Y-tunnus – firmojen koodaaja

Y-tunnus eli yritys- ja yhteisötunnus on yritysten ja muiden yhteisöjen yksilöintinumero. Sillä erotellaan Suomessa toisistaan yritykset, yhdistykset, säätiöt, laitokset ja erilaiset veroa maksavat yksiköt niin kuin henkilötunnuksella erotellaan ihmiset. Muodoltaan Y-tunnus on järjestysluku, jota seuraa yhdysmerkki ja yksi tarkistusnumero.

Y-tunnuksen alkuperäinen nimi oli LY-tunnus eli liike- ja yhteisötunnus. LY-tunnusta jaettiin vuodesta 1978 alkaen, aluksi verotuksen tarpeisiin. Vuonna 2001 tunnus laajeni nykyiseen käyttöönsä yritysten ja yhteisöjen yleiseksi tunnusnumeroksi. Samassa yhteydessä tunnuksen nimi muutettiin Y-tunnukseksi.

Tämä on Y-tunnuksen koodianalyysi. Artikkeli kertoo, mikä Y-tunnus on nykyään, miten tähän on tultu ja mitä tietoja Y-tunnuksesta voi päätellä. Kirjoitus on vuodelta 2020 ja se perustuu asiakirjalähteisiin sekä julkisiin yritystietokantoihin.

Sisällys

1. Y-tunnuksen antaminen nykyisin
2. Y-tunnuksen muoto
3. Numeroalueet
4. Tunnuksen antamisaika ja yrityksen perustamisaika
5. Historiaa lyhyesti
6. LY-tunnus 1978–2001
7. Y-tunnus vuodesta 2001 eteenpäin
8. Yritysmuodot
9. Tunnuksen pysyvyys
10. Tunnuksen yksilöllisyys
11. Y-tunnukseen liittyvät maksut ja velvoitteet
12. Y-tunnus ruotsiksi ja englanniksi
13. Arvonlisäverotunniste
14. Yhteenveto
15. Lähteet

Katso myös: Y-tunnuslaskuri, kaupparekisterinumero, liiketunnus

Y-tunnuksen antaminen nykyisin

Y-tunnuksen saavat kaikenlaiset yhtiöt: varsinaiset (liike)yritykset kuten osakeyhtiöt, kommandiittiyhtiöt ja avoimet yhtiöt sekä myös esimerkiksi asunto-osakeyhtiöt ja keskinäiset kiinteistöosakeyhtiöt, joiden tarkoitus ei ole yritystoiminta. Y-tunnuksen saavat kaikki yhdistykset ja säätiöt, ulkomaisten yritysten sivuliikkeet ja monet muut verovelvolliset kuten verotusyhtymät.

Yksityishenkilölläkin voi olla Y-tunnus: Y-tunnus annetaan yksityisille elinkeinonharjoittajille eli niin sanotuille toiminimiyrittäjille. Myös maatalousyrittäjä saa Y-tunnuksen. Y-tunnuksen saavat myös julkiset oikeushenkilöt kuten valtio ja kunnat laitoksineen sekä uskonnolliset yhdyskunnat seurakuntineen.

Vaikka jokin yhteisö ei muuten saisikaan Y-tunnusta, se kuitenkin saa sellaisen, jos se merkitään työnantaja-, ennakkoperintä-, arvonlisävero- tai vakuutusmaksuverovelvollisten rekisteriin.

Koska Y-tunnusta annetaan niin monenlaisille yksiköille, pelkästä Y-tunnuksen olemassaolosta ei voi päätellä, harjoittaako Y-tunnuksen haltija yritystoimintaa, aatteellista tai yleishyödyllistä toimintaa, uskonnollisia menoja vai esimerkiksi hallintoalamaisten kyykytystä.

Koska Y-tunnus annetaan?

Y-tunnus annetaan uudelle yritykselle heti, kun yrityksen perustamisilmoitus kirjataan YTJ-nimiseen järjestelmään. YTJ on PRH:n (Patentti- ja rekisterihallitus) ja verohallinnon yhteinen yritystietojärjestelmä.

Kuka ei saa Y-tunnusta?

Aivan kaikki yksiköt eivät saa Y-tunnusta. Tiekunnat ovat aiemmin voineet hakea Y-tunnusta, mutta vuonna 2020 verohallinto keskeytti niiden myöntämisen, jos sille ei ole verotuksellista perustetta kuten palkanmaksua.

Osakaskunnalla (nimenä myös kalastuskunta, jakokunta) ei välttämättä ole Y-tunnusta.

Tunnusten määriä

Vuonna 2020 Suomen YTJ-rekisterissä oli 1,1 miljoonaa Y-tunnusta. Suurimmat ryhmät olivat yksityiset elinkeinonharjoittajat (457 000), osakeyhtiöt (260 000), aatteelliset yhdistykset (107 000) ja asunto-osakeyhtiöt (90 000).

Yritysten ja oikeushenkilöiden lisäksi tavallisimpia Y-tunnuksen haltijoita ovat ns. verotuksen yksiköt: verotusyhtymät (76 000) ja kuolinpesät (35 000).

Laskennallisesti tunnuksia on vuoteen 2020 mennessä jaettu kaikkiaan noin 3 miljoonaa. Monet tunnukset ovat kuitenkin ehtineet jäädä pois käytöstä toiminnan loputtua.

Y-tunnus ja kaupparekisteri

Kaupparekisterissä on vähemmän yrityksiä (0,6 milj. v. 2020) kuin Y-tunnuksen haltijoita on yhteensä (1,1 milj.).

Y-tunnus annetaan nykyään kaikille yhtiöille ja yrityksille. Kaupparekisteriin merkitään kaikki oikeushenkilömuotoiset yhtiöt (oy, ky, ay jne.) mutta vain osa luonnollisten henkilöiden eli toiminimiyrittäjien yrityksistä (tmi). Kaupparekisteriin ei lähtökohtaisesti rekisteröidä yhdistyksiä (ry), säätiöitä (sr) tai useita muitakaan yksiköitä, joilla kuitenkin on Y-tunnus.

Vuonna 2019 Suomessa oli 332 000 Y-tunnusta, joita ei ollut kaupparekisterissä. Joukkoon kuului maa- ja metsätiloja, apteekkeja ja pieniä esimerkiksi sivutoimisia yrittäjiä. Kaupparekisteriin merkitsemättömistä Y-tunnuksista valtaosa, 227 000, oli yksityisiä elinkeinonharjoittajia. Vuonna 2020 erotus on vieläkin suurempi kuin mainittu 332 000, koska Y-tunnuksen antamista on lisätty.

Y-tunnuksen muoto

Y-tunnus on järjestysluku, jota seuraa yhdysmerkki ja tarkistusnumero. Tunnukset annetaan numerojärjestyksessä. Sen muoto on seuraava:

nnnnnnn-t

Alkuosa on 7-numeroinen kokonaisluku (nnnnnnn), viralliselta nimeltään järjestysnumero. Yhdysmerkkiä seuraa yksi tarkistusnumero (t). Alkuosa on jokaisella yrityksellä erilainen. Tarkistusnumerolla havaitaan näppäily- ym. virheitä. Kaikki numerot ovat todella numeroita; Y-tunnuksessa ei voi olla kirjaimia.

Nykyisin alkuosa ilmoitetaan käytännössä aina 7 numerolla. Virallisesti alkuosa on kuitenkin ”enintään seitsemännumeroinen”. Etunollia alkuosassa voi olla joko yksi tai ei yhtään. Aiemmin etunolla saatettiin jättää merkitsemättä, jolloin alkuosaan jäi vain 6 numeroa.

Yhdysmerkki ei ole virallisesti osa Y-tunnusta. Sen voi toisinaan jättää pois. Esimerkiksi YTJ.fi hyväksyy tunnuksen sekä yhdysmerkillä että ilman. Periaatteessa myös tarkistusnumeron voi jättää pois, koska alkuosa on jokaisella yksilöllinen. Selvyyden vuoksi molemmat kannattaa kuitenkin merkitä.

Tarkistusnumero

Y-tunnuksen tarkistusnumero lasketaan kertomalla alkuosan numerot yksitellen kertoimilla alla olevan mukaisesti. Esimerkissä alkuosa on 1234567:

Kertolaskuilla saadut 7 tuloa summataan. Seuraavaksi lasketaan jakojäännös, joka jää, kun summa jaetaan luvulla 11. Tarkistusnumero saadaan jakojäännöksestä seuraavasti:

Järjestyslukua 1234567 vastaava jakojäännös on 10 ja tarkistusnumero 11 − 10 = 1. Y-tunnus on siten 1234567-1.

Tunnukset annetaan muuten numerojärjestyksessä, mutta aina se tunnus hypätään yli, jolla jakojäännökseksi tulisi 1. Tunnuksista syntyy sarja, jossa on aukkoja:

0100001-0 0100002-9 0100003-7 0100004-5 0100005-3 0100006-1 0100007- ei anneta 0100008-8 0100009-6 0100010-9 0100011-7 ...

Aukon jättäminen sarjaan perustuu siihen, että näin tunnus voitiin muodostaa pelkistä numeroista. Tarkistusmerkin laskennassa on matemaattisesti hyvä käyttää jakajana alkulukua. Luku 11 on alkuluku. Luvulla 11 jaettaessa syntyy kuitenkin 11 eri jakojäännöstä, jolloin tarvittaisiin 11 erilaista tarkistusmerkkiä. Jättämällä yksi vaihtoehto käyttämättä pärjätään 10 tarkistusmerkillä eli numeroilla 0–9. Näin tunnukseen ei tarvittu kirjaimia. 1960-luvulla käyttöön otetussa henkilötunnuksessa oli kirjaimia, jotka oli kuitenkin koettu hankaliksi sen aikaisen tekniikan oloissa. (L)Y-tunnuksessa tämä ongelma vältettiin.

Numeroalueet

Y-tunnuksesta ei voi päätellä juuri mitään muuta kuin sen, koska tunnus on annettu. Koska tunnukset on annettu numerojärjestyksessä, tunnuksesta näkee suoraan sen antamisajankohdan. Y-tunnuksesta erottaakin nopeasti uuden ja vanhan yrityksen tarvitsematta katsoa rekistereitä.

Seuraava taulukko sopii lunttilapuksi, josta näkee Y-tunnuksen antamisajan. Yksityiskohtia on selitetty tämän artikkelin historiaosuudessa.

Tunnuksen kahdesta ensimmäisestä numerosta näkee lisäksi se, onko tunnus ollut alun perin LY-tunnus vai onko se annettu vasta Y-tunnuksen aikana. Merkitys on vain historiallinen, sillä nykyisin kaikki tunnukset ovat samoja Y-tunnuksia.

Vuosina 1978–2001 annettujen LY-tunnusten antamisaika on selvitetty muita tarkemmin alla olevaan taulukkoon. Syy siihen selviää seuraavasta kappaleesta.

Tähdellä merkityt numerorajat ovat hiukan tulkinnanvaraisia. YTJ:ssä näkyvä Y-tunnuksen antamispäivä voi käytännössä olla seuraavan vuoden puolella varsinkin lähellä vuoden vaihdetta annetuilla tunnuksilla. Syy tähän ei ole selvinnyt. Vuodesta 2001 alkaen kannattaa antamisaika katsoa YTJ:stä.

Tunnuksen antamisaika ja yrityksen perustamisaika

(L)Y-tunnuksen antamisaika voi olla hyödyllinen tieto selvitettäessä yrityksen perustamisaikaa tai muuta historiaa. YTJ-palvelussa näkyvä tunnuksen antamisaika ei kuitenkaan välttämättä ole se oikea, alkuperäinen antamisaika.

Vanhojen tunnusten antamisaika näkyy alkuosasta

YTJ-palvelussa näkyvä Y-tunnuksen antamispäivä ei vanhimmilla eli LY-tunnuksilla välttämättä tarkoita päivää, jolloin tunnus annettiin ensimmäistä kertaa. Se voi tarkoittaa LY-tunnuksen voimassaolon alkamispäivää. Jos tunnus oli välillä pois käytöstä ja otettiin uudelleen käyttöön, päiväys on voinut siirtyä eteenpäin. Tästä perintönä osa YTJ:ssä näkyvistä Y-tunnuksen antamispäivistä on myöhemmältä vuodelta. Tämä koskee vuosina 1978–2001 annettuja tunnuksia.

Alkuperäinen antamisaika paljastuu tunnuksen alkuosasta, sillä tunnukset on annettu numerojärjestyksessä. Ajan näkee edellä olleesta taulukosta.

Näkyykö Y-tunnuksesta yrityksen perustamisaika?

Oletetaan, että olemme katsoneet Y-tunnuksen antamisajan joko YTJ:stä tai yllä olevista taulukoista. Mitä voidaan sanoa yrityksen perustamisajasta?

Tiettyinä vuosina annettiin paljon tunnuksia vanhoille yrityksille (1978), yrittäjille (1998) ja yhdistyksille (2019). Niinpä perustamisaika ja tunnuksen antamisaika voivat olla hyvinkin kaukana toisistaan.

• Y-tunnus vuodelta 1978: Yritys tai yhteisö on voitu perustaa jo aiemmin.
• Elinkeinonharjoittajan Y-tunnus annettu viimeistään 1998: Yrittäjä on voinut aloittaa jo aiemmin.
• Yhdistyksen Y-tunnus annettu viimeistään 2019: Yhdistys on voitu perustaa jo aiemmin.
• Kuolinpesän Y-tunnus: Kuolinvuosi ei näy tunnuksesta.

Muulloinkaan LY-tunnuksen tai Y-tunnuksen antaminen jollekin yritykselle tai yhteisölle ei ole tapahtunut täsmälleen samana päivänä kuin yritys tai yhteisö on virallisesti perustettu. Y-tunnuksen antopäivä ei siten yleensä ole tarkalleen sama kuin yrityksen tai yhteisön perustamispäivä. Tunnuksen järjestysnumero-osasta ei myöskään näe yritysten tarkkaa perustamisjärjestystä.

Vanhoilla yrityksillä perustamisaika ja LY-tunnuksen rekisteröintiaika voivat erota enemmän kuin nykyään. Yrityksen saattoi perustaa ilman, että siitä täytyi heti ilmoittaa verottajalle. Luonnollisesti tunnustakaan ei voitu antaa ennen kuin tieto uudesta yrityksestä saapui verottajan korviin. Verottaja antoi LY-tunnuksen vasta kirjatessaan uutta yritystä rekistereihinsä. Tunnuksen antopäivä määräytyi tämän mukaan. Esimerkiksi 1990-luvun lopulla yrityksen perustamisesta tai liiketoiminnan aloittamisesta saattoi – täysin luvallisesti – hyvinkin kulua puoli vuotta ennen kuin verottaja oli ehtinyt luomaan tunnuksen. Niinpä LY-tunnus voi olla annettu vasta yrityksen perustamista seuraavana vuonna.

Nykyisin Y-tunnus annetaan kirjattaessa uutta yritystä tai yhteisöä yritys- ja yhteisötietojärjestelmään. Tunnuksen antamispäivä ja järjestysnumero-osa lienevät nykyaikana tavallisesti lähellä yrityksen perustamishetkeä. Uusista tunnuksista voikin päätellä yrityksen perustamisajan suurin piirtein. Uusi yrityshän ei tietenkään välttämättä ala toimia heti perustamisen jälkeen. Toisaalta verottajalta saadun tiedon mukaan on myös mahdollista hakea Y-tunnusta vasta jälkikäteen, kun yrityksen toiminta on tosiasiallisesti jo alkanut. Niinpä Y-tunnuksen antamispäivä ja toiminnan todellinen aloituspäivä eivät välttämättä vastaa toisiaan.

Kun tarvitaan luotettavaa tietoa perustamisesta, varsinkin vanhojen yritysten perustamisaika selviää paremmin kaupparekisteristä kuin Y-tunnuksesta. Yhdistysten perustamisajan näkee yhdistysrekisteristä.

Historiaa lyhyesti

LY-tunnus oli alkujaan tarkoitettu verotuksen tarpeisiin. Sitä annettiin verohallinnossa vuodesta 1978 alkaen. Aluksi LY-tunnuksen saivat erityisesti oikeushenkilömuotoiset yritykset kuten osakeyhtiöt. Yritysten lisäksi sitä annettiin muillekin yksiköille. Tällaisia olivat mm. verotusyhtymät ja kuolinpesät.

Luonnolliset henkilöt eivät aluksi voineet saada LY-tunnusta. Heistä käytettiin henkilötunnusta, vaikka he olisivat olleet yrittäjiä. EU-jäsenyyden seurauksena LY-tunnuksen saaminen tuli heille rajoitetusti mahdolliseksi vuodesta 1994 alkaen. Toiminimiyrittäjät eli elinkeinotoimintaa harjoittavat luonnolliset henkilöt saivat LY-tunnuksensa kuitenkin yleensä vasta vuoden 1998 alusta.

LY-tunnus muuttui Y-tunnukseksi 1.4.2001. Uusi Y-tunnus korvasi kaupparekisterinumeron ja säätiörekisterinumeron. Nyt Y-tunnus annettiin heti, kun yrityksen perustamisilmoitus tuli käsittelyyn.

Useimmat yhdistykset eivät pitkään aikaan saaneet Y-tunnusta. Rekisteröidyistä yhdistyksistä käytettiin yhdistysrekisterinumeroa. Tilanne muuttui, kun kaikki rekisteröidyt yhdistykset saivat Y-tunnuksen vuonna 2019. Tämä koski myös uskonnollisia yhdyskuntia. Samalla luovuttiin yhdistysrekisterinumeron käytöstä.

LY-tunnus 1978–2001

LY-tunnuksen taustalla on 1970-luvulla suunnitteilla ollut liike- ja yhteisörekisteri. Suomeen kaavailtiin yleistä rekisteriä, johon olisi merkitty kaikki yritykset ja muut oikeushenkilöt. Sellaista rekisteriä ei Suomessa vielä ollut, vaan tiedot olivat hajallaan ja tietojenkäsittely kärsi. Osalle yrityksistä oli jo annettu liiketunnus. Se oli kuitenkin todettu huonoksi mm. siksi, että liiketunnus perustui liikevaihtoveronumeroon ja saattoi vaihtua, eikä kaikilla yrityksillä edes ollut mokomaa veronumeroa eikä siten liiketunnustakaan.

Yritysten ja muiden oikeushenkilöiden tunnistamiseksi niille haluttiin antaa yksilöllinen ja pysyvä LY-tunnus eli liike- ja yhteisötunnus, kaavaillun rekisterin nimen mukaisesti. Hanke meni kuitenkin osittain myttyyn. Rekisteri toteutui vain verotusta varten. LY-tunnus otettiin käyttöön, mutta se liittyi alkuvaiheessa juuri verottajan toimintaan. LY-tunnus merkittiin veroasioihin liittyviin papereihin kuten palkansaajan verokirjaan, veroilmoitukseen ja työnantajasuoritusten tilityskorttiin.

Ensimmäiset LY-tunnukset jaettiin vuonna 1978. Ensimmäinen jako toteutettiin suurelle määrälle yrityksiä pitkin vuotta 1978. Käyttöön LY-tunnukset otettiin verotuksessa vuoden 1979 alusta. Alun jälkeen tunnuksia jaettiin silloin, kun asiakas ensi kertaa rekisteröitiin verohallinnon järjestelmään. Tunnusrekisteriä hallinnoi aluksi Väestörekisterikeskus verohallinnon puolesta. Rekisteröinti ei ollut reaaliaikaista, vaan tunnukset annettiin erissä kerran tai pari kuukaudessa.

Vuonna 1983 tunnuksia noin 400 000. Niistä yli puolet (noin 240 000) ei ollut yrityksiä vaan niin sanottuja verohallinnon yksiköitä: 150 000 kuolinpesää ja 90 000 verotusyhtymää.

Syyskuussa 1987 LY-tunnusrekisteri eli LYR uusittiin ja se siirtyi Väestörekisterikeskukselta verottajan omaan hoitoon. Samalla siivottiin rekisteristä virheitä. Sama yksikkö oli voinut saada useampia LY-tunnuksia joko vahingossa tai siksi, että eri lääneissä oli annettu erilliset LY-tunnukset. Tässä vaiheessa todettiin, ettei LY-tunnusrekisteri ollut kovin luotettava. Tunnuksen annosta ja pysyvyydestä ei ollut ollut selkeitä ohjeita; rekisterissä oli vääriä tietoja ja siitä puuttui yhteydet kaupparekisteriin, yhdistysrekisteriin ja säätiörekisteriin.

Kun aiemmin LY-tunnus oli annettu vain verotuksen tarpeisiin, vuonna 1987 otettiin tavoitteeksi antaa LY-tunnukset lähes kaikille mahdollisille oikeushenkilöille. LY-tunnuksesta haluttiin luoda yleinen tunniste yhtiöiden, säätiöiden ja muidenkin oikeushenkilöiden kuten valtion virastojen ja laitosten yksilöimiseen. Aiemmin LY-tunnusta ei ollut jaettu kattavasti kaikille. Suurin osa yhdistyksistä ja myös toiminimiyrittäjät jätettiin tässä vaiheessa LY-tunnusten ulkopuolelle.

LY-tunnusrekisteri oli aluksi salainen. Tietoja siirrettiin valtionhallinnon sisälläkin vain rajoitetusti yksiköstä toiseen. Vuonna 1991 rekisteri muuttui osittain julkiseksi: yritysten tiedot olivat julkisia, mutta joidenkin vain verotuksessa käytettyjen yksiköiden tiedot eivät olleet. Tässä vaiheessa rekisterissä ei vielä ollut luonnollisia henkilöitä. Vuoden 1998 muutoksen yhteydessä LY-tunnusrekisteri säädettiin julkiseksi siten, että julkisia tietoja olivat LY-tunnus, nimi, kotikunta, osoite, oikeudellinen muoto sekä tunnuksen voimassaoloaika. Julkisuus koski myös luonnollisten henkilöiden tietoja.

Vuonna 2000 oli LY-tunnuksen saaneita verohallinnon asiakkaita noin miljoona.

Liikkeen- ja ammatinharjoittajien LY-tunnus

LY-tunnus oli pitkään vain oikeushenkilöiden tunniste. Sitä ei annettu luonnollisille henkilöille eli yrittäjille; heille oli henkilötunnukset.

Vuodesta 1994 alkaen alettiin liikkeen- ja ammatinharjoittajille jakaa LY-tunnusta rajoitetusti tarpeen mukaan. Aluksi tarve mitä ilmeisimmin liittyi EU-alueen kaupassa käytettyyn ALV-numeroon, joka muodostettiin LY-tunnuksen pohjalta. Vuodelta 1996 olevan tiedon mukaan LY-tunnukseen perustuvia ALV-tunnisteita oli annettu 6 500 luonnolliselle henkilölle.

Luonnolliset henkilöt tulivat massoittain LY-tunnuksen piiriin vuoden 1998 alusta. Tunnus annettiin nyt niille, jotka oli merkitty ennakkoperintärekisteriin, arvonlisäverovelvolliseksi, vakuutusmaksuverovelvolliseksi tai säännölliseksi työnantajaksi. Tunnus voitiin antaa elinkeinonharjoittajalle myös, vaikka hän ei olisikaan ollut näissä rekistereissä. Jos henkilö oli saanut LY-tunnuksen jo ennen vuotta 1998, ei sitä tässä vaiheessa enää muutettu. LY-tunnuksen saaminen edellytti sitä, että henkilöllä oli pysyvä henkilötunnus. LY-tunnuksen käyttöön siirryttiin mm. tietosuojasyistä: kun yrittäjät olivat aiemmin joutuneet esittämään oman henkilötunnuksensa, jatkossa he voivat käyttää LY-tunnusta. LY-tunnusta ei pidetty tietoturvariskinä toisin kuin henkilötunnusta.

Kuolinpesien LY-tunnus

Kuolinpesät saivat verottajalta aluksi LY-tunnuksen. LY-tunnus annettiin ennen 1.1.1982 syntyneille kuolinpesille. Tämän jälkeen syntyneille kuolinpesille käytettiin verotuksessa vainajan henkilötunnusta.

Kuolinpesien tunnuksia annettiin erityisen paljon heti alkuun vuonna 1978. Nämä vanhimmat tunnukset alkavat useimmiten numeroilla 90, 91 tai 92. Ne tunnukset annettiin ilmeisesti vuoteen 1977 mennessä kuolleiden henkilöiden kuolinpesille. Myös vuonna 1979 annettiin paljon tunnuksia, mutta sen jälkeen tahti rauhoittui. Tunnuksia annettiin joka vuosi mutta aiempaa vähemmän.

Suuri määrä kuolinpesien tunnuksia annettiin jälleen vuonna 1998. Viimeistään tällöin on täytynyt luopua päivämäärää 1.1.1982 koskeneesta rajoituksesta.

Kuolinpesän Y-tunnuksesta ei yleensä voi päätellä henkilön kuolinvuotta. Tunnuksen on voinut saada vasta paljon kuoleman jälkeen. Toisaalta tunnus on voinut olla henkilön käytössä jo tämän eläessä.

LY-tunnusten numerosarjat

LY-tunnusten jako alkoi 15.3.1978 kahdesta numerosarjasta: järjestysnumeroista (0) 100 001 ja 9 000 000. Tuolloin jaettiin tunnukset olemassa olleille yrityksille ja verotusyksiköille. Vuonna 1978 jako tapahtui aluksi ainakin pääasiassa kunnittain. Myöhemmin ei ole enää jaettu kunnittain.

Ensimmäinen nykyisissä rekistereissä näkyvä LY-tunnus on 0100002-9. Se on kuulunut Artjärven Metalli Oy:lle. Ei ole selvinnyt, onko ihan ensimmäinen numero 0100001-0 aikanaan jaettu jollekin. Vuoden 1978 loppuun mennessä oli päästy noin numeroon 0243421-6 asti ja saatu jaetuksi noin 220 000 tunnusta.

Jako on jatkunut tästä numerosarjasta lähes katkeamatta aina nykypäiviin saakka. Uudemmat numerot eivät ala nollalla, vaan käyttöön ovat vuoron perään tulleet 1-, 2- ja 3-alkuiset tunnukset.

Numerosarjan alkupään lisäksi jaettiin numerolla 9 alkavia LY-tunnuksia kahdesta numerosarjasta: järjestysnumeroista 9 000 000 ja 9 900 000. Nämä tunnukset ovat 90–92-alkuisia ja 99-alkuisia tunnuksia. Väliin jäävä numeroalue 93–98 on oletettavasti käyttämätön.

90–92-alkuiset tunnukset (1978)

90–92-alkuiset tunnukset muodostavat yhtenäisen sarjan. Niiden jako alkoi 15.3.1978 niin kuin muidenkin tunnusten. Ensimmäinen tunnus oli 9000000-3, joka on vuonna 2020 edelleen voimassa ja kuuluu eräälle kiinteistöyhtymälle.

Koko 90–92-numeroalueen jako näyttää tapahtuneen 1978. Suurin tiedossa oleva tunnus 9213971-1 annettiin 7.10.1978. Alueen tunnusten rekisteröintipäiviä on tiedossa myös 1978 jälkeen ainakin 1999 asti. Kuitenkin kaikki alueen tunnukset sattuvat numerovälille 9000000-3..9213971-1. Koska tunnukset on jaettu numerojärjestyksessä, kaikki 90-, 91- ja 92-alkuiset tunnukset lienee alun perin annettu jo vuonna 1978. Rekisteröintipäivä on vain päivittynyt, kun tunnuksia on verohallinnossa poistettu käytöstä ja otettu uudelleen käyttöön edellä kuvatulla tavalla.

Valtaosa tämän numeroalueen tunnuksista on kuulunut kuolinpesille ja verotusyhtymille. Muita yksikköjä on vain vähän. Muissa yksiköissä on verohallinnon yksiköitä: elinkeinoyhtymiä, yhteisetuuksia, yhteisvastuullisia pidätysvelvollisia ja yhteismetsiä. Joukossa on myös tavallisia yrityksiä kuten osakeyhtiöitä, kommandiittiyhtiöitä ja avoimia yhtiöitä. Näiden lisäksi on mm. pieni joukko kuntia ja seurakuntia sekä yhdistyksiä. Näillä ei näytä olevan mitään yhdistävää tekijää. Kuolinpesien tunnukset lienevät kuitenkin kuuluneet viimeistään vuonna 1977 kuolleiden henkilöiden jakamattomille kuolinpesille.

Miksi jotkut saivat 0-alkuisen ja toiset 9-alkuisen tunnuksen ei ole tiedossa. Yrityksistä valtaosa sai joka tapauksessa 0-alkuisen tunnuksen. Näin varsinkin osakeyhtiöillä. 9-alkuisten osakeyhtiöiden osalta näyttää siltä, että moni niistä on 1978 ollut joko kommandiitti- tai avoin yhtiö. Yhtiömuoto on myöhemmin vaihtunut osakeyhtiöksi ja 9-alkuinen LY-tunnus on säilynyt. Kommandiitti- ja avoimilla yhtiöillä 9-alkuisen tunnuksen saaminen on ollut osakeyhtiötä tavallisempaa.

99-alkuiset tunnukset

99-alkuisia tunnuksia on selvästi muita 9-alkuisia vähemmän. Vaikka 9-alkuisia sai antaa vain 1987 asti, 99-alkuisia on kuitenkin päivätty ainakin vuosille 1988–1995. Näyttää siltä, että 99-tunnuksilla on ollut jokin erityinen, muista poikkeava rekisteröintitapa tai käyttötarkoitus.

99-tunnuksia on tiedossa niin vähän, että numeroinnin kulkua on vaikea tutkia. Osa aineiston numeroista on perättäisiä, mutta välissä on tyhjää. Ensimmäinen tiedossa oleva numero on 9900745-5. Tästä numerointi jatkuu hyppäyksittäin ylöspäin ainakin numeroon 9907975-8 asti. Näiden 990-alkuisten lisäksi tunnetaan muutama 992-alkuinen, yksi 995-alkuinen ja yksi 997-alkuinen tunnus. 9975268-2 on korkein tietoon saatu LY-tunnus. Se on kuulunut avoimelle yhtiölle nimeltä Parturi-Kampaamo Pyhälahti & Pohjoisaho mutta korvattu toisella tunnuksella. Ainakin neljä muutakin 99-tunnusta on korvattu toisella tunnuksella, mutta määrä liian pieni johtopäätösten tekoon.

99-alkuisissa on muutama osakeyhtiöille annettu tunnus, joista on saatu lisätietoa. Osakeyhtiöille on annettu 99-tunnuksia vuonna 1991 ja yksi vuonna 1995. Kaikki kuuluvat osakeyhtiöille, jotka on lakkautettu kaupparekisteristä vuoden 2009 loppuun mennessä. Lisäksi kaksi tunnusta on annettu jo 70-luvulla lakkautetuille osakeyhtiöille.

Mitä olivat keinotekoiset LY-tunnukset?

LY-tunnuksiin kuului lääninverovirastojen antamia ns. keinotunnuksia. Vuoden 1987 ohjeessa todetaan:

Lahjavero- ja arpajaisverotapauksissa lääninverovirastolta voidaan tulla hakemaan ns. keinotunnusta (tietyltä numeroväliltä annettu ly-tunnus).

Numeroväliä ohjeessa ei kerrota. Nähtävästi verottajalla oli tarve myöntää keinotunnus näitä kahta harvinaisempaa verolajia varten niille verovelvollisille, jotka eivät normaalisti olisi muuten saaneet LY-tunnusta. Toisaalta vuoden 1997 dokumentti antaa keinotunnuksista ristiriitaista tietoa:

Lääninverovirasto on voinut nykyisen LYR-järjestelmän käyttöönottoon saakka (lokakuuhun 1987 asti) antaa juridiselle verohallinnon asiakkaalle keinotekoisen ly-tunnuksen 9 000 000 ja 9 900 000 alkavasta numerosarjasta. – – Keinotekoisen ly-tunnuksen saaneita verohallinnon asiakkaita esiintyy vielä asiakaskannassa vajaat 100 000 asiakasta. Nämä ovat pääosin verohallinnnon omia verotusyksiköitä. Keinotunnuksellisissa asiakkaissa on vain joitakin satoja sellaisia, jotka ovat merkitty kaupparekisteriin. – – Keinotekoisen ly-tunnuksen antaminen kuuluu historiaan.

Tiedot ovat keskenään ristiriitaiset. 9 000 000-sarjan tunnukset on selvästi annettu heti vuonna 1978 ja niitä on paljon. Toisaalta 9 900 000-sarjan tunnukset ovat vuoden 1987 jälkeiseltä ajalta. Jos jälkimmäinen lainaus on väärinymmärrys, keinotekoinen tunnus olisi voinut tarkoittaa 99-alkuisia tunnuksia. Tällöin olisi ymmärrettävää, miksi 99-alkuisia tunnuksia on vähän: niitä olisi tarvittu poikkeustapauksiin. Tämän pidemmälle ei päättelyssä päästä ilman lisätietoja.

Y-tunnus vuodesta 2001 eteenpäin

Vuoden 2001 uudistus

LY-tunnus muuttui Y-tunnukseksi 1.4.2001, jolloin siitä tuli yritysten ja yhteisöjen yleinen tunniste. Samalla kaupparekisterinumero ja säätiörekisterinumero jäivät pois käytöstä ja Y-tunnus korvasi ne. Koska yrityksillä ja säätiöillä oli LY-tunnukset jo ennestään, uutta numerointia ei tarvinnut tässä yhteydessä tehdä.

Muutoksen yhteydessä tunnuksiin jätettiin lyhyt tyhjä väli. Tunnuksen 1680289-2 jälkeen ei näytä tulevan mitään ennen tunnusta 1700000-7. Näyttää siltä, että muutoksen yhteydessä jätettiin täyttämättä pieni numeroalue 16-alkuisten numeroiden lopusta ja että aluetta täytettiin syystä tai toisesta hiukan jälkikäteen vielä huhtikuun puolella. Tunnus 1700000-7 on annettu 30.3. eli vielä LY-tunnuksen aikana. Ensimmäinen Y-tunnuksen aikana annettu tunnus on tiettävästi 1700003-1, annettu maanantaina 2.4.2001.

Kun LY-tunnukset olivat ensin olleet salaisia, Y-tunnukset puolestaan ovat olleet hyvin julkisia. Ne on voinut katsoa YTJ.fi:stä 1.6.2001 alkaen.

Kaupparekisterinumeron korvaaminen Y-tunnuksella 2001

Kaupparekisteriin merkityt yritykset yksilöitiin aiemmin juoksevalla kaupparekisterinumerolla. Kaupparekisterinumeron jakaminen loppui lauantaina 31.3.2001. Silloin annettiin viimeinen kaupparekisterinumero 808.890 Siivous Wimma Oy:lle. Tämän jälkeen uudet yritykset eivät enää saaneet kaupparekisterinumeroa vaan pelkän Y-tunnuksen, joka vanhoilla yrityksillä jo olikin.

Yleistäen voidaan sanoa, että kaupparekisterinumeroita on pääsääntöisesti yrityksillä, joiden Y-tunnus on pienempi kuin 1700000-7. Tätä suuremmat tunnukset puolestaan kuuluvat yrityksille, joilla ei ole kaupparekisterinumeroa. Numeroraja ei ole kiveen hakattu: poikkeukset vahvistavat säännön. Niinpä on olemassa yrityksiä, joilla on kaupparekisterinumero ja tätä suurempi Y-tunnus. Vastaavasti on olemassa yrityksiä, joiden Y-tunnus on pienempi kuin 1700000-7 mutta joilla ei siitä huolimatta ole kaupparekisterinumeroa. Lisäksi kaikkien yritysten ei ole ollut välttämätöntä rekisteröityä kaupparekisteriin ollenkaan. Sen vuoksi niillä ei ole voinut olla kaupparekisterinumeroakaan.

Säätiöiden Y-tunnus

Säätiöt rekisteröitiin aikaisemmin juoksevalla säätiörekisterinumerolla. Säätiörekisterinumero pysyi yleensä samana mutta vaihtui, jos säätiön nimi vaihtui. Pienin numero oli 1. Välittömästi ennen Y-tunnusuudistusta rekisteröitiin säätiö numero 3467.

Y-tunnuksen korvatessa säätiörekisterinumeron vuonna 2001 voitiin siirtyä käyttämään niitä LY-tunnuksia, jotka säätiöille oli annettu jo aiemmin.

Yhdistysten ja uskonnollisten yhdyskuntien Y-tunnus

Aatteelliset yhdistykset, uskonnolliset yhdyskunnat ja kauppakamarit tunnistettiin vuoteen 2019 asti yhdistysrekisterinumerolla. Yhdistysrekisterinumero oli juokseva numero, joka annettiin rekisteröintijärjestyksessä.

Y-tunnuksen yhdistys sai vain silloin, jos se merkittiin kaupparekisteriin, arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, ennakkoperintärekisteriin tai työnantajarekisteriin. Tavallisesti näin ei ollut. Useimmat yhdistykset olivatkin ilman Y-tunnusta.

Y-tunnus korvasi yhdistysrekisterinumeron vuonna 2019. Kaikille vanhoille yhdistyksille annettiin Y-tunnus, joka päivättiin 15.9.2019. Samoin tehtiin uskonnollisille yhdyskunnille. Jos yhdistyksellä tai yhdyskunnalla oli jo Y-tunnus, vanha Y-tunnus säilyi. Ennen muutosta lakkautetut yhdistykset ja yhdyskunnat eivät saaneet uutta Y-tunnusta.

Muutospäivälle 15.9.2019 merkityt Y-tunnukset kuuluvat seuraavan taulukon mukaisiin numeroväleihin.

Numeroväleille osuu lähes 57 000 Y-tunnusta, joten muutos koski suurta joukkoa yhdistyksiä ja uskonnollisia yhdyskuntia. Kauppakamareilla (rekisterinumerot 800.001–800.023) oli Y-tunnukset jo ennestään.

Jos Y-tunnus osuu mainittuihin numeroväleihin, voitaneen siitä päätellä, että yhdistys tai uskonnollinen yhdyskunta ei ole ennen vuotta 2019 ollut kaupparekisterissä, arvonlisäverovelvollisten rekisterissä, ennakkoperintärekisterissä tai työnantajarekisterissä.

Yritysmuodot

LY- ja Y-tunnuksia on annettu huomattavalle määrälle erimuotoisia yrityksiä ja yhteisöjä. Se, minkä muotoisille yksiköille tunnusta on annettu ja millä tavalla yksiköitä on luokiteltu, on vaihdellut ajan mittaan. Luokkia on tullut ajan myötä lisää ja vanhoja luokkia on jaettu osiin. Joitain luokkia on myös poistunut käytöstä.

Seuraavassa taulukossa on lueteltu LY-tunnuksen ja Y-tunnuksen aikana käytetyt yritysmuotojen luokat. Kulloinkin käytössä olleet luokat on merkitty x:llä. Vuosilta 1987 ja 1995 taulukossa on kaikki niin verottajan sisäiset kuin julkisetkin yritysmuodot. Vuonna 1987 kaikkien yritysten tiedot olivat salaisia; vuonna 1995 muut paitsi tähdellä * merkityt olivat jo julkisia. Vuodesta 2001 alkaen on taulukossa vain julkisesti saatavilla olleet yritysmuodot. Vuodelta 2020 on lisäksi merkitty sulkeisiin (x) ne yritysmuodot, joissa ei ole yhtään rekisteröityä yritystä.

Sarakkeessa YTJ-koodi on yritysmuodon numerokoodi YTJ.fi-sivuston mukaisena (2001 ja 2020). Luokat, joilla ei ole YTJ-koodia, tunnetaan vain LY-tunnuksen ajalta.

Luokan puuttuminen ei välttämättä tarkoita, etteikö ko. luokan yksiköillä olisi ollut Y-tunnusta. Esimerkiksi paliskunnilla on jo pitkään ollut Y-tunnukset, vaikka niitä ei ennen erotettu omaksi yritysmuodokseen. Kaikilla oikeudellisilla muodoilla, esimerkiksi sijoitusrahastoilla tai tiekunnilla, ei edelleenkään ole omaa luokkaansa, vaikka niillä olisikin Y-tunnukset.

Tunnuksen pysyvyys

Y-tunnus on lähtökohtaisesti pysyvä kuten myös LY-tunnus on aikanaan ollut. Tunnus ei tavallisesti muutu, vaikka yhtiömuotoa muutettaisiin, yritystoiminta keskeytettäisiin tai sitä jatkettaisiin myöhemmin.

Merkittävin poikkeus pääsääntöön on se, että luonnollisen henkilön ja oikeushenkilöiden Y-tunnukset ovat aina erilliset. Tunnus ei voi siirtyä luonnolliselta henkilöltä oikeushenkilölle eikä päinvastoin. Luonnollisen henkilön Y-tunnus taas on niin pysyvä, että se pysyy, vaikka samalla yrittäjällä olisi monta toiminimeä tai liikettä eri aikoina.

Pysyvyys koskee myös perustamisvaihetta. Yhtiö, yhdistys tai säätiö voi saada (L)Y-tunnuksen jo ennen kuin se on virallisesti syntynyt eli merkitty ao. rekisteriin (ns. esiyhteisö). Kun rekisteröinti sitten tapahtuu, (L)Y-tunnus ei muutu.

Seuraavassa taulukossa on kuvattu erilaisia muutostilanteita yksityiskohtaisemmin. Tiedot perustuvat verottajan ohjeeseen vuodelta 1987, PRH:n ja verottajan dokumenttiin vuodelta 1997 sekä yritys- ja yhteisötietolakiin vuoden 2020 mukaisena. Taulukkoa ei tule ottaa kirjaimellisesti: Käytäntö on saattanut horjua ja mm. vuoden 1987 ohje salli tapauskohtaisen harkinnan.

Tunnuksen yksilöllisyys

Y-tunnus yksilöi yrityksen. Kahdella eri aikoina toimivalla yrityksellä voi olla sama nimi mutta eri Y-tunnus. Suomessa on esimerkiksi ollut kaksi Nordea Bank Finland Abp -nimistä yhtiötä, toinen 1445044-0 ja toinen 1680235-8.

Joissain muissakin tapauksissa kahdella eri Y-tunnuksella toimivalla yhteisöllä on sama nimi. Suomessa on mm. kaksi Järvenkylän Yhteismetsää, toinen 0975568-8 ja toinen 9137264-2.

Pois käytöstä jäänyttä Y-tunnusta ei anneta toiselle yritykselle tai yhteisölle.

Kun LY-tunnuksen aikana tunnus jäi pois käytöstä, se siirrettiin poistettujen tunnusten rekisteriin. Sieltä se voitiin aktivoida uudelleen käyttöön, jos sama yksikkö aloitti toimintansa uudelleen. Sitä ei kuitenkaan voinut antaa jollekin toiselle.

Y-tunnukseen liittyvät velvoitteet ja maksut

Y-tunnus on lain mukaan merkittävä yrityksen ja konkurssipesän kirjeisiin ja lomakkeisiin. Osakeyhtiön on mainittava Y-tunnus myös verkkosivuillaan, jos sillä sellaiset on, mutta muille yrityksille se on vapaaehtoista. Luonnollisten henkilöiden ei tarvitse mainita Y-tunnustaan yksityistalouttaan koskevissa kirjeissä tai lomakkeissa. Se olisikin hullua.

Itse Y-tunnus on ilmainen kuten LY-tunnuskin on aikanaan ollut. Jotta oikeushenkilö voisi saada Y-tunnuksen, se kuitenkin yleensä edellyttää maksullista rekisteröintiä, esimerkiksi yhtiön rekisteröintiä kaupparekisteriin tai yhdistyksen rekisteröintiä yhdistysrekisteriin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tunnus sinällään olisi maksullinen, vaan maksu tulee muusta.

Y-tunnuksen saaminen johtaa kuitenkin ennen pitkään rahanmenoon, sillä se mahdollistaa verotuksen. Y-tunnuksen saatuaan yritys joutuu heti verottajan hampaisiin ja saa maksettavaksi aivan järkyttävän paljon hirmu kalliita ja epäreiluja veroja, jotka tuhoavat pahaa-aavistamattoman yrittäjän bisnekset heti ensimetreillä. Mitä muuta voisi odottaakaan verotusta varten käyttöön otetulta tunnukselta?

Y-tunnus ruotsiksi ja englanniksi

Y-tunnus on ruotsiksi företags- och organisationsnummer ja lyhennettynä FO-nummer. FO-nummer ei ollut aluksi itsestäänselvyys, vaan siitä oli vähällä tulla Y-signum. Se olisi ollut hiukan häpeällistä, sillä företag ja organisation eivät ala ruotsiksi Y:llä, kuten ummikotkin voivat helposti havaita. Sana signum (tunnusmerkki) on puolestaan finlandismi, jota ei kunnon ruotsissa käytetä tunnusnumeron merkityksessä. Niinpä piti päästä eroon sekä Y-kirjaimesta että signumista. Eräiden vaiheiden jälkeen Y-tunnuksesta tuli lopulta FO-nummer.

Englanniksi Y-tunnuksesta oli vähällä tulla Y-code. Vaan eipäs tullutkaan, sillä kaikkihan tietävät, että Y ei kuvaa bisnestä. Niinpä Y-tunnus on englanniksi Business ID eli Business Identity Code.

Ruotsinmaalla Y-tunnusta vastaava numerosarja on nimeltään organisationsnummer.

Arvonlisäverotunniste

Suomalaisesta Y-tunnuksesta syntyy arvonlisäverotunniste eli ALV-numero, kun sen eteen laitetaan FI ja yhdysviiva jätetään pois. Esimerkiksi Y-tunnusta 1234567-1 vastaava ALV-numero on FI12345671.

Vaikka ALV-numeron voikin muodostaa näin helposti, se on voimassa vain, jos yritys on erikseen rekisteröitynyt arvonlisäverovelvolliseksi.

Yhteenveto

Lähteet

Kirjalliset lähteet

• Liike- ja yhteisörekisterityöryhmä: Liike- ja yhteisörekisterijärjestelmän kehittäminen. Työryhmämuistio 1987:VM 42. Helsinki: Valtiovarainministeriö, 1987.
• Luukkonen, Juhani: ATK-tunnuksen tarkistusmerkistä. Teoksessa: ATK-tunnustoimikunnan mietintö. Komiteamietintö 1968: B 94. Helsinki: 1968.
• LYR-säädöstyöryhmä: Liike- ja yhteisörekisterin perustaminen. Helsinki: Sisäasiainministeriö, 1983. ISBN 951-46-7659-9.
• Nevalainen, Tapio ym: Liike- ja yhteisörekisterijärjestelmä. Yleissuunnitelma. Helsinki: Väestörekisterikeskus, 1977.
• PRH/Verohallitus: Verohallinnon ja PRH:n rekisterien tunnuksen antamiseen ja ylläpitoon liittyvät nykyiset rekisteritoiminnot, osa II. Tunnus-projekti / 10.4.1997.
• Reuter, Mikael: När Y-signum blev FO-nummer, eller Stora slaget om Y. Språkbruk 2/2001.
• Suomen metsäkeskus: Y-tunnus tiekunnalle? 3.4.2020.
• Suomen Yrittäjät: Suomessa yli 330 000 y-tunnusta, joita ei löydy kaupparekisteristä. 13.2.2019.
• Verohallinto: Liike- ja yhteisötunnusrekisteri 1.1.1998 alkaen. Tiedote. Verohallituksen julkaisu 826a, 17.12.1997.
• Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä: Hyvä uutinen: Yritykset ja yhteisöt yhdessä rekisterissä. YTJ-julkaisu 7. 2001.

Lait, asetukset ja hallituksen esitykset

• Asetus liike- ja yhteisötunnuksesta 598/1991.
• Yritys- ja yhteisötietolaki 16.3.2001/244, vuoden 2020 tilanne.
• Valtioneuvoston asetus yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä 288/2001.
• Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi liike- ja yhteisötunnuksen luovuttamisesta. HE 11/1990.
• Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi verotusmenettelystä annetun lain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. HE 163/1997.
• Hallituksen esitys Eduskunnalle yritys- ja yhteisötietolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 188/2000.

Muut lähteet

Lähteinä on käytetty myös seuraavia tietoaineistoja: Tilastokeskus: LY-tunnusCD 1993–2001. Patentti- ja rekisterihallitus: YTJ-tietopalvelu, Virre-tietopalvelu, Yhdistysrekisterin tietopalvelu, Avoin Data -tietopalvelu, 2017–2020. Poistettujen yritysten luetteloita 2006–2017. Verohallinto: Ennakkoperintärekisteristä poistetut yritykset, Virallinen lehti 1999–2001. Pora, Heikki: Lakanneiden Suomalaisten yritysten tietokanta, luotu PRH:n CD-Katka-materiaalista. PRH:sta saatu YTJ-tilasto 30.10.2020.

Julkaistu: 26.11.2020

Katso myös: Y-tunnuslaskuri, kaupparekisterinumero, liiketunnus

Y-tunnus – firmojen koodaaja
URN:NBN:fi-fe202001011000