Kuolleiden luettelot: Kuolinsyyt 1969 alkaen

Kuolleiden luetteloihin kirjattiin kaikkien kuolleiden suomalaisten peruskuolinsyy numerokoodilla. Tällä sivulla esitellään vuosina 1969–1970 sarakkeessa PERUS-K.SYY käytetyt koodit. Tapaturmaisesti kuolleille on lisäksi tapaturmakoodi (1969–).

Kuolinsyyt Suomessa 1969–

Kuolinsyiden numerokoodaus uudistui vuonna 1969. Kuolleiden luetteloihin merkittiin numerokoodilla vainajan peruskuolinsyy, joka oli (a) tauti tai vamma joka on pannut alulle välittömästi kuolemaan johtaneen sairaustilojen sarjan tai (b) tapaturmaan tai väkivaltaan liittyvät olosuhteet, joista kuolemaan johtanut vamma aiheutui.

Kuolinsyiden numerokoodit määriteltiin kansainvälisessä ICD-8-luokituksessa. Luettelossa ne koodit ovat kuolinsyitä, joiden edessä on joko N-kirjain tai ei lainkaan kirjainta. Koodit ovat 3- ja 4-numeroisia. Kolme ensimmäistä numeroa kertovat kuolinsyyn ja desimaaliosa tarkentaa sitä.

Suomessa laadittiin ICD-koodien pohjalta Lääkintöhallituksen Tauti- ja kuolinsyyluokitus 1969, jonka voit ladata PDF-muodossa. Lääkintöhallituksen tautinimet ovat osittain suomeksi ja luetteloa on siksi helpompi lukea kuin ICD-koodeja. Lääkintöhallituksen koodit ovat ICD-koodeja tarkempia, nimittäin 5-numeroisia, muotoa 123,45.

Tilastokeskuksen vuosien 1969 ja 1970 kuolleiden luetteloissa sarakkeessa PERUS-K.SYY käytettiin joko kolmen tai neljän numeron tarkkuutta. 3-numeroinen koodi päättyi viivaan: 123- tarkoitti kuolinsyytä 123. Tätä merkintää käytettiin ohjeen mukaan silloin, kun kuolinsyyllä ei ollut alaryhmää. 4-numeroinen koodi oli tarkempi: esimerkiksi 1234 tarkoitti kuolinsyytä 123,4 (123.4). Selvittääksesi kuolinsyyn etsi numero joko ICD:n tai Lääkintöhallituksen luettelosta.

Joissain tapauksissa ICD-koodi ja suomalainen koodi eroavat. Tilastointiin on ilmeisesti käytetty ICD:n versiota.

Taudit: yksi koodi

Kuolinsyyt 000–796 ovat tauteja. Nämä kuolinsyyt esiintyvät yllä mainituissa luetteloissa ilman etukirjainta.

Tapaturmat: kaksi koodia

Kuolinsyyt 800–999 ovat tapaturmaisia kuolemia. Varsinaisten tapaturmien lisäksi ne kattoivat myös myrkytykset, itsemurhat ja murhat. Tapaturmaisilla kuolemilla oli kaksi koodia.

Peruskuolinsyynä (PERUS-K.SYY) ilmoitettiin niin sanottu N-koodi (N800–N999), joka ICD-luokituksessa on N-kirjaimella ja Lääkintöhallituksen luokituksessa ilman N-kirjainta. Nämä koodit kuvaavat tapaturman, myrkytyksen, itsemurhan tai pahoinpitelyn aiheuttaman vamman laatua (esim. kallon murtuma).

Vamman syy (esim. konetapaturma) ilmaistiin sarakkeessa E-NIM tapaturmakoodilla (1969–) eli E-koodilla, jotka näet tästä linkistä. Lääkintöhallituksen luetteloa ei tähän sarakkeeseen kannata käyttää, sillä siinä on osittain eri E-koodit.

Huomaa, että sekä kuolinsyykoodit että E-koodit olivat vaihtuneet 1969, eikä vanhoja koodeja voi käyttää uudempiin luetteloihin.

Lähteet

©Tuomas Salste