Korvasieni: Löytäjän opas

Korvasieni

Gyromitra esculenta - Stenmurkla - Sandmorkel - Spiselig stenmorkel - Krymplusveppur - Bealljeguoppar - Kevadkogrits - Parastā bisīte - Valgomasis bobausis - False morel - Frühjahrs-Giftlorchel - Voorjaarskluifzwam - Gyromitre - Spugnola falsa - Bonete - Bolet de greix - Mitra muin - Redős papsapkagomba - Babié ùszëszcza - Piestrzenica kasztanowata - Ucháč obecný - Ušiak obyčajný - Pomladanski hrček - Vauvanaivo - Nấm não - Строчок обыкновенный - Страчок звычайны - Строчок звичайний - Дипленка - シャグマアミガサタケ - 鹿花菌 - 마귀곰보버섯

†††O✻✻✻
Tappavan myrkyllinen, oikein käsiteltynä herkullinen

Kun käki kukkuu ja hiirenkorvat ilmestyvät koivuihin, asiantuntijan löytää hakkuaukioilta. Korvasienten etsintä on käynnissä. Joku iloitsee muutamasta mukulasta, toinen puolestaan kahmii sangot ja säkit täyteen valtavan kokoisia "aivoja".

Tämä opas neuvoo, kuinka korvasieniä löydetään: mistä ja milloin niitä kannattaa etsiä ja mitä sitten tehdään.

Lue myös: Korvasienipaikat

Iso korvasieni

Korvasieni (gyromitra esculenta)

Maan aivot

Korvasieni on poimulakkinen kotelosieni, jolla on ruskea aivomainen itiöemä. Suuret korvasienet vastaavat kooltaan lapsen aivoja. Parhaimmillaan monta sientä kasvaa yhteen ja möykyn koko ylittää aikuisen ihmisen aivojen koon.

Korvasieni on esiintymisalueillaan yleinen. Yleisyyden havaitsee suuntaamalla retkensä oikeille alueille oikeaan aikaan. Hyvästä sienipaikasta löytää paljon suuria, toukattomia korvasieniä. Korvasienessä ei yleensä ole hyönteisiä tai muita kutsumattomia vieraita, mitä nyt jokunen etana.

Korvasienet kasvavat poimintakokoisiksi noin kahdessa viikossa. Kolmessa viikossa sienistä tulee kookkaita. Korvasieni on satoisa ja ahkeralla etsinnällä sitä voikin löytää runsaita määriä. Se ei tarkoita mitään käväisyä. Vaatii todellakin etsimistä, että sienipaikan ensin löytää.

Korvasieni on helppo tuntea; keväällä ei juuri muita sieniä kasva. Jollet ole aivan varma, opettele tunnistus sienikirjasta. Korvasienen voi ainakin periaatteessa sekoittaa laakakorvasieneen, lehtokorvasieneen, huhtasieneen tai piispanhiippoihin. Kun korvasienen on kerran oppinut tuntemaan, sen sekoittaa enää käpyihin. Ne näyttävät maassa samanlaisilta ruskeilta muhkuroilta.

Korvasieniä

Keväällä maa puskee runsaasti korvasientä

Korvasienipaikka: Avohakkuu, jossa hiekkauria

Korvasienestäjän toivepaikka. Hakkuulla silmä lepää.

Mikä on hyvä sienipaikka?

Avohakkuu. Korvasienestäjä tervehtii ilolla metsäkoneita, suuria avohakkuita ja maan reipasta raivaamista. Koneellinen avohakkuu on in, ikimetsä out. Korvasienestäjän onneksi hakkuita Suomessa riittää. Hakkuuaukealla sienestäjän silmä lepää, mieli virkistyy ja ämpäri täyttyy. Pelkkä puiden kaataminen ei riitä; korvasienestäjä odottaa voimaperäistä maanmuokkausta. Mistä on havumetsä kaadettu ja maata myllätty niin, että hiekkaa on tullut reilusti esiin, siellä kasvaa korvasieni.

Hakkuuaukeiden lisäksi korvasieniä nousee myös raskaiden koneiden metsiin jättämiin ajouriin. Hakkuuaukeat ovat silti niitä runsaudensarvia, joita sienestäjä etsii. Mikä tahansa hakkuu ei kuitenkaan käy. Sienestäjän on oltava valikoiva.

Hakattu mäntykangas. Korvasienen suosikkipaikka on avohakkuu mäntykankaalla. Maasto on kuiva, multakerros ohut ja mullan alta paistaa hiekka tai sora. Soveliaalla aukolla korvasientä voi esiintyä sadoittain, ämpärikaupalla. Samoilla paikoilla viihtyy usein myös kangasvuokko. Korvasienen esiintymistodennäköisyys mäntykangashakkuulla on suuri, kunhan osuu oikeana vuonna paikalle.

Hiekassa kasvavia korvasieniä

Korvasieni kasvaa usein hiekassa

Hakattu kuusikko. Toisin kuin voisi kuvitella, korvasieni kasvaa myös kuusen toverina. Kannattaa siis katsella kuusimetsään raivattuja aukkoja. Kovin rehevästä kuusikosta korvasientä löytää harvoin. Löytäminen on todennäköisempää karusta (entisestä) kuusikosta tai paikalta, jolla mänty ja kuusi viihtyvät rinnakkain. Kuusihakkuulta sienten löytyminen on epätodennäköisempää kuin mäntyhakkuulta. Hakattu kuusikko on kuitenkin siinä mielessä otollisempi sienipaikka, että siellä sienet voivat paisua muhkeiksi.

Muistakin paikoista korvasientä voi löytää, mutta harvinaisempana. Onpa sitä heinikostakin poimittu.

Mistä hyviä korvasienipaikkoja sitten voi löytää? Kannattaa etsiä alue(ita), jossa on sienelle sopiva maaperä sekä hakkuukypsää metsää ja jossa metsätaloutta harjoitetaan aktiivisesti. Metsäyhtiöiden, valtion yms. "ahneiden" suurmaanomistajien alueet ovat otollisia, koska ne hakkaavat metsiänsä tehokkaasti, aukot ovat laajoja ja hakkuujälki on sellaista, että korvasieniä voi odottaa kasvavan. Kartasta voi tutkia metsäautoteitä ja ajella niitä hakkuita etsien. Metsäkoneiden jäljet ja tuoreet metsätiet johdattavat hakkuille. Kun löytää sopivan alueen, sinne voi palata vuosi vuoden jälkeen uusien hakkuiden toivossa.

Lue lisää: Korvasienipaikat

Oikea vuosi

Ajoitus on korvasienestyksen A ja O. Sienestys vääränä vuonna johtaa tyhjän sangon syndroomaan: sienestäjä menettää hermonsa ja alkaa selitellä jotain huonosta sienivuodesta. Onkin tärkeä tietää, kuinka vanhoja hakkuuaukeita kannattaa koluta.

Nyrkkisääntö: Korvasieni ilmestyy hakkuuaukealle toisena vuonna hakkuun jälkeen.

Aikataulu
Vuosi 1Metsä on hakattu talvella. Neulaset maassa makaavissa risuissa ovat vihreät. Älä vielä sienestä, se on turhaa.
Vuosi 2Paras sienivuosi. Neulaset ovat ruskeat. Nyt on aika toimia.
Vuosi 3Aukea alkaa heinittyä. Vielä voi sienestää. Hyvällä onnella saalis on runsas, huonolla onnella mitään ei enää löydy.
Vuodet 4–Heinä ja taimikko valtaavat aukean. Sienten kasvu vähenee ja loppuu.

Aikataulu on viitteellinen. Voipa korvasieni pitää välivuodenkin ennen kuin jälleen ilmestyy poimijan iloksi.

Kangasvuokko hakkuuaukealla mäntykankaalla

Kangasvuokko viihtyy korvasienipaikoilla

Valitettavasti korvasieni ei ole kovinkaan luotettava. Siinä, missä viime vuonna kasvoi hirveästi kerättävää, ei tänä vuonna välttämättä ole mitään. Samaan hyvään korvasienipaikkaan ei voi palata vuosi toisensa jälkeen löytämään mahtavia saaliita. Runsaskin sienipaikka ehtyy varsin nopeasti. Saalista saadakseen on käytännössä joka kevät löydettävä yksi tai useampi uusi sienipaikka. Kannattaa siis painaa tuoreet avohakkuut mieleensä. Sinne on syytä palata toisen vuoden keväällä sankojen kanssa.

Oikea viikko

Korvasienen satokausi kestää ehkä 2–3 viikkoa. On oltava tarkkana, että osuu paikalle oikeaan aikaan. Jos aloittaa liian aikaisin, sienet ovat pieniä eikä sanko täyty. Jos lähtee keruumatkalle liian myöhään, sienet ovat kadonneet kuin taikaiskusta parempiin suihin.

Nyrkkisäännön mukaan sieneen lähdetään, kun hiirenkorvat ilmestyvät koivuihin. Sääntö on epätarkka. Esimerkiksi 2005 se piti täsmälleen paikkansa, 2006 taas lämpöaalto sai hiirenkorvat ilmestymään ennen korvasieniä ja vasta kolmen viikon kuluttua sieniaika oli parhaimmillaan. Vuonna 2007 koivun lehdet olivat jo suuria silloin, kun sienetkin olivat paisuneet valtaviin mittoihin. Hiirenkorvien aikaan olivat korvasienet 2013 kovin pieniä ja 2014 kovin vähäisiä. Nyrkkisääntö on siis huono, mutta parempi kuin ei mitään. Ehkäpä säännön voisi kääntää niin päin, että turha sienestää, ennen kuin koivut vihertävät.

Satokausi luonnollisesti vaihtelee maan eri osissa. Kaakkois-Suomessa paras sienestysaika on toukokuun puolivälissä ja sen jälkeen. Ennen puoliväliä on usein vielä liian aikaista. Vuodet eivät kuitenkaan ole veljeksiä ja satokausi vaihtelee vuosittain ainakin kaksi viikkoa. Saataapa sieniä löytää joskus jo pääsiäisenäkin, jos pääsiäinen on myöhään ja kevät aikaansa edellä. Vielä kesäkuun alussakin niitä voi joskus nähdä. Muualla kuin Kaakkois-Suomessa sienestyskausi on varmastikin erilainen. Lapissa korvasieniä etsitään kuulemma vielä heinäkuussakin. Kokenut kaiken tietää. Kannattaa siis rauhassa opiskella oman seudun sienten aikatauluja lupaavilla hakkuuaukoilla käyskennellen.

Joskus harvoin voi samalta paikalta kerätä kaksikin satoa samana keväänä. Yleensä ei. Jos toivoo keräävänsä kaksi satoa, lienee pienet sienet syytä jättää maahan ja palata paikalle kolmen viikon kuluttua suuret sienet silmissään. Tosin sienihän kasvaa myös leikattuun kantoon, joten jos sienen leikkaa poikki repimättä jalkaa irti maasta, jalkaan saattaa paisua lisää syötävää.

Varusteet

Linnunpönttö hakkuuaukealla

Luonto kiittää luonnonystävää!
Tehometsänhoito tuottaa rutkasti sieniä.

Sienestys ei varsinaisesti ole mitään välineurheilua. Hienoilla sienestysvälineillään on hankala leveillä metsässä, jossa ei ole ketään, ei edes hyttysiä. Sen sijaan mukaan kannattaa ottaa seuraavia käytännöllisiä vehkeitä:

Keruutekniikka

Korvasieni otetaan maasta. Hiekkainen kanta leikataan pois. Tämä kannattaa tehdä jo kerätessä, niin säästyy turha työvaihe kotona. Ylimääräiset hiekat voi rapsutella harjalla. Koska sienet pestään ja keitetään, ei rapsuttelussa tarvitse olla turhan tarkka.

Sienen sisällä voi majailla etana. On makuasia, haluaako etanat poistaa. Ne saa pois halkaisemalla sienet. Haittapuolena mainittakoon, että halkaistu sieni murenee helposti ja murenet joutuvat helposti roskiin.

Aurinkolasit pois päästä! Niiden kanssa ei sieniä näe.

Käsittely ja säilöntä

Kuten tunnettua, korvasieni on raakana tappavan myrkyllinen. Myrkky kuitenkin poistuu ryöpättäessä sienet yhteen, kahteen tai kolmeen kertaan – lähteestä riippuen.

Vielä 1970-luvulla suositeltiin korvasienten kuivattamista myrkyn poistamiseksi. Kuivattua korvasientä saattoi syödä sellaisenaan. Ryöppäämiseksi riitti 1–1,5 minuutin kiehautus. Vuosien kuluessa sienet on katsottu yhä myrkyllisemmiksi ja myrkyllisemmiksi. Ryöpättynäkin sieneen sanotaan jäävän jonkin verran myrkkyä, joten ajan mittaan ryöppäyskertoja on suositeltu yhä useampia. Väitetään jopa, että moneen kertaan ryöpättykin sieni olisi edelleen myrkyllinen. Syöntirajoituksia ja jopa myyntikieltoa on ehdotettu.

Tässä oppaassa ei anneta suosituksia siitä, millä tavoin ryöpättynä korvasieni olisi turvallista ja myrkytöntä syötävää. Turvallisuuden maksimoimiseksi korvasieniä ei tule kerätä ollenkaan, mutta mikäli niitä on vahingossa sankoon joutunut, sienet on ryöpättävä 3–5 kertaan ja heitettävä pois.

Väärin!
Raaka korvasieni lautasella

Älä koskaan syö korvasientä raakana! Se tappaa. †††

Ryöppääminen. Jos aiot ryöpätä korvasienet ennen niiden pois heittämistä, tee seuraavasti. Hanki mahdollisimman iso kattila, mielellään useampia. Näin pystyt keittämään ison erän kerralla. Hanki myös ajastin, joka ilmoittaa oikean ryöppäysajan kuluneen, tai muuten olet pian sekaisin kellonajoista. Huuhtele sienet ennen ryöppäystä, jotta saat hiekat pois. Ryöppääminen tarkoittaa sienten kiehutusta täysillä. Ei mitään kuumassa vedessä uittamista, vaan sellaista, jossa sakea myrkyllinen höyry nousee sekä kattilasta että ryöppääjän päästä. Ryöppäyskerran päätteeksi kaada keitinvesi pois ja huuhtele sienet. Purista sieniä siten, että loppu myrkkyvesi valuu ulos. Varo sekoittamasta kertaalleen ryöpättyjä sieniä kahteen, kolmeen tai viiteen kertaan ryöpättyihin. Myrkkyhöyryille altistumisen vähentämiseksi muuta asuntoon, jonka keittiön ikkunat saa auki. Suosittelen kulmakeittiötä, johon saa läpivedon. Yksi mahdollisuus on keittää sienet ulkona, jolloin tuuli kuljettaa myrkyt naapurin puolelle. Tällöin on syytä varmistua siitä, että tuuli käy varmasti oikean naapurin suuntaan.

Pakastus. Ryöpätyt sienet voi pakastaa. Helpoiten se käy hakkaamalla ne palasiksi ja työntämällä palaset pakastimeen. Sienet on ehdottomasti viisainta pakastaa vasta ryöppäämisen jälkeen, sillä tällöin ei ole vaaraa myrkkysienten syömisestä erehdyksessä ja myöskin paljon tilaa säästyy pakastimesta, sillä ryöpätessä sienet kutistuvat kokoon. Ennen käyttöä sienet kannattaa ottaa sulamaan hyvissä ajoin, sillä hakkelus sulaa hitaasti.

Kuivaaminen. Ryöppääminen on korvasienestyksen ehdottomasti tylsin ja vaivalloisin vaihe – ainakin silloin, kun saalista on tullut runsaasti. Jos tuntitolkulla jatkuva ylenmääräinen ryöppäys kyllästyttää, kannattaa kokeilla kuivausta. Kuivaus tulee suorittaa niin, ettei myrkkykaasu haihdu asuintiloihin. Sienet on kuivattava niin rapeiksi, että ne risahtavat painettaessa rikki. Säilytys käy vaikkapa lasipurkissa. Sienet homehtuvat, jos ne säilöö liian kosteina. Ne saattavat myös homehtua paperipussissa, jos ilmankosteus imeytyy pussin läpi kuiviin sieniin. Ryöppäämisestä ei pääse eroon kuivaamallakaan, sillä kuivatut sienet on joka tapauksessa myöhemmin ryöpättävä. Kuivatut sienet liotetaan, liotusvesi kaadetaan pois ja sienet ryöpätään normaalisti ennen niiden pois heittämistä.

Ruuaksi valmistus. Kun sienet on ryöpätty tai kuivattu ja ryöpätty tai ryöpätty, pakastettu ja sulatettu, ja ne ovat edelleen keittiön pöydällä ihmisten tiellä, tulee kyseeseen ruuaksi valmistaminen. Ruokalajeja ovat mm. korvasienikastike, korvasienikeitto, korvasienikohokas, korvasienikyljykset, korvasienimuhennos, korvasienimureke, korvasienipaistos, korvasienipasta, korvasienipiiras, korvasienipikkelssi, korvasienipyttipannu, korvasienirisotto, korvasienivatruskat sekä tietysti korvasienikorvapuusti. Jos nämä eivät onnistu, kokeile korvasienijäätelöä. Kaikille ruokalajeille on yhteistä se, että korvasienten tulee olle ryöpättyjä ennen varsinaista ruuanvalmistusta.

Myrkyllisyys

Varoitus: Myrkyllisyystiedot on referoitu eivätkä perustu omaan asiantuntemukseen. En vastaa tietojen oikeellisuudesta.

Aiemmin arveltiin korvasienen sisältävän myrkyllistä helvellahappoa. Nyttemmin tiedetään, että siinä onkin kauheaa gyromitriiniä. On arvioitu, että korvasienen gyromitriini tappaa puolet niistä, jotka erehtyvät syömään 400–1000 g tuoreita korvasieniä. Tuo on jo melkoinen annos. Lapsille luultavasti pienempikin määrä on vaarallinen. Syömisen lisäksi vaarallista on korvasienestä lähtevien myrkkyhöyryjen hengittäminen. Myrkytysoireet alkavat 5–24 tunnin (tai jopa 2–36 tunnin) kuluttua syömisestä, myrkkyhöyryjen hengityksestä jo nopeammin. Oireina voivat olla väsymys, päänsärky, huimaus, heikotus, kellertävät silmämunat, silmien tahdoton liike ja kaksoiskuvat, pahoinvointi, vatsakivut, oksentelu ja ripuli. Lievä myrkytys kestää 2–6 vuorokautta, jonka jälkeen potilas toipuu. Vaikea myrkytys käsittää sekavuutta, tajunnan tason heikkenemistä, kouristuksia ja mahdollisesti hengenvaarallisen maksavaurion. Hoitoon hakeutuminen on siis olennaista, mikäli aikoo pysytellä hengissä.

Myrkytyksen vakavuus ja hoidontarve riippuvat siitä, kuinka paljon sieniä on tullut ahmittua ja olivatko ne aivan tuoreita vaiko vain puutteellisesti valmistettuja. Aivan pienet määrät (aik. alle 2 rkl, lapset alle 1 cm3) tuorettakaan sientä eivät ilmeisesti ole kovin vaarallisia, koskapa hoidoksi suositellaan lääkehiiltä. Oireettomalle ja vain lievästi vatsaoireiselle potilaalle riittää kotihoito.

Kerrotaan myös, että myrkytystila saattaa syntyä vasta, kun korvasieniä on käsitelty tai syöty toistuvasti. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun korvasieniä löytyy hurjia määriä.

Suomessa korvasienen tiedetään tappaneen kaksi lasta, jotka olivat syöneet korvasientä raakana 1949 ja 1953. Sairaalahoitoa vaativat myrkytykset ovat harvinaisia.

Akuutin myrkytyksen lisäksi korvasienen myrkyt ovat karsinogeenisia eli syövälle altistavia. 10 minuutin keittämisen sanotaan poistavan 99,5 % myrkyistä. Kuivaaminen poistaa vain osan myrkyistä ja siksi kuivatutkin sienet pitäisi vielä ryöpätä.

Myrkyllistä, vaarallista ja tappavaa. Tuntuuko jo siltä, että korvasieniin ei kannata koskea pitkällä kepilläkään? Jos tältä tuntuu, voit virtuaalisienestää tämän sivun lopussa.

Korvasienen viljely

Korvasientä voi myös viljellä. Sopivaan sienimaahan kaivetaan puoli metriä tai metrin syvä kuoppa, johon upotetaan kasa sanomalehtiä. Hiekka lapioidaan lehtien päälle varoen, ettei pintamaata joudu kuoppaan, koska pintamaassa voi olla muiden sienten rihmastoja. Korvasieni toivon mukaan pesiytyy selluloosakasaan ja ilmestyy parin vuoden kuluttua runsain määrin poimittavaksi.

Itse olen yrittänyt viljelyä kahdesti – surkealla menestyksellä. Yhtään sientä ei putkahtanut näkyviin. Kuopat olivat korvasienelle sopivassa maaperässä, mutta juuri niissä paikoissa ei ollut havaittu korvasieniä ennestään. Ilmeisesti paikalla tulisi olla rihmastoa valmiina. Kuoppa lienee syytä kaivaa juuri siihen kohtaan, missä sienen tietää kasvavan.

Korvasienen sukulaiset

Suomessa kasvaa joitain korvasienen sukulaislajeja, jotka muistuttavat sitä enemmän tai vähemmän. Useimmat niistä kasvavat kevätpuolella. Sukulaislajien löytämisestä, käytöstä tai syötävyydestä minulla on vain niukasti omakohtaisia tietoja. Sienioppaiden mukaan sukulaiset (siis korvasienen sukulaiset) voi syödä, kunhan ne on varmuuden vuoksi käsitelty kuten korvasienet. Sienten tunnistaminen on joka tapauksessa syytä tehdä jostain luotettavasta sienioppaasta, ettei tule turhaan syöneeksi myrkkyä.

Laakakorvasieni (✻✻, gyromitra perlata, discina perlata eli discina ancilis) on ruskea, matalajalkainen, laakea korvasienen omainen sieni. Se ei ole myrkyllinen. Laakakorvasientä olen löytänyt korvasienen kasvupaikan lähistöltä paikalta, missä oli käsitelty puutavaraa. Laji on sienikirjan mukaan melko yleinen, mutta kokemukseni mukaan korvasieni on korvasienipaikoilla paljon yleisempi.

Lehtokorvasieni (O✻✻, gyromitra gigas) muistuttaa kovasti korvasientä, mutta se on vaaleamman ruskea ja mahdollisesti suurempi. Se kasvaa lehti- ja sekametsissä, myös korvasienen kaverina. Lajista kerrotaan, ettei se ole myrkyllinen muttei myöskään korvasienen veroinen maultaan.

Kaitakorvasieni (††O✻✻✻, gyromitra longipes) on korvasienen näköinen mutta pienilakkinen sieni, jonka jalka vaikuttaa lakkiin nähden pitkältä. Laji kasvaa kuulemma hakekasoissa.

Kesäkorvasieni (††O✻✻✻, gyromitra sphaerospora) on uhanalainen laji. Siitä kerrotaan, että lakki on harvapoimuinen ja irrallaan jalasta. Nimensä mukaisesti kesäkorvasieni kasvaa kesällä.

Huhtasienet muistuttavat joidenkin mielestä korvasientä. Jos korvasienen jo tuntee, sekoittumisvaaraa tuskin kuitenkaan on. Joskus olen löytänyt huhtasienen korvasienihakkuulta kangasmaastosta.

Tiedettä ja sekavia nimityksiä

Korvasieni on hyvin tieteellinen sieni. Sillä on kolme tieteellistä nimeä, jotka on annettu eri aikoina: Gyromitra esculenta (Pers.) Fr. 1849, Helvella esculenta Pers. 1800 sekä Physomitra esculenta (Pers.) Boud. 1907. Tavallisesti käytetään nimeä gyromitra esculenta.

Suomeksi gyromitra esculenta tarkoittaa osapuilleen syötävää pyöreää mitraa. Mitra on päähine, jollaista pitävät mm. ortodoksipiispat. Korvasieni ei kyllä oikein muistuta mitraa. Jos se jotain päähinettä muistuttaa, lähimpänä lienee solmuun mennyt turbaani. Enimmäkseen korvasienestä kuitenkin tulee mieleen, että sekä päähine että kallo puuttuvat.

Mörskyt ovat sieniä, joista osa muistuttaa hiukan korvasientä. Itse asiassa korvasientäkin on kutsuttu mörskyksi ainakin Raudun murteessa Karjalankannaksella. Mörskyjä ja korvasieniä ei kuitenkaan kannata sekoittaa toisiinsa.

Vaikka korvasieni onkin tavallinen, eräistä kielistä puuttuu sille oma sana. Korvasientä kutsutaan esimerkiksi "vääräksi huhtasieneksi". Kyllähän siinä melkoinen vääryys tapahtuukin, jos korvasientä luullaan huhtasieneksi ja se ryöppäämättä syödään. Ilmeisesti asiassa on erehtymisen mahdollisuus, vaikkakin oikeat huhtasienet ovat aivan erinäköisiä. Ulkomailla korvasieneen suhtaudutaan muutenkin pelonsekaisin tuntein, kuten seuraavaksi tullaan huomaamaan.

Korvasienet maailmalla

Korvasieni kasvaa monissa maissa, ainakin Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Turkissa. Vaikka sitä pidetään suurena herkkuna Suomessa, tilanne ei ole sama kaikkialla muualla. Joissain maissa sitä pidetään yksinkertaisesti vaarallisena myrkkysienenä.

Korvasieniä syödään tiettävästi Suomen lisäksi ainakin Ruotsissa, Itä-Euroopassa (erit. Bulgariassa), Pohjois-Espanjassa Itä-Pyreneillä sekä osissa Yhdysvaltoja. Saksassa sitä syötiin aiemmin, mutta nyttemmin korvasienen myynti on siellä kielletty. Myös Ruotsissa, Sveitsissä, Italiassa ja Espanjassa korvasienten myynti on kielletty tai rajoitettua.

Espanjalaisten sienikirjojen mukaan korvasieni kasvaa keväisin vuorilla havumetsissä, mutta sientä ei nykyisin suositella syötäväksi. Erään kirjan mukaan mielipiteet myrkyllisyydestä vaihtelevat eikä kokeiluja omalla terveydellä suositella. Erään toisen espanjalaisen sienikirjan mukaan korvasientä on aiemmin syöty, mutta myrkky voi tappaa, jos sientä syö useammin kuin kerran muutaman päivän sisällä. On tuo totta tai ei, myrkytyksiä ei ainakaan vähennä se, etteivät espanjalaisten kirjat tunne mitään ryöppäysohjeita.

Joidenkin arvelujen mukaan korvasienen myrkyllisyys saattaisi vaihdella. On arveltu, että esimerkiksi pohjoisessa korvasienet olisivat vähemmän myrkyllisiä kuin Etelä-Euroopassa, ja että korkealla vuoristossa myrkkyä olisi vähemmän. Joidenkin mukaan taas toiset ihmiset sietävät myrkkkyä enemmän kuin toiset. Näihin on vaikea ottaa mitään kantaa.

Suomessa korvasieniä saa ainakin toistaiseksi myydä raakanakin, kunhan myyntipaikalla on varoitusmerkintä myrkyllisyydestä sekä käsittelyohjeet. Pohjoismainen sienityöryhmä ehdotti korvasienelle myyntikieltoa 2012, mutta se ei ole johtanut mihinkään.

Tehtäviä

Tekniikka luo mahdollisuuksia: Enää ei tarvitse lähteä ulos sieniä etsimään! Ei tarvitse ryöpätä eikä pelätä myrkkyjä. Nyt voit sienestää suoraan tietokoneeltasi!

Tehtävä: Etsi piileskelevä korvasieni

Etsi kuvasta korvasieni! Suurenna Ratkaisu

Helppoa, vai mitä? Lisätään vaikeusastetta.

Tehtävä: Etsi 7 korvasientä

Etsi kuvasta 7 korvasientä! Suurenna Ratkaisu

Jatko-osa: Korvasienipaikat

No mistä niitä sieniä nyt oikeasti voi löytää?

Korvasienipaikat ohjaa oikeille urille.

Linkkejä

Korvasieni: Löytäjän opas
URN:NBN:fi-fe20071191

©Tuomas Salste