Kelan hakemistokortit sukututkimuksessa

Kansaneläkelaitoksen henkilökortit ovat vanhin suuri koneellinen tietokanta suomalaisista. Kansaneläkelaitos eli Kela aloitti toimintansa 1938 rekisteröimällä aikuisten henkilötietoja. Tiedot kerättiin reikäkorteille. Kaikkiaan Kela kirjasi reikäkortistoonsa yli 2 miljoonan suomalaisen henkilötiedot. Vapaasti verkossa on luettavissa vajaat puoli miljonaa korttia: vuosina 1939–1958 kuolleiden kortit.

Kelan kortit ovat sukututkijoiden ja miksei muidenkin tutkijoiden helposti käytettävissä. Korteilta voi katsoa esimerkiksi suvun jäsenen asuinpaikan, kuolinajan tai ammattiryhmän. Tässä artikkelissa kerrotaan, mitä tietoja Kelan korteilla on ja kuinka kortteja käytetään. Korttien tiedot on analysoitu. Niistä on myös koottu luettelot yleisimmistä etu- ja sukunimistä.

Kelan reikäkortteja

Artikkelin alasivut

Kela-korteista ajettuja tietoja:

Kela-kortit verkossa

Kansallisarkisto on digitoinut vuosina 1939–58 kuolleiden henkilöiden kortit verkkoon. Oikean kortin löytäminen sokkona selaamalla voi olla haastavaa. Siksi on käytännöllistä käyttää tekstihakemistoa, joita on kaksi: Digihakemisto ja SSHY:n korttihaku. Hakemistot eivät kylläkään ole aivan täydellisiä, vaan niissä on väkisinkin lukuvirheitä.

Verkosta puuttuvat kortit

Niiden henkilökortit eivät ole verkossa, jotka olivat vielä elossa vuonna 1958. Heidän korttejaan on tutkittava Kansallisarkistossa. Tutkiminen on luvanvaraista, mutta lupa voidaan myöntää mm. sukututkimukseen.

Aiemmin verkossa oli nykyistä enemmän kortteja. Julkisina nimittäin oli vuonna 1958 elossa olleiden, vuosina 1850–1883 syntyneiden ns. yli-ikäisten kortit. Kansallisarkisto on kuitenkin piilottanut ne verkosta vuonna 2022 tietosuojaan vedoten. Piilotettujen korttien tiedot ovat Digihakemistossa ja SSHY:n haussa edelleen tekstimuotoisina, mutta itse kortin kuvaa ei näe kuin Kansallisarkistossa. Tämä artikkeli kattaa myös piilotetut kortit.

Kortiston synty

Suomalaisten kortistointi alkoi Kelassa, kun työikäisiltä alettiin periä eläkemaksua. Maksu kerrytti 65-vuotiaana odottavaa kansaneläkettä. Tätä varten kaikki aikuiset oli kortistoitava reikäkorteille. Kyseessä onkin ensisijaisesti aikuisten kortisto, ei eläkeläisten kortisto.

Ihmisiä kirjattiin kortistoon kahdessa ryhmässä. Tietojen kerääminen alkoi vuonna 1938. Loppukesästä 1940 saatiin moderni tietojenkäsittelylaitteisto, reikäkorttikoneet. Nähtävästi reikäkortisto laadittiin 1940–1941; sen sanotaan tulleen kuntoon vuoden 1941 alkupuolella. Kuolleita kortisto sisältää 1939 alkaen.

Aluksi kortistoitiin 18–55-vuotiaita aikuisia. He olivat syntyneet 1884 ja sen jälkeen. Ihminen joutui (tai pääsi) kortistoon, kun hän oli edellisenä vuonna täyttänyt 18 vuotta. Myös työkyvyttömät kortistoitiin, vaikkei kansaneläke heitä koskenutkaan. Kortistointi oli niin tehokasta, että 1944 Kelalla oli jo 1,9 miljoonan henkilön kortisto, joka lienee kattanut enemmän tai vähemmän koko ikäryhmän. Tämän ryhmän vainajien kortteja on vapaasti verkossa nyt 410 000. Ennen vuotta 1884 syntyneitä ns. yli-ikäisiä ei kortistoon kuitenkaan tässä vaiheessa otettu, koska kansaneläke ei koskenut heitä.

Heinäkuusta 1952 alkaen ryhdyttiin kortistoimaan myös ”yli-ikäisiä”. Heidät on ryhmitelty kortistossa omaan ryhmäänsä. Yli-ikäiset olivat syntyneet 1850–1883 ja olivat vuonna 1952 vähintään 68-vuotiaita. Yli-ikäiset pääsivät kortistoon, koska heille alettiin maksaa vanhuusavustusta. Valtaosa yli-ikäisten korteista on laadittu 1.7.–31.12.1952: vuoden lopussa nimittäin vanhuusavustuksen saajia oli jo 140 000, mikä vastaa peräti 97 % verkossa olevista 145 000 kortista. Vuoden 1952 jälkeen vanhuusavustushakemuksia tuli vain vähäisessä määrässä.

Yli-ikäisten korteissa on syystä tai toisesta niukemmin tietoja kuin muissa korteissa. Heidän osaltaan kortisto on kuitenkin varsin kattava: se kattaa 72 % kaikista vuoden 1951 lopussa elossa olleista yli-ikäisistä. On luultavaa, että yli-ikäiset olivat riittävän köyhiä vanhuusavustuksen saamiseen. Ns. varakkaammat vanhukset eivät nimittäin voineet saada vanhuusavustusta, joten ilmeisesti heitä ei kortistossakaan ole.

Nuorimmat kortistoon kirjatut olivat 16-vuotiaita. Heitä on kortistossa vain hyvin vähän. Ennen vuotta 1957 kyse näyttää olevan yksittäistapauksista. Vuoden 1957 alusta kansaneläkelaki ulotettiin koskemaan kaikkia vähintään 16-vuotiaita. Nuorten määrä kuolleiden kortistossa jäi kuitenkin vähäiseksi.

Eläkkeiden piiriin kuuluivat siis:

Keväällä 1960 Kela siirtyi elektronisen tietojenkäsittelyn eli ETK:n aikaan. Käyttöön otettiin tietokoneet ja magneettinauhat. Tässä artikkelissa käsitelty reikäkortisto jäi nähtävästi silloin pois käytöstä. Ensimmäiset tietokoneella käsitellyt eläkkeet maksettiin toukokuussa 1960.

Kelan viisi kortistoa

Kelassa oli, tai ainakin sinne oli vuoden 1940 maissa tulossa, viisi eri kortistoa:

  1. Nimikortisto laadittiin ensin. Se luotiin henkikirjojen perusteella. Nimikortti sisälsi perustiedot jokaisesta vakuutetusta: nimi, syntymäpäivä, kunta, siviilisääty jne. Nimikortin muoto ja tietosisältö vastasi pitkälti hakemistokorttia. Nimikortti laadittiin rei’ittämällä tiedot, jonka jälkeen kone tulkitsi tekstin ja kirjoitti sen kortille myös selväkielisenä.
  2. Vakuutusmaksukortistoon kirjattiin henkilön maksamat vakuutusmaksut.
  3. Tilikortistoon vietiin vakuutusmaksukortiston tiedot kerran vuodessa.
  4. Ulosottokortistoon joutui, jos vakuutusmaksu meni ulosottoon.
  5. Hakemistokortisto on se kortisto, joka on tutkijoille säilynyt ja jota tämä sivukin käsittelee. Hakemistokortit luotiin nimikortiston perusteella koneellisesti. Hakemistokortisto lajiteltiin Kelassa aakkosjärjestykseen koko maassa. Näin saatiin täydellinen korttihakemisto vakuutuksen alaisista ikäluokista.

Tämä kirjoitus keskittyy hakemistokorttien sisältöön.

Hakemistokortin tietosisältö

Reikäkorttia tulkitaan lukemalla ylärivi sekä oikeassa laidassa olevat kynämerkinnät. Ylärivin sisältö on seuraavan taulukon mukainen. Samat tiedot on myös rei’itetty korttiin, mutta reikiä ei tarvitse tulkita, koska tiedot ovat myös selväkielisinä.

Kelan hakemistokortti (reikäkortti)

Kelan hakemistokortti

Kelan hakemistokortin sisältö, ylärivi vasemmalta oikealle
YläriviKenttäTietosisältöReikä­sarakkeet
1Sukunimi ja etunimetHenkilön nimi *)19–58
2KuntaHenki­kirjoitus­kunta, kuntakoodi 000–99959–61
3 Siv.s.SukupuoliM=mies, N=nainen6
SiviilisäätyTyhjä=naimaton, N=naimisissa, L=leski, E=eronnut7
4 T.ToimiAmmattikoodi 10–8917–18
5 S.p.Syntymä­paikkaKuntakoodi 000–99914–16
6 pSyntymä­päivä00–318–9
7 kSyntymä­kuukausi00–1210–11
8 vSyntymä­vuosi50–99 (1850–1899), 00–42 (1900–42)12–13
9 No.NumeroJuokseva henkilönumero 00001–997911–5
*) Nimikentän lopussa (sarakkeet 56–58) on joskus ylimääräinen kuntakoodi 000–999.

Lisätietosarakkeet

Kortin oikeassa reunassa on kolme saraketta käsin kirjoitettuja lisätietoja varten.

  1. Vasen sarake: Sarakkeessa on kuntakoodein lueteltu ne kunnat, joihin henkilö on muuttanut.
  2. Keskisarake: Sarakkeen ensimmäinen luku ilmoittaa vuoden, jolloin henkilö on muuttanut ko. kuntaan.
  3. Oikea sarake: Nähtävästi eläkeasioihin liittyviä merkintöjä, kts. selitys.

Lisätietosarakkeiden alin merkintä on kuolinpäivä. Sille ei ole omaa saraketta, mutta se erottuu yleensä selvästi. Kuolinaikaa seuraa numero 4, toisinaan 4e, joskus 4p. Sota-aikaan kuolleiden korteissa on toisinaan vain kaksinumeroinen kuolinvuosi ja numero 4. Esimerkiksi 40 4 merkitsee kuolinvuotta 1940.

Kuolinajan alapuolella on joskus toinenkin päiväys, jota usein edeltää kirjain p. Toisen päiväyksen merkitys on tuntematon. Joillain korteilla on toisen päiväyksen sijasta merkintä pno ja numerosarja. Merkinnät saattavat liittyä kuoleman käsittelyyn Kelassa.

Esimerkki

Yllä oleva kortti tulkitaan seuraavasti:

YläriviKenttäTietosisältö
1Sukunimi ja etunimetNURMINEN ELLI ELISABET
2Kunta (henki­kirjoitus­kunta)486 Messukylä (ennen muuttoja)
3 Siv.s.SukupuoliN=nainen
SiviilisäätyN=naimisissa
4 T.Toimi20 Tehdasteollisuus ja käsityö (puolison ammatti)
5 S.p.Syntymä­paikka837 Tampere
6 pSyntymä­päivä08
7 kSyntymä­kuukausi08
8 vSyntymä­vuosi06 (s. 1906)
9 No.Numero30055
Lisätiedot 837 46 (Tampereelle 1946)
840 52 52* (Teiskoon 1952)
837 53 53 m (Tampereelle 1953)

27.8.56. 4 (Kuollut 27.8.1956)
*) Epäselvä käsiala, joko 52 tai 02. Luvun merkitys on tuntematon, samoin merkinnän 53 m.

Muut numeromerkinnät oikeanpuolimmaisessa sarakkeessa: pohdintaa

Kortin oikeanpuolimmaisessa sarakkeessa on usein erilaisia numerokoodeja. Niille en ole löytänyt dokumentoitua selitystä. Seuraavassa on arvio, johon olen päätynyt tutkimalla kortteja.

Merkinnät näyttävät liittyvän eläkeasioihin. Monella kortilla on koodimerkintä muotoa vuosiluku x tai x päiväys, missä x on koodi 2, 3 tai 4. Esimerkiksi 39 2 tai 40 4. Loogisimmalta näille koodeille näyttää seuraava selitys:

2- ja 3-koodeihin liittyy välillä 5–6-numeroinen numerosarja. Se lienee Kelan sisäistä numerointia, eläkeasian päätösnumero Kelan arkistossa tms. Numerosarjan alapuolella on välillä vuosiluku ja roomalainen numero I, II, III tai IV. Kun vuosiluku liittyy 3-koodiin, se näyttää olevan sama vuosi, jolloin henkilö on täyttänyt 65 vuotta ja on siis päässyt vanhuuseläkkeelle.

Hakemistokorttien analyysiä

Reikäkorttien reiät voidaan lukea ohjelmallisesti ja näin tunnistaa kortin sisältämät tiedot. Seuraavassa esitetyt tiedot perustuvat ohjelmallisesti luettuihin vainajien kortteihin. Tiedot kattavat vuosina 1939–58 kuolleiden kortit ja heidän lisäkseen vuosina 1850–1883 syntyneiden ”yli-ikäisten” kortit.

Osa korteista on virheellisiä tai muuten vaikeasti tulkittavia. Virheitä on korjattu kynällä. Esimerkiksi väärä nimi on vaihdettu kirjoittamalla oikea nimi johonkin kohtaan korttia, tai virheellinen reikä on ”pyyhitty pois” kirjoittamalla sen päälle rasti. Kynämerkintöjä ei ohjelma osaa tulkita, joten on tyydyttävä rei’itettyihiin tietoihin.

Kaikkiaan tulkituksi on saatu noin 555 000 korttia riittävän luotettavasti. Rei’itys- ja lukuvirheiden eliminoimiseksi tiedot on tarkistettu usealla eri tavalla. Tietojen sisäinen loogisuus on tarkistettu. Virheellisiksi havaitut kortit on jätetty analyysistä pois.

Kortistossa on yhteensä noin 543 000 henkilön tiedot. Lisäksi siinä on lähes 12 000 ”tuplakorttia”. Toisin sanoen sanoen samalla henkilöllä on kaksi tai useampi kortti, esimerkiksi nimenmuutoksen johdosta. Tuplat on tunnistettu usealla eri säännöllä nimen, syntymäpäivän ja lomakenumeron perusteella. Tällainen tunnistus ei voi olla täysin varmaa. Usein myös tiedot saman henkilön eri korteilla poikkeavat toisistaan. Alla olevat tiedot onkin kerrottu tuplista puhdistamattomille korteille, joita on siis noin 555 000.

Kaavio: Kela-kortit syntymävuosittain

Syntymäaika

Syntymävuosi on rei’itetty lähes joka kortille. Myös tarkka syntymäpäivä on annettu melkein aina; vain 0,3 % korteista tyytyy pelkkään vuoteen. Noin 270 kortilla on mahdoton syntymäpäivä, esimerkiksi 31.2.

Kortiston vanhimmat ihmiset ovat syntyneet 1850-luvulla. Aikaisin syntymävuosi on 1850. Yhdelle kortille tosin on rei’itetty vuosi 44, mutta se on virhe. Nuorimmat ovat 1940-luvulla syntyneitä; kaikkein nuorimman syntymävuosi on 1942.

Yli-ikäisten eli 1850–1883 syntyneiden kortteja kortistossa on noin 145 000. Vuosina 1884–1929 syntyneiden kortteja on valtaosa, 407 000. Lisäksi on 3 000 korttia 1930–40-luvuilla syntyneitä.

Ikäluokat vuoden 1884 tienoilla ovat huomattavasti suuremmat kuin sitä paljon nuoremmat tai paljon vanhemmat ikäluokat. Tämä johtuu kortiston syntytavasta. Ensinnäkin ”yli-ikäiset” eli ennen vuotta 1884 syntyneet pääsivät kortistoon vasta vuonna 1952, jolloin he täyttivät 69 tai enemmän. Heidän osuutensa kuvastaa elossa olleiden määrää vuoden 1952 tienoilla. Koska kuolema oli korjannut suurimman osan jo ennen kortistoon pääsyä, varsinkin vanhimpien eli 1850–1860-luvulla syntyneiden määrä on varsin pieni.

Vuonna 1884 ja myöhemmin syntyneistä alkaen kortisto taas sisältää vain kuolleet. Lukumäärä riippuu siis kuolleisuudesta. Vuosina 1884–1891 syntyneiden kuolleisuus oli iänkin puolesta korkea, joten heitä on kortistossa paljon. Ikäluokat 1900-luvun alusta 1920-luvulle ovat suhteellisen suuria. Se johtuu sodasta. Vuosina 1907–24 syntyneiden korteista on yli puolet juuri sotavuosina kuolleita. He ovat pääasiassa nuoria miehiä. 1920-luvun puolivälistä ikäluokat pienenevät nopeasti. Nuorimmat eivät ehtineet Kelan kortistoon sotavuosina ja näin ollen heidän määränsä kuolleiden kortistossa on jäänyt vähäiseksi.

Vuoden 1938 lopussa elossa olleesta väestöstä kortit kattavat kaikkiaan noin 15 %. Kattavuus on paras ”yli-ikäisillä” 1850–83 syntyneillä (29 %) ja toiseksi paras 1884–1920 syntyneillä (19 %).

Vuoden 1951 loppuun sinnitelleet yli-ikäiset kortisto kattaa varsin hyvin: kattavuus ikäluokissa 1850–83 on peräti noin 72 %.

Kaavio: Kela-kortit syntymä- ja kuolinvuosittain

Kuolinaika

Kuolinaika on kirjoitettu korteille käsin kortin oikeaan reunaan. Kuolinaikaa ei ole rei’itetty.

Keskimäärin kortistossa on kuoltu 50 vuoden iässä. Yli-ikäiset ovat kuolleet keskimäärin 80-vuotiaina ja muut 45-vuotiaina. Sota-aikana 1939–1945 kuolleet ovat olleet keskimäärin vain 35-vuotiaita. Keski-ikä nousee sitä mukaa, mitä pidemmälle ajassa edetään. (Keskimääräinen kuolinikä on laskettu arvioimalla kuolinpäiväksi ajanjaksojen 1939–45, 1946–49, 1950–58, 1952–54 ja 1957–58 puolivälit.)

Kortiston nuorin näyttää olleen kuollessaan 16-vuotias. Ainakin kaksi vanhusta on kuollut 104-vuotiaana.

Elävien kirjojen puolella vanhimmat ovat kaksi 1852 syntynyttä. Vuoden 1958 lopussa he olisivat olleet 106-vuotiaita, jos he todella olivat elossa.

Sukupuoli ja siviilisääty

Korteille on tavallisesti rei’itetty tieto sukupuolesta. Osassa korteista tämä rei’itys puuttuu. Etunimistä voidaan kuitenkin päätellä sukupuoli melko luotettavasti. Vain 0,27 % korteista on sellaisia, ettei sukupuolta voi koneellisesti yksiselitteisesti tunnistaa.

Korteista 57 % kuuluu miehille ja loput naisille. Yli-ikäisissä naiset ovat enemmistönä (67 %). Nuoremmissa ikäluokissa kuolleiden enemmistö kuuluu miehille (66 %). Miesten heikompi asema eliniässä näkyy tässä selvästi.

Siviilisääty puuttuu tyystin suurimmalta osalta yli-ikäisiä. Siviilisäädyn osalta on tyytyminen nuorempien, 18–74-vuotiaiden kortteihin. Heillä naimisissa olo ja naimattomuus ovat molemmat olleet tavallisia, leskeys selvästi harvinaisempaa. Eronneita on korteissa vain vähän.

Sukunimi ja etunimet

Kortilla on vähintään henkilön sukunimi, yleensä myös etunimi. Nimet on kirjoitettu kirjaimilla A–Ö. Lisäksi on käytetty välilyöntiä. Mitään erikoismerkkejä (kuten heittomerkki tai é) ei ole käytetty. Yhdysnimet on joko kirjoitettu yhteen tai sitten yhdysviiva on korvattu välilyönnillä. Tämän vuoksi yhdysviivan sisältävää sukunimeä kannattaa etsiä nimen alku- tai loppuosan mukaan. Esimerkiksi Luoma-ahoa etsitään hakusanalla Luoma. Etuliite kuten von on yleisesti sukunimen perässä, esimerkiksi Alfthan von.

Sukunimeksi on nähtävästi merkitty kortin laatimishetken sukunimi. Mahdollisia entisiä sukunimiä ei ole mainittu. Ajan kuluessa sukunimi on kuitenkin saattanut vaihtua esimerkiksi avioliiton vuoksi. Sukunimiä on korjattu korteille käsin. Uusi nimi saattaa olla kirjoitettu kynällä vanhan kortin taustapuolelle. Ainakin osa henkilöistä on myös saanut sukunimenvaihdoksen yhteydessä uuden kortin. Tällöin samalla henkilöllä on kortistossa kaksi tai useampia kortteja. Vanhassa kortissa saattaa lukea käsin kirjoitettuna ”vanha” ja uudessa ”uusi”. Sukunimen muutostietoa ei ole korteille erikseen rei’itetty, joten koneellisesti on vaikea tunnistaa, mikä oli entinen ja mikä nykyinen sukunimi. Korttia katsomalla asia kuitenkin yleensä selviää.

Erilaisia sukunimiä korteilla on noin 43 500. Lukumäärä sisältää erilaiset kirjoitusasut, korteilla olevat virhelyönnit ja korttien analysoinnissa väärin tulkitut nimet. Lukumäärää voi siten pitää vain suuntaa antavana. Vain yhdellä kortilla olevia sukunimiä on 19 000; virheet sisältyvät todennäköisimmin juuri tähän joukkoon.

Useimmilla korteilla on sukunimen lisäksi yksi tai useampia etunimiä. Etunimi puuttuu 170 kortilta. 120 kortilla on vain ensimmäisen etunimen alkukirjain. Varsinkin jälkimmäinen etunimi on usein merkitty pelkällä alkukirjaimella.

Etunimien kirjaus ei ole aina onnistunut kovin hyvin. Niitä on yleisesti korjattu kortteihin kynällä. Nimiä on vaihdettu, lisätty ja niiden järjestystä on muutettu.

Jos oikeaa henkilöä ei löydy hakemistosta, kannattaa kokeilla etsimistä ilman etunimeä. Myös eri kirjoitustapoja voi kokeilla. Lyöntivirheet ovat tavallisia.

Lue: Yleisimmät etunimet ja Sukunimi-info: Yleisimmät sukunimet

Kuntatiedot

Korteilla on kaksi paikkatietoa: henkikirjoituskunta ja syntymäkunta. Kuntatiedot on annettu kuntakoodeina.

Kunta eli henkikirjoituskunta (kotikunta) on rei’itetty lähes joka kortille. Kun kortisto on laadittu, on kortille lävistetty silloinen henkikirjoituskunta. Myöhempiä muuttotietoja on kirjattu kynällä lisätietokenttään yllä kuvatulla tavalla. Muuttoja ei ole rei’itetty.

Joillain korteilla (henkikirjoitus)kunta on annettu vain rei’ityksenä. Sitä ei siis näy numeroina nimikentän perässä. Tällöin täytyy tulkita reiät sarakkeesta ”Kunta”. Reikien tulkintaohje on tämän sivun lopussa.

Joillain korteilla on rei’itettynä kaksikin kuntaa. Tällöin toinen kunta on nimikentän lopussa heti varsinaisen Kunta-kentän vasemmalla puolella. Tämä on kuitenkin varsin harvinaista. Toinen kunta on toisinaan sama kuin varsinainenkin kunta, mikä viittaa siihen, että kyseessä olisi väärään sarakkeeseen osunut rei’itys.

Syntymäkunta on noin 71 prosentilla korteista. Yli-ikäisiltä syntymäkunta puuttuu lähes säännönmukaisesti, muilta harvemmin.

Joissain korteissa on Kunta-kentässä koodi, joka ei vastaa mitään tunnettua kuntaa. Näitä kortteja on 41. Syntymäkunnissa on olemattomia kuntia suunnilleen saman verran.

Kuntatiedoissa on paljon sodan jälkeen luovutettuja ja lakkautettuja kuntia. Syntymä- tai kotipaikkaa ei rei’itetty uudelleen, vaikka kuntaa ei enää ollut olemassakaan.

Lue: Kuntaluettelo

Toimi

Toimi eli ammattiluokitus on 67 prosentilla korteista. Yli-ikäisiltä toimi puuttuu lähes säännönmukaisesti, osittain myös muilta. Jos henkilöllä ei ollut omaa ammattia, ammatin ensimmäiseksi numeroksi merkittiin puolison tai huoltajan ammattiryhmä ja toiseksi numeroksi nolla.

Lue: Ammattiluettelo

Juokseva henkilönumero

Numerosarja kortin oikeassa yläkulmassa yksilöi henkilön yhdessä syntymävuoden kanssa. Numero ei sisällä tietoa henkilöstä.

Kyseessä on mitä ilmeisimmin Kelan sisäinen ”sosiaaliturvatunnus”, joka koostui syntymävuodesta ja kortin numerosta (varsinainen sotu eli nykyinen henkilötunnus otettiin käyttöön vasta myöhemmin). Tarkoitus on ollut, että sama numero pysyy kullakin henkilöllä koko eliniän. Numero on lähes joka kortilla; vain hyvin harvasta kortista se puuttuu.

Numerointi on suoritettu ikäluokittain (syntymävuosittain) kunta kerrallaan. Kunkin kunnan kortit on lajiteltu ikäluokittain aakkosjärjestykseen. Tämän jälkeen kortit on numeroitu juoksevasti. Joka ikäluokka alkaa ykkösestä (00001) ja jatkuu siitä juoksevasti niin pitkälle kuin sen ikäluokan kortteja on riittänyt. Kunnat näyttävät olevan satunnaisessa järjestyksessä. Kunnan vaihtuessa numerointi jatkuu siitä, mihin se edellisen kunnan kohdalla jäi eikä ala uudelleen ykkösestä.

Yllä kuvattu numerojärjestys näyttää pätevän lähinnä syntymävuosille alkaen 1884 ja päättyen 1920-luvulle. Nämä ihmiset tulivat kortistoon sen alkuvaiheessa. Ilmeisesti alkuperäinen numerointijärjestys on myöhemmin muuttunut: numerot lienee annettu siinä järjestyksessä, missä henkilöitä on lisätty kortistoon, ei välttämättä enää kunnittain eikä aakkosjärjestyksessä. Henkilönumerointi ei ole pysynyt aakkosjärjestyksessä edes miehillä puhumattakaan naisista, joilla sukunimi vaihtui avioituessa.

Reikäkorttien tekniikka

Lopuksi tutustutaan reikäkorttien tekniikkaan. Ainoastaan sukututkimuksesta kiinnostuneet voivat lopettaa lukemisen tähän, sillä nyt seuraa historiallista tietotekniikkaa.

Reikäkortin reiät

Tiedot on lävistetty reikäkorteille sarakkeittain alla olevien kaavioiden mukaisesti. Numeroita varten tarvittiin 1 reikä ja kirjaimia varten 2. Kokonaan reiätön sarake on välilyönti tai puuttuva tieto.

Yhteensä kortilla oli 80 saraketta. Enimmäkseen käytettiin vain sarakkeita 1–61. Lisäksi osassa korteista on lisätietokentän kohdalla yksittäisiä reikiä. Yli-ikäisille on nähtävästi rei’itetty numero 7 viimeiseen sarakkeeseen. Muita rei’ityksiä lisätietokentässä on vain satunnaisesti; niiden merkitys on tuntematon.

Numerot

Numerosarakkeissa on jokin numero 0–9. Yhtä numeroa vastaa aina yksi reikä sarakkeessa ko. numeron kohdalla.

rivi
R1
R2
0 x
1 x
2 x
3 x
4 x
5 x
6 x
7 x
8 x
9 x
nro  0123456789

Jos jompikumpi kahdesta ylimmästä rivistä (tässä merkitty R1 ja R2) on rei’itetty, kyseessä on virhe: kirjain numerokentässä.

Kirjaimet

Tekstisarakkeissa (sukupuoli, siviilisääty, nimet) on kirjainmerkkejä. Kirjain saadaan rei’ittämällä yksi kolmesta ylimmästä rivistä sekä jokin numeroista 1–9. Kahdelle ylimmälle riville (R1, R2) ei kortilla ole erikseen merkitty paikkaa, vaan ne tulevat 0-rivin yläpuolelle kortin yläriville ja otsikkolaatikkoon.

rivi
R1 xxxxxxxxxx
R2 xxxxxxxxxx
0 xxxxxxxxxx
1 x x x
2 x x x
3 x x x
4 x x x
5 x x x
6 x x x
7 x x x
8 x x x
9 x x x
kirj ¤ABCDEFGHJ¤KLMNPQRST0¤UVWXYÅÄÖ

¤ = Rei’itys vaikuttaa virheeltä. Kortilla tässä kohtaa välilyönti.

Kirjaimet OIZ lävistettiin kuten numerot 012. Toisin sanoen 0=O, 1=I ja 2=Z. Ne ovat keskenään täsmälleen samoja sekä ulkoasultaan että rei’itykseltään. Numerot 3–9 tekstisarakkeissa ovat lyöntivirheitä.

Rei’itysvirheet

Rei’itysvirheen vuoksi sarakkeessa saattaa olla myös ylimääräisiä reikiä, esimerkiksi 3 tai 4 reikää. Ne voi jättää huomiotta seuraavasti: Kolmesta ylimmästä rivistä otetaan huomioon vain ylin reikä. Vastaavasti riveistä 1–9 otetaan huomioon vain niiden ylin reikä. Tällä tavalla saatu merkki vastaa reikäkortin ylärivillä näkyvää merkkiä.

Käytännössä ylimääräinen reikä voi tarkoittaa virhettä myös itse tiedossa. Toisinaan kuitenkin ylärivillä näkyvä tieto on järkevä, vaikka vastaavassa sarakkeessa olisikin ylimääräisiä reikiä.

Reikäkorttikoneet

Reikäkorttikone oli 1940-luvulla niin moderni ilmestys Suomessa, että Suomen Sosialidemokraatti kuvaili sitä ihmerobotiksi ja koneaivoiksi, jota laskee, lukee ja kirjoittaa puolestanne teidän tarvitsematta muuta kuin katsoa kauniisti sivusta ja poltella tyytyväisenä savukettanne. Ja näitä koneaivoja oli Kelassa paljon!

Laitteisto koostui aluksi IBM 031 lävistyskoneista (8 kpl), IBM 512 toisintokoneesta, IBM 552 tulkkikoneista (2 kpl) ja IBM 601 kertolaskukoneesta. Pian tuli myös IBM 405 tabulaattori. Laitteistoparannuksia saatiin sodan jälkeen.

Lähteet

Julkaistu 2016. Päivitetty lokakuussa 2017: Otettu huomioon myös vuosina 1850–1883 syntyneiden, elossa olleiden ”yli-ikäisten” kortit. Oikeanpuolimmaisen sarakkeen tulkintaa lisätty. Päivitetty 2022: Arkistolinkit päivitetty. Kansallisarkisto poistanut ”yli-ikäisten” kortit julkisesta verkosta.

Kelan hakemistokortit sukututkimuksessa
URN:NBN:fi-fe201701011004

©Tuomas Salste