Liiketunnus ja liikevaihtoveronumero

Liiketunnus oli LY-tunnusta ja Y-tunnusta edeltänyt suomalaiset yritykset yksilöinyt tunnusnumero. Yrityksen liiketunnus perustui sen liikevaihtoveronumeroon. Liiketunnus otettiin käyttöön 1970-luvun alussa, mutta käyttö ei yleistynyt. Sekä liiketunnus että liikevaihtoveronumero korvattiin lopulta LY-tunnuksella 1990-luvun vaihteessa.

Tämä artikkeli kertoo, millaisia liiketunnus ja liikevaihtoveronumero olivat, mitä puutteita niissä oli ja miten hitaasti viranomaiset korjasivat järjestelmän, joka oli susi jo syntyessään. Artikkeli kertoo lisäksi, miten liiketunnus annettiin myös kouluille oppilaitoksen tunnuksen nimellä.

Sisällys

  1. Liikevaihtoveronumero
  2. Liiketunnus
  3. Tarkistusnumerot
  4. Liiketunnuksen kohtalo
  5. Liiketunnus kouluille: Oppilaitoksen tunnus
  6. Toteutumatta jääneitä ehdotuksia
  7. Yhteenveto
  8. Lähteet

Katso myös: Y-tunnus, kaupparekisterinumero

Liikevaihtoveronumero

Liikevaihtoveronumero oli liikevaihtovero­velvollisille yrityksille vuosina 1963–1988 annettu tunnus.

Alkuperäinen liikevaihtoveronumero muodostui kirjaimesta R tai M ja sen perässä olevista 6 numerosta. Kirjaimella erotettiin toisistaan tukku- ja vähittäisverovelvolliset yritykset. R merkitsi tukku­verovelvollista, M puolestaan vähittäis­verovelvollista.

Numero-osan ensimmäinen numero ilmoitti liikevaihtovero­toimiston, jonka alueeseen yritys kuului. Numerosarjat olivat vuodelta 1968 olevan tiedon mukaan seuraavat:

Liikevaihtoveronumeron numerosarjat 1968
100 000..199 999Helsingin lvv-toimisto
200 000..299 999(varattu Helsingin tsto, ei käytössä)
200 000..399 999Turun tsto
400 000..499 999Tampereen tsto
500 000..599 999Vaasan tsto
600 000..699 999Kuopion tsto
700 000..799 999Oulun tsto
800 000..899 999Kotkan tsto
900 000..989 999Vakuutusmaksu­vero­velvollisten numerot *
* Alajako kymmenin tuhansin toimistoittain em. järjestyksessä.

Liikevaihtoveronumero ei ollut pysyvä. Vuodelta 1967 peräisin olevan tiedon mukaan numero saattoi vaihtua yrityksen nimen vaihtuessa, sen omistajan vaihtuessa, sen muuttaessa liikevaihtovero­toimistosta toiseen ja muustakin syystä.

Tukkuverovelvollisuus lakkautettiin 1976 ja 1978. Myöhemmin, ainakin 1980-luvulla, liikevaihtoveronumero oli 6+2-numeroinen numerosarja, jossa ei enää ollut kirjainta.

Esimerkki vanhasta kirjaimellisesta ja uudemmasta tarkistusnumerollisesta liikevaihtoveronumerosta:

M 502 781 Joutsan osuuskauppa
827159-96 UL-Idea Oy

Liikevaihtoveronumeron käyttö lopetettiin verotuksessa 1.1.1989. Se korvattiin LY-tunnuksella ja luonnollisten henkilöiden osalta henkilötunnuksella. Tunnuksen käyttö lopetettiin, koska rinnakkaisten tunnusten ylläpito ei ollut järkevää.

Liiketunnus

Liiketunnuksella oli tarkoitus yksilöidä sekä yritykset ja niiden toimipaikat. Asetus liiketunnuksesta tuli voimaan vuonna 1971. Liiketunnusjärjestelmää hallinnoi Tilastokeskus. Liiketunnuksen sai antaa oikeushenkilöille ja liike- tai elinkeinotoimintaa harjoittaville luonnollisille henkilöille sekä näiden alayksiköille. Liiketunnus oli julkinen tieto. Tiedon jonkin yrityksen liiketunnuksesta sai Tilastokeskuksesta.

Liiketunnuksiin kuului kahdenlaisia numeroita: yritystason ja toimipaikkatason liiketunnuksia. Tunnukset olivat seuraavaa muotoa:

nnnnnn-xy  Yritystason liiketunnus eli liikevaihtoveronumero
nnnnnnn-xy Toimipaikkatason liiketunnus

Yritystason liiketunnus oli 8-numeroinen luku. Se oli sama kuin yrityksen liikevaihtoveronumero (ilman kirjainosaa). Kuusi ensimmäistä numeroa yksilöivät yrityksen. Kaksi viimeistä numeroa olivat tarkistusnumeroita.

Toimipaikkatason liiketunnus oli 9-numeroinen luku. Seitsemän ensimmäistä numeroa olivat yksilöintiosa. Kaksi viimeistä numeroa olivat tarkistusnumeroita. Toimipaikkatason liiketunnus ei riippunut yritystason tunnuksesta eikä sisältänyt maantieteellistä tai toimialakohtaista tietoa.

Yritystason liiketunnus oli siinä mielessä huono, ettei se käynyt niille yrityksille, jotka eivät olleet liikevaihtoverovelvollisia. Niille suunniteltiin annettavan toimipaikkatason tunnuksen kaltaiset 9-numeroiset liiketunnukset. Käytännössä näin ei ilmeisesti kuitenkaan tehty, vaan mahdollisuus jäi kuolleeksi kirjaimeksi.

Vuodelta 1973 olevan tiedon mukaan liiketunnuksia oli annettu vain liikevaihtoverovelvollisille yrityksille ja niiden alayksiköille. Yritystason liiketunnuksia oli annettu noin 66 000 ja toimipaikkatason liiketunnuksia noin 120 000.

Tarkistusnumerot

Sekä liiketunnuksen että alun jälkeen myös liikevaihtoveronumeron lopussa oli kaksi tarkistusnumeroa (-xy).

Seuraavassa esitetään, kuinka tarkistusnumerot laskettiin 9-numeroiselle liiketunnukselle, jonka alkuosa oli 1234567. Lyhyemmän 8-numeroisen liiketunnuksen ja myös liikevaihtoveronumeron tarkistusnumerot laskettiin samalla tavalla. Selvyyden vuoksi voi lyhyemmän tunnuksen eteen ajatella etunollan (0123456), jotta numerot menevät varmasti alla olevissa taulukoissa kohdilleen.

Ensimmäinen tarkistusnumero

Ensimmäinen tarkistusnumero (x) laskettiin kertomalla tunnuksen alkuosan numerot oikealta alkaen seuraavalla kaavalla:

Alkuosa1234567
Kerroin*3215432
Tulo3 4 320201814
Summa=82, jaa luvulla 11, jää 5

Kertolaskuilla saadut tulot summattiin (82). Seuraavaksi laskettiin jakojäännös, joka jäi, kun summa jaettiin luvulla 11. Jakojäännöksestä (5) saatiin ensimmäinen tarkistusnumero seuraavan taulukon mukaisesti:

JakojäännösTarkistusnumero x
00
110 − summan viimeinen numero
2..1011 − jakojäännös

Yllä olevassa esimerkissä ensimmäinen tarkistusnumero x = 11 − 5 = 6.

Toinen tarkistusnumero

Toinen tarkistusnumero (y) laskettiin lisäämällä ensimmäinen tarkistusnumero alkuosan perään. Sitten kerrottiin numerot oikealta lukien seuraavalla tavalla:

Alkuosa1234567-   6
Kerroin*12121212
Tulo1438512712
Summa1 4 3 8 51+2 71+2= 34

Edelliskerrasta poiketen tällä kertaa ei laskettukaan tulojen summaa vaan tulojen yksittäisten numeroiden summa. Summasta puolestaan tarvittiin vain viimeinen numero. Toinen tarkistusnumero oli viimeinen numero erotuksesta 10 − summan viimeinen numero. Esimerkissä summan 34 viimeinen numero on 4, joten on laskettava erotus 10 − 4 = 6. Erotuksen viimeinen numero y = 6.

Koko liiketunnukseksi tuli näin 1234567-66.

Liiketunnuksen kohtalo

Liiketunnus epäonnistui eikä se tullut yleiseen käyttöön. Liiketunnuksen valuvika oli sen perustuminen liikevaihtoveronumeroon. Tunnus ei ollut pysyvä vaan muuttui veronumeron muuttuessa ja myös silloin, kun yrityksen verovelvollisuus lakkasi tai alkoi. Liiketunnuksesta kävi ilmi verovelvollisuus ja maantieteellinen alue, kun optimaalinen tunnus olisi ollut pelkkä numerosarja.

Ongelmana olivat myös henkilöyrittäjien tunnukset. Yrittäjillä nimittäin oli kaksi rinnakkaista tunnusnumeroa: liikevaihtoveronumero ja henkilötunnus.

Liiketunnuksen ongelmat oli tiedostettu jo parin vuoden kuluttua aloittamisesta eli vuonna 1973. Ongelmia ratkomaan perustettiin jos jonkinlaista komiteaa. Ratkaisua etsittiin tunnuksen numeromuodon vaihtamisesta henkilötunnuksen näköiseksi ja toisaalta nykyisen Y-tunnuksen kaltaiseksi. Lopulta ongelma ratkaistiin siirtymällä LY-tunnuksen käyttöön ja tekemällä siitä julkinen vuonna 1991.

Asetus liiketunnuksesta kumottiin vuonna 1999.

Liiketunnus kouluille: Oppilaitoksen tunnus

Liike-elämä ja kapitalistinen bisnes eivät tule ensimmäisinä mieleen 1970-luvun koulumaailmasta. Kouluilla oli kuitenkin eräänlainen liiketunnus jo silloin, kun niitä ei saatu annettua edes kaikille yrityksille.

Oppilaitoksen tunnus oli 1970-luvulla käyttöön otettu oppilaitoksen yksilöinyt numerosarja. Oppilaitoksen tunnus kuului liiketunnus­järjestelmään ja vastasi edellä mainittua toimipaikkatason liiketunnusta. Oppilaitoksen tunnusta käytettiin ainakin Tilastokeskuksen vuosien 1971–1986 oppilaitosluetteloissa. Oppilaitoksia olivat mm. koulut, ammatilliset oppilaitokset ja korkean asteen oppilaitokset.

Täydellinen oppilaitoksen tunnus oli 9-numeroinen numerosarja. Siihen kuului 7-numeroinen yksilöintiosa ja 2 tarkistusnumeroa. Toimipaikkatason liiketunnuksista varattiin oppilaitoksille numeroalue 3 100 000 .. 3 119 999. Varattu alue otettiin kuitenkin käyttöön vain alusta numeroon 3 109 999 asti.

Alkunumerot 310 voitiin jättää merkitsemättä, jolloin numerointiin riitti 4 numeroa 0001, 0002 jne. Kaksi tarkistusnumeroa liitettiin näiden perään. Tarkistusnumerot laskettiin samalla tavalla kuin liiketunnuksen tarkistusnumerotkin kuitenkin niin, että lasku tehtiin täydellisellä 310-alkuisella numerolla.

Esimerkki oppilaitoksen tunnuksesta: 0001-95 Alahärmän lukio, täydellinen tunnus 3100001-95.

Oppilaitokset oli numeroitu ryhmissä siten, että tunnuksen ensimmäinen numero ilmoitti koulun pääryhmän. Pääryhmiä olivat yleiskoulutus (1xxx), keskiasteen oppilaitokset (2xxx..7xxx), korkean asteen oppilaitokset (8xxx) ja erityistarkoituksiin varattu muut (9xxx). Keskiasteen oppilaitokset oli lisäksi kooditettu oppialan mukaan.

Oppilaitoksen tunnuksen myöhäisempiä vaiheita ei ole selvitetty tätä artikkelia varten. Tunnus muuttui vuonna 1988 nelinumeroisesta viisinumeroiseksi, kun vanhan tunnuksen eteen lisättiin nolla. Numerosarjaksi oli edelleen varattu 00000..19999. Kaksi tarkistusnumeroa jäivät pois joko tässä vaiheessa tai myöhemmin. Vuonna 1992 käytettiin oppilaitosrekisterissä jo erilaista tarkistusnumerointia, nimittäin 1-merkkistä tarkistusmerkkiä, joka laskettiin ”10-modulin” mukaisesti.

Toteutumatta jääneitä ehdotuksia

ATK-tunnus: Vuoden 1968 ehdotus liiketunnukseksi

Liiketunnuksen käyttöönottoa edelsi ATK-tunnustoimikunnan vuonna 1968 ehdottama ATK-tunnus. Tunnuksen käyttötarkoitus oli sama kuin liiketunnuksella tuli sittemmin olemaan, mutta sen nimi ja muoto olivat hiukan erilaiset.

ATK-tunnuksen alkuosa olisi ollut sama kuin liiketunnuksella. Tarkistusnumeroita olisi ollut vain yksi. Se olisi laskettu hiukan eri tavalla kuin liiketunnusta myöhemmin laskettiin.

ATK-tunnuksia olisi ollut lyhyempää ja pidempää muotoa: esimerkiksi 250 614-2 ja 5 101 823-2. Lyhyempi muoto olisi ollut sama kuin yrityksen liikevaihtoveronumero, jonka perään olisi lisätty tarkistusnumero. Muille yrityksille, julkisoikeudellisille yhteisöille ja yritysten alayksiköille olisi annettu pidempi muoto. Myös postitoimipaikat, rahalaitosten konttorit ja tietyt verotusyksiköt kuten verotusyhtymät olisivat saaneet oman, pidempää muotoa olevan ATK-tunnuksensa.

Henkilötunnuksen muotoinen liiketunnus: Vuoden 1973 ehdotus

Vuonna 1973 uutisoitiin, että liiketunnus­järjestelmä olisi uudistumassa vuonna 1975. Ehdotuksen oli laatinut liiketunnus­järjestelmän kehittämistoimikunta. Liiketunnuksia olisi ollut kahdenlaisia.

Luonnollisen henkilön liiketunnus olisi ollut hänen henkilötunnuksensa. Ne olikin jo jaettu, joten olisi säästytty uusien tunnusten jakamiselta.

Juridisen henkilön liiketunnus (yhtiöt ja muut laitokset) olisi ollut henkilötunnuksen muotoinen. Varsinaisista henkilötunnuksista liiketunnuksen olisi erottanut se, että syntymäpäivän sijaan liiketunnuksessa olisi ollut mahdoton päiväys. Näin samaa tunnustekniikkaa olisi voitu käyttää sekä juridisille että luonnollisille henkilöille. Juridisen henkilön liiketunnus olisi ollut seuraavaa muotoa:

00xnnnnnnt

Tämä tunnus olisi muodostunut seuraavista osista:

Verrataanpa ehdotusta henkilötunnukseen. Tuohon aikaan henkilötunnuksissa ei virallisesti vielä ollut välimerkkiä, joten henkilötunnus voitiin esittää yhdessä pötkössä:

Henkilötunnusppkkvvnnnt
Liiketunnus00xnnnnnnt

Koska juridisen henkilön liiketunnus olisi alkanut kahdella nollalla (syntymäpäivän päiväosa) ja syntymäkuukauden paikalla olisi ollut jokin luvuista 20..99, henkilötunnukset ja liiketunnukset olisi ollut helppo erottaa toisistaan. Kun kuitenkin henkilö- ja liiketunnukset olisivat olleet yhtä pitkät ja niiden tarkistusmerkki laskettu samalla kaavalla, uusi liiketunnus olisi ollut teknisesti helppo lisätä tietokantoihin ja järjestelmiin henkilötunnusten rinnalle.

Toimikunta ehdotti lisäksi, että liiketunnuksen yksilönumero (nnnnnn) olisi muodostettu suoraan entisen liiketunnuksen 6-numeroisesta alkuosasta. Yritys, jonka entinen liiketunnus oli 610706-29, olisi saanut uudeksi tunnukseksi esimerkiksi 002610706A.

Uuden liiketunnuksen oli tarkoitus olla pysyvä. Se ei olisi enää muuttunut, vaikka liikevaihtoveronumero olisi vaihtunut tai yrityksen verovelvollisuus olisi lakannut.

Tällaista liiketunnusta ei koskaan otettu Suomessa käyttöön. Ehdotus hautautui kuolleiden mietintöjen hautausmaalle. Sen sijaan Ruotsissa otettiin vuonna 1975 käyttöön sikäläistä henkiötunnusta muistuttava organisationsnummer samankaltaisella idealla.

Yhteenveto

Historian merkkipaaluja
1963Liikevaihtoveronumero käyttöön R- tai M-alkuisena.
1970Asetus liiketunnuksesta. Liiketunnus pyritään saamaan käyttöön.
1973Liiketunnus ei ole onnistunut. Korvaavan ratkaisun etsintä alkaa.
1979LY-tunnus käyttöön verotuksessa. Liikevaihtoveronumeron käyttö jatkuu.
1989LY-tunnus korvaa liikevaihtoveronumeron.
1991LY-tunnus osittain julkiseksi tavoitteena yleinen käyttö.
1999Asetus liiketunnuksesta kumotaan.
Käsitteet suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi
suomeksiruotsiksi (Suomessa)englanniksi
liiketunnusaffärs­signum
liike­vaihto­vero­numeroomsättnings­skatte­nummersales tax ID

Lähteet

Kirjalliset lähteet

Lait, asetukset ja hallituksen esitykset

Julkaistu:

Katso myös: Y-tunnus, kaupparekisterinumero

Liiketunnus ja liikevaihtoveronumero
URN:NBN:fi-fe202001011002

©Tuomas Salste