleet 1956–1968 |
Vuosina 1956–1968 kuolleet Vilppuset asuivat osapuilleen oheisen kartan mukaisilla paikkakunnilla. Kartalla on kymmenen Vilppusen kotipaikka kuolinhetkellä.
Tämän kartan paikkatiedot ovat suuntaa antavia. Paikkoja voi puuttua. Osa merkeistä voi sijaita epätarkasti väärän paikkakunnan kohdalla.
Ruotsissa Vilppunen oli 9 ihmisen sukunimi vuonna 2022.
Venäjäksi Вильппунен tarkoittaa nimeä Vilppunen. Jotkut nimet voidaan kirjoittaa venäjäksi useammallakin eri tavalla.
Latviaksi nimi kirjoitetaan Vilpunens. S-pääte tarkoittaa, että se on miehen sukunimi. Naisen sukunimi saadaan vaihtamalla s-pääte a:ksi tai joskus e:ksi.
Ennen vanhaan, kun oikeinkirjoitus horjui, käytettiin sukunimistä mitä erilaisimpia kirjoitusmuotoja. Wilpuin on esimerkki ”vanhanaikaisesta” kirjoitusasusta. Vilppunen olisi voitu kirjoittaa vaikkapa näin. Todelliset vanhat kirjoitusasut selviävät kirkonkirjoista; tämä esimerkki on tietokoneella keksitty.
Alkusointuiset nimet ovat sellaisia, jotka alkavat mahdollisimman samalla tavoin. Alkusointuinen nimi on vaikkapa Vilppu Vilppunen tai Vilja Vilppunen.
Släktnamnet / Surname Vilppunen, Finland.
©Tuomas Salste